Viisi väitettä Kiinasta

Kiina on nousemassa uudeksi voimakeskukseksi maailmassa. Itä-Aasian jättiläinen on hämmentävä yhdistelmä rauhanomaista, konfutselaista kulttuuria ja ihmisoikeussopimuksia halveksuvaa, raharikasta ydinasevaltiota. Miten suhtautua Kiinaan?

Ne vievät meidän työpaikat! Saksasta meni teräsjalostamoita, Kemijärveltä kännykkälaturitehdas. Ne sijoittavat ja ostavat meidät! Kiinalla on maailman suurimmat ulkomaanvaluuttavarannot, ja kiinalaiset omistavat yli neljänneksen Yhdysvaltain valtion velkakirjoista. Tai miten olisi kauhukuvien sijasta sankaritarina: Kiina tulee ja pelastaa meidät finanssikriisin suosta, jenkit ovat rähmällään!

Yleistykset ärsyttävät Ulkopoliittisen instituutin tutkijoita Matti Nojosta ja Jyrki Kalliota. Pitkän linjan Kiina-asiantuntijat painottavat, että maassa on käynnissä useita päällekkäisiä prosesseja, jotka repivät sitä eri suuntiin. Kiina on tällä hetkellä tienristeyksessä. Mihin suuntaan Itä-Aasian suuri lohikäärme lähtee? Annetaan asiantuntijoille viisi väitettä perusteltaviksi tai kumottaviksi.

Väite: maailmantalous on Yhdysvaltain ja Kiinan käsissä

Kansainväliset voimasuhteet ovat muuttumassa. Itä-Aasian ja erityisesti Kiinan nousua talousmahdiksi povataan Yhdysvaltojen heikentyessä finanssikriisin kourissa. Washingtonissa ollaan nykyään riippuvaisia siitä, mitä Pekingissä sanotaan. Ovatko maailmantaloutta koskevat päätökset täysin kahden suuren, siis Kiinan ja Yhdysvaltojen käsissä?

– Eivät ole. Käsitys on harhaa, sanoo Matti Nojonen. – Maat eivät ole lainkaan vertailukelpoisia. Nojonen muistuttaa, että Yhdysvallat on kaikilla mittareilla mitattuna supervalta, kun taas Kiina on edelleen hyvin kaukana siitä.

Kiinan suhteellinen painoarvo on toki noussut etenkin talouskriisin myötä. Taustalla on myös epäsuoria prosesseja, jotka heikentävät Yhdysvaltoja ja vastaavasti vahvistavat Kiinaa. Nojonen kertoo: – Amerikkalaista unelmaa on rakennettu velkavetoisesti, ja Kiina on koko ajan rahoittanut tätä prosessia. Nyt se unelma on tullut tiensä päähän.

Niin kauan kuin Yhdysvallat ei kykene katkaisemaan kansanvelan kasvua, se on riippuvainen Kiinasta. Yhdysvaltojen tulisi vähentää kulutusta ja säästää enemmän. Toisaalta Kiina on riippuvainen Yhdysvalloista, kunnes sen omat markkinat ovat kehittyneet. Kiinan tulisi tehdä valtava rakenteellinen muutos, jotta sen kansalaiset alkaisivat kuluttaa.

– Se on kuin epäonnistunut katolinen avioliitto, jossa puolisot eivät voi ottaa eroa, Nojonen sanoo. – Kumpikaan ei luota toiseen; sekä Yhdysvallat että Kiina pyristelevät irti tilanteesta. Mutta riippuvuussuhde on vahva. Jos toinen romahtaa, niin tekee toinenkin, ja sillä taas on suuri vaikutus koko maailmantalouteen.

Väite: Kiina vie, EU vikisee

Euroopan valtiot ylläpitävät hyviä suhteita Kiinaan kukin omalla tahollaan. Ollaan hiljaa ja myötäillään, sen sijaan muiden eurooppalaisten kesken kilpaillaan. Onko EU:lle jäänyt pelkkä vikisijän rooli?

Jyrki Kallio kiistää väitteen: – EU on edelleen Kiinan tärkein yksittäinen kauppakumppani. Kiinan talous toki kasvaa, mutta Euroopan yhteiskunnallinen vakaus, demokratian juurtumisen aste ja väestön koulutustaso ovat aivan toisella tolalla kuin Kiinassa. Tämä asetelma tulee säilymään vielä pitkään.

– Kiinalaiset osaavat kuitenkin pelata korttinsa Euroopan kanssa hyvin: he vähättelevät unionin merkitystä ja toimivat yksittäisten valtioiden kanssa. Kiina harjoittaa hajota ja hallitse -taktiikkaa, ja EU antaa sen tapahtua.

Kallio ja Nojonen ovat yksimielisiä siitä, että suhteessaan Kiinaan EU:n tulisi katsoa peiliin. Työvoima ja pääoma liikkuvat, kauppaa käydään vapaasti yli rajojen, mutta kuitenkin kansalliset päätökset ja rajoitukset ohjaavat liiaksi politiikkaa.

Nojonen kertoo esimerkin: – Kun Pariisin kaupunki antoi Dalai-lamalle kunniakansalaisuuden, mitä tapahtui? Kiinassa toimivia ranskalaisia yrityksiä rangaistiin välittömästi, ja Kiina alkoi suosia Ranskan pahimpia eurooppalaisia kilpailijoita. Tällaiset tapahtumaketjut vaikuttavat sekä Ranskan sisäpolitiikkaan että sen toimintaan Kiinan suuntaan. Yhtenäisestä EU-rintamasta on vaikea puhua.

Väite: Eurooppa puolustaa arvoja, Kiina tavoittelee hyötyä

Eurooppalaista ulkopolitiikkaa pidetään usein arvoihin nojautuvana siinä missä itäaasialaisessa politiikassa korostuu hyödyn tavoittelu. Onko näin?

– Meillä on hienot ihanteet ihmisoikeuksista, sanan- ja uskonnonvapaudesta, mutta kaikki se on sanahelinää, sanoo Matti Nojonen. – Länsimaat tukevat jatkuvasti erilaisia diktatuurivaltioita, koska siitä on meille taloudellista hyötyä. Kiinalaiset tuntevat kaksinaismoralismimme täysin.

Jyrki Kallio on samaa mieltä: – Jos eurooppalainen politiikka todella olisi arvolähtöistä, se näkyisi ihan toisenlaisena, tiukkana linjana Tiibetin ja Taiwanin kysymyksissä.

Kallio ei halua vahvistaa käsitystä, että itäaasialainen kulttuuri olisi täysin erilainen läntisestä. Sen sijaan hän uskoo, että tietyt arvot ovat yleismaailmallisia. Kiinakin on allekirjoittanut YK:n ihmisoikeusjulistuksen ja on siihen sitoutunut. – Helposti vedotaan siihen, että Kiina-kritiikkiä tulee hillitä, jotta ei loukata itäaasialaista kulttuuria. Se on pelkkä tekosyy. Miksi emme tunnusta reilusti, että tällä hetkellä taloudelliset arvot ovat tärkeysjärjestyksen kärjessä? Tekomme osoittavat, että esimerkiksi ihmisoikeudet ja ympäristö jäävät talouden jalkoihin.

Nojonen muistuttaa, että Kiinan bruttokansantuotteesta 60 % tulee viennistä. Kiina on siis täysin riippuvainen maailman markkinakehityksestä. – Jos Kiinan suurin yksittäinen markkina eli EU haluaisi alkaa noudattaa tiukempaa linjaa ihmisoikeus- tai ympäristökysymyksissä, meillä olisi siihen kaikki kiristyksen keinot.

Väite: Kiinasta tulee vastuullinen toimija

Kiinan ulkopolitiikka on pitkään nojautunut tiettyyn itsenäisyyteen: kukaan ei saa puuttua Kiinan asioihin eikä Kiina puutu muiden asioihin. Lisäksi Kiinalla on ollut tapana vältellä vastuuta vedoten siihen, että se on edelleen kehitysmaa. Finanssikriisin myötä Kiinalla on kuitenkin tuhannen taalan paikka lähteä aktiivisesti mukaan kansainväliseen peliin. Tuleeko maasta vastuullinen toimija?

Matti Nojosen mukaan kukaan ei tällä hetkellä tiedä, missä määrin Kiina on valmis käyttämään poliittista valtaansa. – Yhtäältä Kiina haluaa mennä mukaan kansainvälisiin organisaatioihin, koska kehitysmaiden painoarvo niissä on toistaiseksi mitätön. Mutta toisaalta silloin sen täytyy ottaa myös vastuuta. Ja vastuu tuo mukanaan sen, että myös Kiinan sisäisiin asioihin voidaan puuttua.

– Tuolloin keskustelu Taiwanista tai Dalai-lamasta saa uusia sävyjä, ja se on todella epämiellyttävää Kiinalle, Nojonen sanoo. Toisaalta mitä enemmän Kiina investoi ulkomaille ja sen intressit ovat sidoksissa merten taa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä Kiina puuttuu myös muiden maiden sisäisiin asioihin.

Nojonen ja Kallio haluavat kuitenkin korostaa, että Kiina on jo suuressa määrin vastuullinen toimija. Siitä vain ei tehdä julkisessa keskustelussa kovinkaan suurta numeroa. Nojonen sanoo: – Kiinalla on keskeinen rooli YK:n rauhanturvakonflikteissa, sillä on kymmeniä tuhansia rauhanturvaajia ja se on vapaaehtoisesti korottanut YK:n jäsenmaksuaan.

Kiina siis tekee kaiken aikaa positiivisia, yhteistyöhaluisia eleitä. Tosin suurella osalla niistä on kaksoismerkitys: esimerkiksi YK:n jäsenmaksun korotus on piikki YK:lle korviaan myöten veloissa olevalle Yhdysvalloille.

Väite: Kiina on sivilisaatio, ei pelkkä valtio

Kallion ja Nojosen mukaan Kiinaa ei voi ajatella pelkkänä kansallisvaltiona. Sen sijaan Kiina on sivilisaatio. Sen merkityksen kasvu tulevaisuudessa ei tarkoita voimakasta, uhkaavaa Kiinan valtiota vaan kiinalaisen kulttuurin nousua.

Kallio kertoo: – Kiina haluaa luoda itsestään rauhanomaisen kuvan. Se on historiansa aikana perustanut suhteensa ulkovaltoihin lähinnä kaupankäynnille, tätä he haluavat korostaa. Toisaalta Kiina on käyttäytynyt kuten mikä tahansa suuri sotilasmahti. Rauhanomaisuus siis perustuu myytteihin, mutta uskon, että Kiina tosiaan voisi kehittyä myös siihen suuntaan.

– Jos Kiina kokee asemansa turvalliseksi, se voi nähdä etujensa mukaiseksi rakentaa konfutselaisiin periaatteisiin nojaavaa maailmanjärjestystä. Sellaista, jossa ei ole ylivaltiaita ja jossa johtajuus saavutetaan moraalisin perustein. Näin Kiina voisi saada suurta arvostusta kansainvälisesti.

Länsimaiden kannalta on tietenkin hyödyllistä tukea rauhanomaista Kiinaa. Jyrki Kallio sanoo: – Kiinan näkeminen normaalina toimijana on erittäin tärkeätä. On myös muistettava, että se ei ole yhtenäinen kokonaisuus vaan maan sisällä käydään moneen suuntaan käyvää yhteiskunnallista keskustelua.