Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola analysoi Suomen Kuvalehden haastattelussa Yhdysvaltain presidenttiehdokkaiden mahdollisuuksia voittaa vaalit.
Republikaanien keskinäinen riitely kohentaa demokraattien mahdollisuuksia syksyn vaaleissa.
Yhdysvallat valmistautuu marraskuun presidentinvaaleihin kärjistyneessä poliittisessa ilmapirissä. Poliittinen päätöksenteko on halvaantunut, kongressin demokraatit ja republikaanit eivät pääse yksimielisyyteen oikeastaan mistään. Republikaaneilla on selvä enemmistö 435-paikkaisessa edustajainhuoneessa, joten he pystyvät helposti sabotoimaan presidentti Barack Obaman uudistukset.
Republikaanien repivä esivaalikampanja vaikeuttaa tilannetta. Puolue on kääntynyt radikaalin teekutsuliikkeen ajamana jyrkästi oikealle ja harvat maltilliset republikaanit alkavat saada tarpeekseen. Kuusi puolueen maltilliseen siipeen kuuluvaa senaattoria jättää paikkansa seuraavissa vaaleissa. Viimeksi luopumisestaan ilmoittanut Olympia Snowe perusteli päätöstään sillä, ettei puolue edes pyri löytämään ratkaisuja ongelmiin keskittyessään riitelemään Obaman kanssa.
Hyökkäävä politiikka on syönyt republikaanien suosiota äänestäjien silmissä. Samalla pahin pettymys presidentti Obaman kauteen näyttää haihtuneen. Obaman kannatus kohosi helmikuussa Politico-lehden kyselyssä neljässä kuukaudessa 44 prosentin pohjaluvusta 53 prosenttiin.
Useimpien mielipidemittausten mukaan Obama voittaisi republikaanien pääehdokkaat – Massachusettsin entisen kuvernöörin Mitt Romneyn ja Pennsylvanian entisen senaattorin Rick Santorumin – selvästi, jos vaalit pidettäisiin nyt. Varsinkin latino- ja naisäänestäjät suosivat Obamaa.
Kuluttava esivaalitaistelu
Republikaanien esivaalitaistelu on ratkennut aina aikaisemmin viimeistään maaliskuun alun supertiistaina, jolloin äänestetään useissa osavaltioissa. Tällä kertaa puolueen johto päätti kuitenkin pidentää kamppailua sääntömuutoksilla, jotta myös loppukevään ja alkukesän suurten osavaltioiden esivaaleilla olisi merkitystä.
Neljä vuotta sitten supertiistaina äänestettiin 24 osavaltiossa, nyt vain kymmenessä. Ja yhä useammassa osavaltioissa käytetään suhteellista vaalitapaa, kun aikaisemmin voittaja on saanut yleensä taakseen osavaltion kaikki valitsijamiehet.
Myös vaalirahoituksen vapauttaminen pitkittää kisaa, koska uudet supervaalikomiteat takaavat ehdokkaiden rahoituksen aikaisempaa pitempään.
Uusi vaalitapa uhkaa kuitenkin kääntyä republikaaneja vastaan. Ehdokkaat näyttäytyvät nyt suurelle yleisölle loputtomiin riitelevänä joukkona, mikä tasoittaa tietä Obaman uudelleenvalinnalle.
Mitt Romney on valmistellut presidenttitietään jo pitkään. Hän oli ehdolla neljä vuotta sitten, mutta luopui kampanjoinnista John McCainin hyväksi heti supertiistain jälkeen.
Tällä kertaa Romney kasvatti etumatkaansa supertiistaina. Hän voitti tärkeänä pidetyn Ohion osavaltion lisäksi Alaskan, Idahon, Vermontin, Virginian ja Massachusettsin, missä hän toimi aikoinaan kuvernöörinä. Supertiistain jälkeen äänestettiin Kansasissa sekä eteläisissä Alabamassa ja Missisipissä. Romneylla on takanaan kaksi kertaa enemmän valitsijamiehiä kuin Santorumilla.
Santorum voitti supertiistaina Oklahoman, Tennesseen, Pohjois-Dakotan ja viime viikonloppuna vielä Kansasin, eikä hänellä ole aikomustakaan luopua kisasta. Myös edustajainhuoneen entinen puhemies Newt Gingrich ja teksasilainen kongressiedustaja Ron Paul sinnittelevät mukana, vaikka heillä ei ole enää todellisia mahdollisuuksia.
Romneylla on ylivoimaisesti suurin vaalikassa – hänen kampanjatiiminsä ja superkomiteansa ovat keränneet sata miljoonaa dollaria ja lisää on luvassa. Romney on keskittynyt kampanjassaan vastustajiensa mustamaalaamiseen. Hän on saanut Gingrichin epäilyttävään valoon, mutta?Santorumin kannattajiin hänen kampanjansa ei ole toistaiseksi purrut.
Rikkaus on tavallaan Romneyn ongelma. Vastustajat ovat lyöneet häneen ahneen kapitalistin leiman ja hän on itse on vahvistanut vaikutelmaa epäonnistuneilla sananvalinnoilla.
Helmikuussa Romney erehtyi sanomaan ääneen CNN:n haastattelussa, etteivät köyhät kiinnosta häntä. Pian sen jälkeen hän yritti esiintyä kansanmiehenä Nascar-autokilpailuissa Floridassa. Hän myönsi, ettei ole kovin innostunut autokilpailuista mutta kehaisi olevansa hyvää pataa Nascar-tallien omistajien kanssa.
Romneyn tausta on liike-elämässä. Hän opiskeli Harvardin yliopistossa ja teki näyttävän uran yritysjohdon konsulttina ja monikansallisen Bain & Company -konsulttiyhtiön toimitusjohtajana ennen siirtymistään politiikkaan.
Hän ansaitsi vuosina 2010 ja 2011 noin 42 miljoonaa dollaria ja maksoi veroja 14,5 prosenttia eli suhteellisesti vähemmän kuin tavallinen keskiluokkainen amerikkalainen perhe.
Romneya vaivaa karisman puute. Hän on puolue-eliitin suosikki, mutta kuivakka bisnesmies ei innosta kenttäväkeä. Uskonnollinen oikeisto ja puolueen sisällä vaikuttava teekutsuliike ovat etsineet hänelle epätoivoisesti vaihtoehtoa, mutta haastajat ovat pudonneet yksi toisensa jälkeen.
Arvostelijat pitävät Romneya tuuliviirinä. Massachusettsin kuvernöörinä hänet tunnettiin maltillisena keskustapoliitikkona, mutta teekutsuliikkeen paineessa hänestä on tullut konservatiivinen oikeistopopulisti, eikä uusi rooli istu luontevasti.
Romney tasapainoilee
Republikaanisen puolueen oikeistolaistuminen alkoi jo 1970-luvulla. Nykyisin puolue edustaa radikaalia äärioikeistoa, joka hakee arvonsa raamatusta ja haluaa supistaa valtion roolin minimiin yhteiskunnassa.
Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola uskoo muutoksen johtuvan globalisaatiosta ja Yhdysvaltain väestökehityksestä. Yhdysvallat on menettämässä johtoasemansa Kiinalle samaan aikaan, kun eurooppalaistaustainen valkoihoinen väestö on jäämässä vähemmistöksi.
”Teekutsuliike syntyi reaktiona juuri tähän kehitykseen”, Aaltola sanoo. ”Liikkeen kannattajat haikailevat vanhoja kulta-aikoja, jolloin Yhdysvallat oli vielä voimissaan.”
Republikaanit on korostetusti valkoisten miesten puolue, jonka äärilaitoja Romney ja Santorum edustavat. Romney pyrkii profiloitumaan ammattitaitoisena talousmiehenä, joka nostaisi Yhdysvallat jaloilleen. Santorum puhuu pääasiassa moraaliarvoista.
Viime viikkoina Romney on saanut lisää näkyviä tukijoita kuten entisen oikeusministerin John Ashcroftin ja edustajainhuoneen republikaaniryhmän johtajan Erich Cantorin.
”Romney tasapainoilee puolueen äärilaitojen välissä”, Aaltola sanoo. ”Hän pyrkii säilyttämään puolueen keskustalaiset äänestäjät.”
Santorum esiintyy upporikkaan Romneyn vastakohtana, tavallisena amerikkalaisena siirtolaisperheen jälkeläisenä, joka ei kuulu Washingtonin herrapiireihin.
Santorum tuki Romneya edellisissä vuoden vuoden 2008 presidentinvaaleissa, koska hän piti ehdokaskisan voittanutta John McCainia liian liberaalina. Nyt hän vastustaa Romneya samasta syystä. Hänen mukaansa tilastot osoittavat, että republikaanit ovat hävinneet 30 viime vuoden aikana aina, kun puolueen ehdokas on kuulunut maltilliseen siipeen.
Santorum on saanut runsaasti vaalirahoitusta äärikonservatiiveilta. Varsinkin evankeliset äänestäjät tukevat häntä, Romney ei kelpaa heille mormonitaustansa takia.
Santorum on syvästi katolinen arvokonservatiivi, joka haluaisi lopettaa evoluutioteorian opetuksen julkisissa kouluissa. Hän suhtautuu kielteisesti ehkäisyyn. Hänen vaimonsa Karen luopui juristin urastaan ja jäi kotiin opettamaan heidän seitsemää lastaan.
Santorum vastustaa sukupuolineutraalia avioliittolakia ja aborttia. Hän kieltäisi raskauden keskeytyksen jopa raiskauksen uhreilta, koska jokainen elämä on hänen mukaansa ”Jumalan lahja”. Samaan aikaan hän puolustaa kuolemanrangaistusta vakavista rikoksista.
Uskonnollisuus heijastuu myös Santorumin ulkopoliittisiin näkemyksiin. Hän näkee Yhdysvallat valittuna kansana, joka on velvoitettu levittämään arvojaan ympäri maailman.
Santorum pitää Kiinaa ja islamia Yhdysvaltain pahimpina uhkaajina. Hän on innokas Israelin tukija ja vaatii Yhdysvaltoja käyttämään kovia otteita Iranin ydinaseohjelman lopettamiseksi.
Työttömyys hellittää
Republikaanien riidellessä keskenään presidentti Obama on keskittynyt kampanjassaan taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen ja vaatinut rikkaiden verotuksen kiristämistä.
Obama tietää, että amerikkalaisilla on tapana suoda presidentille toinen kausi, ellei hän epäonnistu karkeasti. Kahdeksasta viimeksi palvelleesta presidentistä vain George Bush vanhempi ja Jimmy Carter jäivät yhden kauden presidenteiksi.
Tällä hetkellä Yhdysvaltain talouden kehitys suosii Obamaa. Työttömyys on pudonnut reiluun kahdeksaan prosenttiin ja asuntomarkkinat ovat alkaneet hiljalleen elpyä. Samaan aikaan Yhdysvaltoihin on palannut tuhansia teollisuuspaikkoja Kiinasta ja muista matalapalkkamaista.
Myös autoteollisuus on saanut uusia investointeja, sillä amerikkalaiset autot käyvät taas kaupaksi. Suuriman autonvalmistajan General Motorsin osakekurssi on kohonnut alkuvuonna peräti 25 prosenttia.
Obaman mukaan kehitys on nimenomaan hänen politiikkansa ansiota. Hän muistutti hiljattain autotyöläisten liiton konferenssissa, että Romney ja muut republikaanit arvostelivat voimakkaasti hallitusta, kun se pelasti General Motorsin ja Chryslerin konkurssilta finanssikriisin aikana.
Silti Obamakin lähtee vaaleihin heikkona, hänen tukenaan ei ole samanlaista innostusta kuin 2008 vaaleissa, joissa hän edusti muutosta ja vaihtoehtoa. Kaksi kolmasosaa amerikkalaisista sanoo, että Yhdysvallat on kehittymässä väärään suuntaan ja joka toinen pitää Obamaan liian liberaalina.
Huonot uutiset näkyvät heti kannatuksen laskuna. Tällä viikolla Obaman suosio putosi mielipidemittauksissa alle 50 prosenttiin kun jännitys kiristyi Afganistanissa ja Irakissa jabensiininhinta jatkoi nousuaan.
Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak arvelee, että Obamalla on hyvät mahdollisuudet toiseen kauteen, jos hänen kannatuksensa pysyy 50 prosentin tuntumassa.
”Todennäköisesti Obama voittaa, jos hän pystyy viestimään amerikkalaisille, että muut vaihtoehdot ovat huonompia.”
Mika Aaltola muistuttaa, että uudelleenvalinnan tiellä on vielä monia uhkatekijöitä. Raakaöljyn kallistuminen ja Euroopan velkakriisi uhkaavat haurasta talouskehitystä. Myös Iranin tilanne on kärjistymässä. Pahimmassa tapauksessa Israel iskee sinne omin päin Obaman jarrutellessa.
”Se olisi Obaman kannalta kaikkein huonoin ratkaisu. Se saisi hänet näyttämään heikolta”, Mika Aaltola sanoo.
Presidenttiehdokkaat:
Demokraatit
Barack Obama, 50
Vuoden 2008 vaalivoittaja on muuttunut republikaanienemmistöiden edustajainhuoneen paineessa toivon herättäjästä keskitien kulkijaksi. Valtakunnallinen kannatus 53 %*.
Republikaanit:
Mitt Romney, 65
Massachusettsin entinen kuvernööri on upporikas liikemies. Pyrkii profiloitumaan talousosaajana. Häviäisi Obamalle 50–44, jos vaalit pidettäisiin nyt**.
Rick Santorum, 53
Pennsylvanian entinen senaattori on harras katolilainen. Hän saa tukea erityisestä raamattuvyöhykkeen kristityltä oikeistolta.
Häviäisi Obamalle 53–39**.
Newt Gingrich, 68
Edustajainhuoneen entinen puhemies on särmikäs veteraanipoliitikko, jonka vaalikassa alkaa tyhjentyä. Häviäisi Obamalle 54–37**.
Ron Paul, 76
Teekutsuliikkeen isähahmo haluaa vetää Yhdysvaltain joukot kotiin ja lakkauttaa keskuspankin. Häviäisi Obamalle 50–42.
**.
*Barack Obaman kannatus suhteessa republikaanien kärkiehdokkaisiin. Politico-lehden kysely 27.2.2012:
**NBC:n/Wall Street Journalin kysely 3.3. 2012