Yhdysvaltojen globaali rooli pysyy keskeisenä Suomelle
Kaleva

Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola julkaisi Yhdysvaltojen asemaa käsitelleen artikkelin Kalevassa 6.11. Aaltolan mukaan suhteet Yhdysvaltoihin on Suomen startegisessa intressissä, eikä Suomella ei ole varaa olla irti transatlantisesta suhteesta.
Yhdysvaltojen välivaalit mittaavat kansalaisten käsityksiä presidentti Barack Obaman kyvystä viedä Yhdysvaltoja oikeaan suuntaan. Välivaaleissa motivoituneimpia äänestäjiä ovat usein ne, jotka kokevat Yhdysvaltojen olevan jostakin syystä väärällä tiellä ja alamäessä.
Vaalien tulos on varsin odotettu, mutta keskeisempi muuta maailmaa ja Suomea koskeva kysymys on, onko Yhdysvallat todella alamäessä?
Se, että Yhdysvallat ajoittain epäonnistuu ulkopolitiikassaan, ei vähennä sen rakenteellista asemaa. Irak ja osittain myös Afganistan olivat suuria epäonnistumisia. Libya ja monet muut tapaukset osoittavat Yhdysvaltojen roolin ongelmallisuutta.
Barack Obama nousi valtaan presidenttinä, joka lupasi luopua laajamittaisesta sheriffin roolista ja keskittyä Yhdysvaltojen talous- ja sisäpolitiikkaan. Silti hän on joutunut vastentahtoisesti puuttumaan monimutkaisiin ongelmiin. Venäjän oireilu, Isis Irakissa ja Syyriassa ja ebola tarjoavat esimerkkejä Obaman työlistalta viime kuukausilta.
Yhdysvaltojen sotilaallinen etumatka on huomattava. Alueellisesti tilanne on toinen. Esimerkiksi Kiina ja Venäjä ovat omien rajojensa läheisyydessä vahvoja, vaikkakin Yhdysvallat on joko suoraan tai liittolaistensa kautta läsnä myös näillä alueilla.
Yhdysvaltalainen käsitys on, että se on ainoa globaali suurvalta. Liittolaissuhteet ovat hyvin keskeinen yhdysvaltalaisen vallan muoto. Läheskään yhtä laajaa poliittista ja sotilaallista liittokuntaa ei ole mahdollisilla kilpailijoilla, kuten Kiinalla. Venäjän kyvyttömyys pitää kiinni Ukrainasta osoittaa sen ja lännen vetovoiman eron.
Taloudellisesti Yhdysvallat muodostaa vallitsevan dollaritalouden solmukohdan. Pääoman virrat maailmassa siirtyvät pääosin Yhdysvaltojen tehokkaille finanssimarkkinoille tai ainakin keskeisten yhdysvaltalaisten finanssi-instituutioiden kautta. Tämä mahdollistaa esimerkiksi Yhdysvaltojen kyvyn käyttää finanssisektoriin liittyviä pakotteita hyvin tehokkaasti. Teknologisen globalisaation sektorilla Yhdysvallat on myös solmukohta. Vilkaisu digitaalisen alan keskeisiin yrityksiin paljastaa, kuinka paljon globaalielämän digitalisoituminen tukee yhdysvaltalaisia toimijoita. Globaalilla tasolla ihmisten sosiaalinen elämä kietoutuu yhä enemmän Yhdysvaltalaisten yritysten, kuten Googlen tai Facebookin ympärille.
Yhdysvaltojen tukeman maailmanjärjestyksen jatkuvuuteen osallistuu merkittäviä valtiotoimijoita. Myös nousevien suurvaltojen, kuten Kiina ja Brasilia, menestys on kiinni liberaalin maailmanjärjestyksen toiminnasta. Liberaalin maailmanjärjestyksen keskeinen piirre on sääntöjen pitävyys, johon liittyy esimerkiksi omistuksen suoja. Tämä tukee kansainvälisten markkinoiden varassa olevia taloustoimijoita, kuten Kiinaa. Valtioiden legitimiteetti perustuu suurelta osin taloudellisen hyvän tuottamiseen. Valtiot, jotka soutavat vastavirtaan, ovat hyvin heikolla jäällä.
Yhdysvallat on maailman vanhin yhtäjaksoinen demokratia. Sen sekä ylä- ja alamäet ovat olleet lukuisia.
Yhdysvaltalaisen äänestäjän tai suomalaisen Yhdysvallat-kriittisen tarkkailijan kyky tuottaa pitkää syntilistaa ovat huomattavat. Mutta Yhdysvaltojen suurta poliittista draamaa katsellessa katselemme myös itseämme. Demokratiat ovat yleensä aina dramaattisia. Niiden linjat vaihtuvat hallintojen vaihtuessa. Niissä on vastavoimia, joiden kannatus heijastelee äänestäjäkuntien moninaisuutta. Yhdysvallat demokraattisena kokeiluna ja kansojen sulatusuunina on jatkuvassa käymistilassa.
Maan sisäinen keskustelu on usein radikaalia ja kärjistävää. Suhteellisen homogeenisessä Suomessa sivuutetaan helposti Yhdysvaltojen kansalliset ominaispiirteet. Samalla unohtuvat Yhdysvaltojen syvät ja laajat kytkökset globaalin tilaan. Jo väestörakenteensa kautta Yhdysvallat kytkeytyy moniin poliittisiin ilmiöihin eri puolilla maailmaa. Samalla muut pyrkivät vaikuttamaan Yhdysvaltoihin. Tätä tekevät valtiot Israelista Venäjään. Suomikin on satsannut jonkin verran muodostaakseen Suomi-ymmärrystä yhdysvaltalaisten päätöksentekijöiden keskuudessa.
Kylmän sodan aikana Yhdysvallat tarjosi tukea läntisen Euroopan maille. Myös Suomi puolueettomana maana oli kyennyt säilyttämään oman demokraattisen luonteensa, koska selusta lännessä oli turvattu. Yhdysvalloissa oli paljon suopeutta Suomea kohtaan. Suomen koettiin olevan länteen pyrkivä maa, joka pakosta ei voinut mennä yhtä pitkälle kuin muut.
Ilman Yhdysvaltoja Suomen ongelmat Venäjän kanssa olisivat eri mittaluokassa. Suomen vaikutussuhde Washingtonissa on kuitenkin alentunut. Suomi herättää yhä enemmän kummastusta Washingtonissa. Suomessa huomio kiinnittyi muuhun kuin Yhdysvaltoihin kylmän sodan lopulta lähtien. Kiinnostus liittyi EU:hun. Venäjän strategisen tason uhkan odotettiin vähenevän, joten Yhdysvaltojen tuntemus ja suhteet köyhtyivät.
Poutasään tuottamista illuusioista tulisi nyt havahtua. Suhteet Yhdysvaltoihin on Suomen startegisessa intressissä. Suomella ei ole varaa olla irti transatlantisesta suhteesta. Suomi puolustuksineen, talouksineen ja teknologioineen on hyvin riippuvainen Yhdysvaltojen johdolla rakennetusta maailmanjärjestyksestä.
Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Globaali turvallisuus -tutkimusohjelmassa.