Karismaattista ja populistista johtajaa ympäröi mieto henkilökultti.
Minsk/Helsinki. Minskin keskustaan
Gorkinpuiston portille on vastoin sääntöjä pysäköity tuliterä musta Audi, jonka
rekisterinumero on 0001.
Se on Valko-Venäjän presidentin Aljaksandr Lukašenkan
auto.
Jos joku saa tässä poliisivaltiossa pysäköidä miten sattuu, se on
presidentti.
On vapunpäivä, työn juhla, ja Lukašenka, 55, turvamiehineen on tullut
kävelylle puistoon juhlivan kansan keskuuteen. Kansan, joka toiveikkaana
valitsi Lukašenkan presidentiksi 1994, ja jonka luottamuksen Lukašenka palkitsi
junttaamalla sen rautanyrkkinsä alle.
Vaalit jäivät itsenäisen Valko-Venäjän ensimmäisiksi ja toistaiseksi
viimeisiksi vapaiksi vaaleiksi.
Koulukiusatun pojan nousu köyhästä
itävalkovenäläisestä kylästä Audilla ajavaksi presidentiksi oli määrätietoisen
työn ja taktikoinnin tulosta. Neuvostoliiton aikana Lukašenka opiskeli
ahkerasti, palveli puna-armeijan upseerina ja toimi nuorisojärjestö Komsomolin
aluejohtajana.
1990 hänet valittiin Valko-Venäjän neuvostotasavallan korkeimpaan
neuvostoon, jossa hän profiloitui autoritaariseksi korruptionvastustajaksi.
Presidenttiyttään hän pohjusti ajamalla Valko-Venäjän johtajan Stanislau Šuškevitšin eroon perättömillä syytöksillä. Vaaleissa
Lukašenka sai vahvan mandaatin: toisella kierroksella hän sai 80,1 prosenttia
äänistä.
Presidenttinä Lukašenka ajoi 1991
itsenäistyneen Valko-Venäjän takaisin neuvostoaikaan. Hän kahmi valtaa, murskasi
opposition ja muodosti mieleisensä parlamentin, sulki Valko-Venäjän länneltä ja
ripustautui Venäjän öljyyn.
Lukašenkan lonkerot yltävät nyt yhteiskunnan joka kolkkaan. Hän hallitsee
valtion laitoksia ja talouselämää.
Valtion viestimissä propagoivaa presidenttiä ei pääse pakoon edes
työpaikalla: ideologinen johtaja aivopesee työntekijöitä hallinnolle suopeiksi
ja tarkkailee heitä. Epälojaalit saavat potkut, toisinajattelijoita pidätetään
ja ahdistellaan.
Euroopan viimeinen diktaattori. Se oli Yhdysvaltain entisen presidentin George W. Bushin hallinnon näkemys Lukašenkasta.
Eikä kansaa juuri näy barrikadeilla. Päinvastoin.
Jos Valko-Venäjällä järjestettäisiin vapaat vaalit, Lukašenka voittaisi,
arvelevat monet.
Ja miksipä ei voittaisi. Karismaattinen ja populistinen johtaja on pitänyt
maan vakaana ja talouden kasvussa. Lapset saavat ilmaisen koulutuksen, aikuiset
palkkatyön ja vanhukset eläkkeensä.
Presidenttiä ympäröi mieto henkilökultti.
”Tukijat kutsuvat Lukašenkaa Batkaksi eli isäksi”, tutkija Arto Luukkanen sanoo.
Isältä ei ole karannut mopo käsistä, toisin kuin monilta Keski-Aasian
diktaattoreilta. Siisti Minsk toki muistuttaa neuvostoidylliä, mutta
presidentin kuvia tai kultaisia patsaita ei ole.
Hän on myös onnistunut pitämään Valko-Venäjän itsenäisenä idän ja lännen
puristuksessa. Venäjä on halunnut liittää Valko-Venäjän osaksi itseään, mutta
Lukašenka ei ole taipunut.
”Jos vallanpitäjät vuodelta 1994 olisivat pysyneet vallassa,
Valko-Venäjä olisi paljon heikompi”, sanoo Ulkopoliittisen instituutin
tutkija ja ohjelmajohtaja Arkady Mošes.
Idän ja lännen välissä Lukašenka on osannut myös pelata korttinsa taiten. Talouskasvu
on perustunut Venäjältä saatuun tullittomaan kaasuun ja öljyyn, jotka
Valko-Venäjä on myynyt kovalla tuotolla.
Nyt suhteet Venäjään ovat kuitenkin viilentyneet. Lukašenka ja Venäjän
pääministeri ja entinen presidentti Vladimir Putin inhoavat
toisiaan, ja Lukašenka haluaa vähentää riippuvuutta Venäjästä. Samalla hän
kokee lännen uhkaksi, sillä jos Valko-Venäjä kääntyy liikaa länteen, sen pitää
avata vaalit ja sallia kansalaiskeskustelu.
Silti Lukašenka tähyää länteen. EU on suunnanmuutoksesta innoissaan, ja se
hyväksyi Valko-Venäjän itäiseen kumppanuusohjelmaansa.
Lukašenka tekee kuitenkin yhä, mitä huvittaa. Hän on immuuni ohjeille ja
arvostelulle.
”Olen kuullut näitä syytöksiä yli kymmenen vuotta, joten olemme
tottuneet niihin”, Lukašenka sanoi ennen vuoden 2006 epärehellisiä
vaaleja. ”Emme aio vastata arvostelijoillemme. Haluan lähteä siitä, että
Valko-Venäjän vaalit pidetään meille itsellemme. –Valko-Venäjän kansalaiset
ovat isäntiä maassamme.”
Seuraavat presidentinvaalit pidetään ensi
vuoden alussa, ja Lukašenkan arvellaan haluavan neljännelle kaudelle. On myös
arveltu, että hän petaa paikkaa pojalleen Viktorille.
Huhtikuun lopussa Lukašenka ilmoitti arvoituksellisesti saaneensa työstään
tarpeekseen.
”Jos löydätte uuden presidentin, en pelkää. Joka tapauksessa hänet on
ennen pitkää löydettävä”, hän sanoi.
Presidentti varmasti löytyy.
Mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa, kansa ei häntä valitse.