Venäjän kauppapolitiikka on ulkopolitiikan jatke
Helsingin Sanomat
Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola julkaisi vieraskynä-artikkelin Helsingin Sanomissa 26.3. Tutkijan mukaan Suomen tulisi padota Venäjän hallinnon kauppapolitiikan kautta lisääntynyttä strategista vaikuttamista.
Venäjä voi yrittää vaikuttaa Suomen kautta EU:n politiikkaan. Ajatus Suomen ja Venäjän erillissuhteesta ei enää vastaa todellisuutta, ja Suomen pitäisi hakea uutta vipuvartta.
Suomen kaltaisen rajamaan on usein viisasta yrittää tasapainottaa suurvaltanaapurin ylivoimaa.
Tämä näkemys perustuu yksinkertaiseen logiikkaan. Kun suurvalta laajentuu, pienen naapurivaltion pitää tiivistää suhteitaan niihin, joita suurvalta kunnioittaa.
Kylmän sodan ajan ahdingossa Suomi vahvisti asemaansa vähitellen osallistumalla aktiivisesti kansainvälisen yhteisön ja kaikkia valtioita koskevien sääntöjen kehittämiseen.
Onnen ja ketterän ulkopolitiikan avulla Suomi selviytyi kylmästä sodasta. Vaikka Suomi on nyt tiiviisti kansainvälisiin markkinoihin kytkeytynyt EU-maa, varautuminen Venäjän laajentumishaluun jäi parin viime vuosikymmenen poutasäällä kesken.
Ukrainan kriisin synnyttämä tilanne on epätasapainoinen, ja Suomeen kohdistuu Venäjältä etenkin taloudellista painetta.
Kylmän sodan jälkeen Suomi sisäisti keskinäisriippuvuuden logiikan. Venäjän uskottiin kokevan, että häiriöiden tuottaminen poliittiselle ja taloudelliselle järjestykselle ei olisi maan oman edun mukaista.
Venäjän kuviteltiin toimivan samansuuntaisesti kuin Suomi. Ajatuksena oli, että Venäjän talous ja sen päättäjät toimisivat yleisen markkinalogiikan mukaan ilman suoria kytköksiä Venäjän valtion pyrkimyksiin.
Samalla kehittyi ajatus Suomen erillissuhteesta Venäjään. Poliittisesti herkät asiat, kuten Venäjän poliittinen kovistelu, siirrettiin EU-tasolle. Kahdenkeskisten suhteiden tärkeimmäksi asiaksi jäi Suomen ja Venäjän välisen kaupan kehittäminen. Erillissuhteeseen on viitattu viime aikoina, kun on yritetty ajaa Suomen idänkaupan jättämistä EU-pakotteiden ulkopuolelle.
Erillissuhteen idea on ristiriidassa muuttuvan todellisuuden kanssa.
Venäjällä on keskitetty taloudellista valtaa hallinnon lähipiiriin. Öljy-yhtiö Jukosin haltuunotto vuonna 2004 kertoi presidentti Vladimir Putinin johtaman hallinnon muuttuneesta linjasta. Omistusta keskittämällä haluttiin edistää Venäjän laajempia strategisia tavoitteita. Venäjällä vahvat poliittiset verkostot ovat olleet avain taloudelliseen menestykseen.
Venäjän hallinnon ja menestyneiden liike-elämän vaikuttajien välille on muodostunut symbioottinen suhde. Valtiota lähellä olevien piirien taloudelliset edut ja Putinin hallinnon geostrategiset suunnitelmat käyvät hyvin yksiin.
Merkittävien venäläisten liikemiesten bisnekset Suomessa ajavat ansaintatavoitteiden ohella Venäjän valtiollisia pyrkimyksiä. Selviä merkkejä liiketoiminnan poliittisista motiiveista ovat sijoitukset, jotka eivät ole taloudellisesti järkeviä.
Esimerkiksi Pyhäjoelle kaavaillulle Fennovoiman ydinvoimalalle ei ole saatu tarvittavaa pääomaa avoimilta markkinoilta, ja venäläinen ydinvoimayhtiö Rosatom on valmis kasvattamaan omistusosuuttaan hankkeesta lähes 50 prosenttiin. Mahdollinen taloudellinen voitto tai pelkkä hyvä tahto eivät todennäköisesti ole Rosatomin päämotiiveja.
Yhdysvaltojen viime viikolla julkaisema pakotelista paljasti, kuinka laajasti Venäjän hallinnon verkostot ovat levinneet Suomeen.
Venäläisiin rahoitusvirtoihin kytköksissä olevat yritykset ja liikemiehet saavat helposti Suomessa suhteetonta vaikutusvaltaa. Heitä on vaikea kritisoida, koska samalla jouduttaisiin hylkäämään ajatus erillissuhteesta.
Valitettavasti Venäjän strateginen vaikuttaminen politisoi ja tukahduttaa pelkästään taloudellisiin intresseihin perustuvaa liiketoimintaa, jolta on toivottu Suomessa paljon.
Suomi ei ole Venäjälle itsetarkoitus. Venäjän tavoitteena saattaa olla, että Suomi samaistuu Venäjän taloudellisiin intresseihin siinä määrin, että Suomi alkaa edustaa Brysselin suuntaan Venäjän hallinnon etuja. Näin Suomen Venäjä-strategia kääntyisi päälaelleen, kun Venäjä onnistuisi vaikuttamaan Suomen kautta EU:n politiikkaan. Suomen käyttämä EU-vipuvarsi heikentyisi.
Suomen Venäjä-skenaariot ovat osoittautuneet harhaanjohtaviksi. Tästä huolimatta Suomi pyrkii jäykästi turvaamaan tiiviin erillissuhteen, vaikka sen pitäisi nyt hakea tulevaisuuden liikkumatilan säilyttämiseksi uutta vipuvartta. Suomelle on hyvin tärkeää padota Venäjän hallinnon lisääntynyttä strategista vaikuttamista.
Mika Aaltola
Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja.