Keskisuomalainen ja
Savon Sanomat
Raimo Väyrynen

Yhdysvaltojen presidentinvaalikampanja lähti liikkeelle Irakin sotaan
liittyvistä erimielisyyksistä. Republikaanit kokivat tarpeelliseksi
tukea George W. Bushin
hallinnon politiikkaa varsinkin, kun lisäjoukkojen lähettäminen reilu
vuosi sitten rauhoitti maan sisäistä väkivaltaa. Demokraattien piirissä
Hillary Clinton oli kannattanut sodan aloittamista Saddam Husseinia vastaan, Barack Obama vastustanut sitä.

Asteittain
Irak jäi kuitenkin taka-alalle vaalikampanjassa ja kysymykset
ehdokkaiden ominaisuuksista – voidaanko mustaa Obamaa valita, onko John McCain
liian vanha jne. – nousivat äänestäjien mieliin, eivätkä vastaukset
olleet suinkaan itsestään selviä. Valkoiset työläiset vieroksuivat
herraskaiseksi koettua Obamaa, eikä kristillinen oikeisto jaksanut
innostua McCainista.

Varapresidenttiehdokkaiden
valinta ei koskaan ratkaise itse presidentinvaalia, mutta tällä kertaa
sillä oli merkitystä. McCainin päätös poimia
varapresidenttiehdokkaakseen Alaskan kuvernööri Sarah Palin
otettiin kristillisissä piireissä innostuneesti vastaan ja toi
McCainille lisäkannatusta. Toisaalta lukuisat äänestäjät näkivät hänen
kokemuksensa ja pätevyytensä syvät puutteet ja alkoivat epäröidä.

Omalla
valinnallaan, joka kohdistui Delawaren edustajana 36 vuotta senaatissa
istuneeseen ja tällä hetkellä sen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana
toimineeseen Joseph Bideniin, Obama korjasi omia puutteitaan.
Vaalikampanjassa Bidenin etuna oli myös hänen taustansa katolisessa
työläisperheessä Pennsylvaniassa.

OBAMAN VALINTA
on uskomaton tapahtuma Yhdysvalloissa. Kärjistäen sanottuna se päättää
yhden sodan: vuosien 1861–65 sisällissodan, jonka seurauksena mustat
orjat vapautettiin, mutta joiden jälkeläiset saivat kansalaisoikeudet
vasta 1960-luvulla.

Yksi merkittävä syy siihen,
miksi Obama voitti on se, että hän ei sovi tyypillisen amerikkalaiseen
kaavoittuneeseen kuvaan vihaisesta mustasta. Hänen isänsä oli Keniasta
Yhdysvaltoihin tullut opiskelija ja hänen äitinsä idealistinen
amerikkalainen.

Obama on siis monikulttuurisen
avioliiton tuote, jonka valkoiset amerikkalaiset isovanhemmat
kasvattivat, ja joka valmistui juristiksi Harvardin yliopistosta.

Obaman
etninen tausta vetosi värillisiin ja liberaaleihin valkoisiin
äänestäjiin, mutta loi toisaalta kulttuurin kautta sillan tavallisiin
amerikkalaisäänestäjiin.

YHDYSVALTOJEN UUSI
presidentti on vakavien ja vaikeiden talouspoliittisten valintojen
edessä. Maan talous tarvitsee uutta elvytyspakettia, jotta
maailmantalouden moottori ei pysähtyisi polttoaineen puutteessa. Tämä
paketin pitäisi saada lisäämään kysyntää.

Obaman
vaalikampanjan yhtenä keskeisenä tavoitteena oli laajentaa
terveydenhuoltopalveluita edullisemmin ja suuremmalle osalle
amerikkalaisia kuin tähän saakka. Obama ei voi luopua tästä
tavoitteestaan, vaikka se palvelee talouden elvytystä vain osittain.

Yhdysvaltojen
suurena haasteena on se, kuinka terveydenhuoltoa voidaan uudistaa
ilman, että sen kustannukset olennaisesti kasvavat. Nykyinen
vakuutusyhtiöitä suosiva järjestelmä ei sitä salli.

TALOUDELLISEN KASVUN pysähtyminen ja liittovaltion budjetin vajeen kasvu viiteen prosenttiin bkt:sta ei anna kovin paljon pelivaraa uudistuksille.

Jotta
elvytysvaraa olisi, niin veroja täytyy nostaa. Obama on ilmoittanut,
että kenenkään ”keskiluokkaan” kuuluvan – eli siis tässä laskennassa
alle 250 000 dollaria (noin 200 000 euroa) vuodessa ansaitsevan –
veroja ei nosteta, mutta tämän kynnyksen yläpuolella korotuksia tulee.
Käytännössä Obaman linjan toteutuminen merkitsisi paluuta Bill Clintonin hallinnon verotasolle ja siten Bushin hallinnon rikkaita suosineiden veroalennusten perumista.

Ulkopolitiikassa
Obaman hallinto tulee suuntautumaan kansainväliseen yhteistyöhön, mutta
on valmis tarvittaessa voimankäyttöön. Tässä suhteessa painopistettä
tullaan siirtämään Irakista Afganistaniin ja eurooppalaisilta
edellytetään myös aktiivisempaa osallistumista operaatioihin siellä.
Suhteissa Eurooppaan korostuu ongelmanratkaisu paitsi
kriisihallinnassa, myös talouskriisin hallinnassa, jossa Yhdysvaltojen
ja EU:n yhteistyö on välttämätöntä.