Vaalitulos ei muuta Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön suuntaa
Helsingin Sanomat
Anna-Liina Kauhanen
Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak kommentoi Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyötä Ruotsin vaalituloksen valossa Helsingin Sanomissa 15.9. Salonius-Pasternakin mukaan Ruotsin tuleva hallitus tuskin vähentää yhteistyötä Naton kanssa, vaikka vaalit voittaneet sosialidemokraatit kannattavatkin sotilaallista liittoutumattomuutta.
Puolustuspolitiikka ei noussut keskeiseen rooliin Ruotsin vaalikamppailussa, eikä vaalituloksella juuri ole vaikutusta Ruotsiin suuriin puolustuspoliittisiin linjauksiin, sanoo Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak.
”Kaikki puolueet kuitenkin tuntuvat ymmärtävän, että Ruotsin puolustusvoimilla on suuria haasteita, joita ei saa korjattua vain retoriikalla. Mutta tuleeko jotain konkreettista muutosta, kun valta vaihtuu, on vaikeampi arvioida?”
Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön syventämiseen vaalituloksella ei ole merkitystä. Nato-vaaleja Ruotsissa ei myöskään käyty. Demarit lähtevät siitä, että Ruotsi ei liittoudu sotilaallisesti. Demarit eivät myöskään kannata EU:n yhteisen puolustuksen kehittämistä ja syventämistä.
”Uusi hallitus tuskin silti vähentää yhteistyötä Naton kanssa”, Salonius-Pasternak sanoo.
Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön syventäminen on myös Ruotsin sosiaalidemokraateille tärkeää, ihan niin kuin se porvarihallitukselle.
”Puolustusyhteistyölle on ajatuksen tasolla niin paljon tukea, että sen etenemiselle on oikeastaan aivan sama, mitkä puolueet ovat Suomessa ja Ruotsissa hallitusvastuussa.”
Kun demarien puolustuspolitiikkaa vertaa porvarihallituksen linjauksiin, demarit ovat ajaneet puolustukseen lisää rahaa. Demarit eivät kuitenkaan nouse valtaan yksin, vaan he tarvitsevat tuekseen ympäristöpuolueen.
”Sitä, miten demarit saavat esimerkiksi ympäristöpuolueen hyväksymään tämän ajatuksen puolustusmäärärahojen kasvattamisesta, sitä ei tiedetä. Ympäristöpuolue voi myös joutua miettimään kantojaan uudestaan, kun se todella käy läpi, haluaako se ministeripestejä”, Salonius-Pasternak sanoo.
Kaiken kaikkiaan Ruotsin puolustuspolitiikkaa leimaa konsensus. Pahimmat paineet puolustuspoliittiselta väännöltä päästettiin ilmaan jo keväällä, kun Ruotsin silloinen porvarihallitus esitteli uuden puolustuspoliittisen selonteon.
Siitä saatiin aikaan ainakin vilkas sananvaihto. ”Keskustelu meni kuitenkin hyvin nopeasti hyvin spesifeihin asioihin – pitäisikö hankki vielä yksi sukellusvene lisää. Keskustelusta jäi väliin se osa, miten yleisesti suhtaudutaan puolustukseen. Strategiapohdinta jäi pois, heti mietittiin, millaisia tulitikkuja tarvitaan”, Salonius-Pasternak sanoo.
Ruotsi on tilannut tähän mennessä 60 Gripen E -hävittäjää. Lisäksi se linjasi vastikään Puolustuspoliittisessa selonteossa, että Ruotsi ostaa kymmenen hävittäjää lisää tähän mennessä jo tilattujen 60 Gripen E -hävittäjän lisäksi.
Salonius-Pasternak arvioi, että päätöksellä haluttiin rauhoittaa vaalikamppailua ja näyttää, että porvarihallitus ei ole unohtanut puolustusta. ”Ukrainan kriisi toi kansalaisilta painetta sille, että jotain tehdään. Tämä sitten tehtiin.”
Sinänsä hävittäjähankinta sopi sosiaalidemokraateille, vaikka puoluetta mietityttää hävittäjähankinnan rahoitus. Demareille puolustuspolitiikka ja Ruotsin aseteollisuuden tukeminen kytkeytyvät kuitenkin likeisesti työllisyys- ja teollisuuspolitiikkaan, Salonius-Pasternak muistuttaa.
”Demareille ei ole mitään ideologista ongelmaa esimerkiksi siitä, että Ruotsi hankkii lisää hävittäjiä, päinvastoin. Se luo lisää työpaikkoja.”
Sen sijaan näistä vaaleista ei voi päätellä, että Ruotsi tekisi edes osittain paluuta yleiseen asevelvollisuuteen vaikka Norjan mallin mukaisesti, Salonius-Pasternak sanoo. ”Se maksaa niin paljon, eikä kaikkia puolueita saataisiin siihen sitoutumaan. Siksi nykytilanne jää päälle ainakin neljäksi seuraavaksi vuodeksi.”