Tutkimus- ja kehitystoiminnan verovähennyksillä on riskinsä

Suomi kulkee tutkimus- ja kehitysrahoituksen
suhteellisessa osuudessa maailman kärkikaartissa. Julkisessa rahoituksessa emme
ole yhtä vahvassa asemassa, kun taas yritysten osuus, 3/4 kokonaispanoksesta,
on korkea (ja Nokian osuus siitä on puolet).

Yritysten t&k-toiminnan julkinen tuki on
tähän saakka suunnattu talouden rakennemuutosta ja kilpailukykyä edistäviin
teknologia- ja innovaatio-ohjelmiin.

Useissa maissa käytössä oleva tutkimusmenojen verovähennysoikeus
on torjuttu sillä, että se ei suuntaa resursseja oikeisiin kohteisiin.

Suomessa ollaan nyt tekemässä käännöstä tässä
linjassa. Tekesin rooli yritysten innovaatioiden rahoittajana säilyy, mutta
markkinalähtöiselle tutkimustyölle halutaan antaa enemmän sijaa. Yhtenä syynä
tähän on, että julkinen raha ei ehtojensa ja julkisuutensa vuoksi kiinnosta
kaikkia yrityksiä.

KHO:n päätöksen mukaan Tekesin täytyy
julkistaa yrityksille antamansa tuet. Innovaatiotoiminta ei ole myöskään yhtä
teknologiakeskeistä kuin aikaisemmin, vaan kohdistuu yhä enemmän liiketoiminta-
ja palvelukonsepteihin.

Taloudellinen kriisi on toinen syy
linjanmuutokseen.

Nyt korostetaan Joseph Schumpeterin oppien
mukaan, että kriisistä on tultava ulos innovaatioilla. Siksi yrityksiä kehotetaan lisäämään
t&k-menojaan, eikä leikkaamaan niitä.

Viimeksi Xeroxin toimitusjohtaja Indra Nooyi
totesi, että huolimatta markkinoiden taantumasta ja omasta kriisistään yritys
lisää tutkimuspanostaan. Suomessa
sijoitukset tutkimustoimintaan ja aineelliset investoinnit ovat yhtä suuret.
Nokia-tekijä vaikuttaa tässäkin suhteessa lopputulokseen.

Schumpeterin opit uudesta tuotantofunktiosta
ja luovasta tuhosta konkretisoituvat muutamiin muotialoihin kuten laajakaistaan
sekä vihreään ja nanoteknologiaan. Kaikki ne ovat lupaavia aloja, mutta vaarana
on iskusanoihin uskominen todellisten läpimurtojen sijasta.

Tulevaisuuden kannalta elintärkeään
energiatutkimukseen alan keskeiset suomalaisyhtiöt panostavat vähän.

Viime vuonna Fortum käytti t&k-toimintaan
27 ja Neste Oil 37 miljoonaa euroa (0,5
ja 0,2 prosenttia liikevaihdosta). Fortumissa tämä panos oli kolme
prosenttia sen jakamasta osingosta.
Ympäristö- ja energia-alalla uutta luovat innovaatiot näyttävät tulevan
jatkossa rohkeilta pk-yrityksiltä, jotka tarvitsevat julkisen tuen lisäksi
riskipääomaa tuotteidensa saamiseksi kansainvälisille markkinoille.

Tutkimus- ja teknologiarahoituksen käänne
Suomessa kiteytyy valtiosihteeri Mikko Alkion työryhmän raporttiin, joka
jätettiin TEMille kesäkuussa. Ryhmän tehtävänä oli selvittää t&k-menojen
verovähennysjärjestelmää kansainvälisten esimerkkien – erityisesti Hollannin,
Israelin ja Norjan – kokemusten pohjalta.

Alkion ryhmän tavoitteena on uusien yritysten
saaminen mukaan kehitystoimintaan sekä rohkaista verokannustimilla uusia
kasvuyrityksiä.

Kannustimilla halutaan myös vahvistaa Suomea
innovaatioympäristönä, pitää keskeisten yritysten tutkimustoiminta kotimaassa
ja parhaassa tapauksessa houkutella tänne innovatiivisia kansainvälisiä
yrityksiä. Verohelpotusten koskiessa
kaikkia yrityksiä järjestelmässä ei synny EU:ssa ongelmallista selektiivistä
valtiontukea.

Talouskriisinkin vuoksi työryhmä haluaa pitää
kiirettä: uuden järjestelmän tulisi astua voimaan ensi vuoden alusta.

Työryhmä ei itsekään ole varma järjestelmän
toimivuudesta. Siksi ehdotetaan kolmen vuoden koeaikaa, jonka pohjalta tehdään
arvio ohjelman vaikuttavuudesta.

Verokannustimien tulisi perustua Hollannin
mallin mukaan tutkimustoiminnan työvoimakustannuksiin. Kun yrityksen tuloksella ei ole merkitystä,
niin työvoimakustannusten subventointi voi johtaa yrityksen elinkaaren
keinotekoiseen pidentämiseen.

Kuinka tähän linjanmuutokseen tulee
suhtautua?

Suomessakin on syytä kokeilla verokannustimien
vaikutuksia yritysten t&k-toiminnan määrään ja suuntautumiseen.

Järjestelmään liittyy kuitenkin useita
epävarmuustekijöitä. Vaikka siinä halutaan korostaa pk-yritysten roolia, niin
käytännössä verokannustimet palvelevat suurimpia yrityksiä asetettavasta
konsernikohtaisesta ylärajasta huolimatta.

Näin riskinä on, että verohelpotuksilla
vahvistetaan olemassa olevia tuotantolinjoja kuten paperiteollisuudessa on
pitkään tehty.

Alkion ryhmä korostaa, että järjestelmän tulee
olla sekä hallinnon ja yritysten kannalta yksinkertainen ja toimiva.

Skeptinen mieleni johtaa kuitenkin kysymään,
onko Suomessa ylipäätään luotavissa yksinkertaisia järjestelmiä. Nähtäväksi jää myös valtiovarainministeriön
kanta: onko se valmis hyväksymään uusia verohelpotuksia, ovat lähtökohdat
sitten kuinka markkinavetoisia hyvänsä. Toisaalta yritysverotuksen
alentamisella on vähemmän vaikutuksia kokonaisuuden kannalta kuin
palkkaverotukseen puuttumisella.