Lähes kolme vuosisataa Tanskaan kuulunut Grönlanti ei lähde omille
teilleen radikaalisti tai nopeasti. Näin arvioi jään ja inuiittien
maassa kuusi vuotta asunut Lotta Numminen, Ulkopoliittisen instituutin tutkija.
–
Perustan näkemykseni siihen, että Grönlanti on pohjoismainen
hyvinvointivaltio ja he haluavat totta kai pitää saman
sosiaalijärjestelmän yllä kuin heillä nyt on, Numminen sanoo.
– Uskon ennemminkin, että he alkavat pikku hiljaa itsenäistyä yhteistyössä Tanskan kanssa ja ovat vielä pitkään Tanskan osana.
Pelkästään
terveydenhoidon säilyttäminen olisi valtaisa urakka 57 000
grönlantilaiselle, sillä suuri osa terveydenhuollon työvoimasta tulee
emämaasta ja esimerkiksi leikkaukseen joutuva lennätetään Tanskaan
toimenpiteisiin. Myös koulutuksessa Tanskan osuus näkyy; Grönlannissa
ei ole yliopistokoulutusta, Tanskassa se on maksutonta. Palvelut ja
tavarat ruokaa myöten tulevat emämaasta.
Grönlannin yhteiskunta
on monella muullakin tavalla sulautunut ja sulautettu Skandinaviaan.
Seka-avioliittojen vuoksi grönlantilaisilla on sukulaisia Tanskassa ja
tanskalaisilla Grönlannissa. Emämaassa asuu tätä nykyä kymmenen tuhatta
grönlantilaista. Virallinen kieli on grönlanti eli kalaallisut, mutta
monesta grönlantilaisesta on helpointa puhua tanskaa eivätkä kaikki
edes osaa grönlantia.
Grönlanti on nykyisessä
ilmastonmuutoskeskustelussa Nummisen mielestä Tanskalle tärkeä linkki,
jonka kautta maa voi profiloitua arktisena osaajana ja jonka vuoksi
Tanska on mukana, kun arktisen alueen luonnonvaroja jaetaan.
Hänestä tanskalaiset puhuvat nykyisin grönlantilaisia enemmän lämpenemisen ympäristölle aiheuttamista vaaroista.
–
Grönlantilaiset näkevät muutoksen enemmän taloudellisena
mahdollisuutena, kun taas Tanskassa ehkä enemmän puhutaan ympäristöstä
ja siitä mielettömästä muutoksesta, jolla tulee olemaan
maailmanlaajuisia vaikutuksia.
Tutkija kuitenkin muistuttaa,
että vaikka Kööpenhamina on nyt ilmastokokouksen kaupunki, Tanskan
hallitus ei vielä vuonna 2005 uskonut ilmastonmuutoksen ja ihmisen
toiminnan yhteyksiin.