Kaikki eivät ole pahoillaan Jäämeren sulamisesta. Rantavaltiot
himoitsevat jään alta paljastuvia aarteita. Kisan suurin voittaja on
Grönlanti, josta merenpohjan rikkaudet voivat tehdä itsenäisen.
77-vuotias
Forsyth hämmästelee matkan jälkeen blogissaan, miten tavallisella
huvialuksella voi seilata Luoteisväylää, josta aiemmin pääsivät läpi
vain jäänmurtajat.
”Jätän tiedemiesten huoleksi löytää faktat siitä, miksi tämä on mahdollista”, Forsyth kirjoittaa.
Arktis
sulaa. Pohjoinen napa-alue lämpiää kaksi kertaa nopeammin kuin muu
maapallo. Samalla maailman hyisimmästä ja rauhallisimmasta kolkasta on
lyhyessä ajassa tullut suurvaltojen palavan kiinnostuksen kohde.
Jäämeren
sulavan jääkannen alta paljastuu himoittu aarre. Amerikkalaisgeologien
arvion mukaan Jäämeren pohjassa makaa neljännes maailman vielä
löytämättömistä ja hyödynnettävissä olevista kaasu- ja öljyvaroista.
Venäjä,
Kanada, Yhdysvallat, Norja ja Tanska – yhdessä Grönlannin kanssa – ovat
pinkoneet paikalle käsi ja lippu ojossa. Jokainen Jäämeren rantavaltio
haluaa varmistaa itselleen öljy- ja kaasulähteiden käyttöoikeuden.
Merenpohjan rikkauksia himoitsevat Jäämeren rantavaltiot eivät ole luvattomilla teillä.
Vuonna
1982 solmitun YK:n merioikeusyleissopimuksen mukaan Jäämeren
rantavaltiot saavat käyttää luonnonvaroja talousvyöhykkeensä
ulkopuolella, jos ne pystyvät osoittamaan, että merenpohja on jatkumoa
niiden mannerjalustalle.
Juuri tämän takia Venäjä laskeutui
elokuussa 2007 Mir-sukellusaluksellaan pohjoisnavan merenpohjaan ja
upotti sinne titaanisen Venäjän lipun.
Samalla miehistö kävi
hakemassa näytteitä Lomonosovin harjanteesta. Venäjä aikoo näytteiden
avulla osoittaa harjanteen ja sen luonnonvarojen kuuluvan itselleen, ei
Grönlannille tai Kanadalle.
Jäämeren rantavaltiot tutkivat nyt kaikki mannerjalustojaan.
Rantavaltioista
Grönlannilla on eniten pelissä. Merenpohjasta paljastuvien
luonnonvarojen turvin jäinen saari voi yrittää ostaa itsensä vapaaksi
Tanskan holhouksesta.
Grönlannin itsehallintoa laajennettiin jo
viime kesänä, ja oikeus alueen uusiutumattomien luonnonvarojen
käyttämiseen siirtyi Tanskalta Grönlannille. Jos Grönlanti todella
hyödyntää luonnonvarojaan, Tanskan avustus sille pienenee – ja
Grönlannin taloudellinen riippuvuus Tanskasta vähenee.
Grönlannin
alkuperäisväestö näkeekin ilmastonmuutoksen ja Jäämeren sulamisen
mahdollisuutena. Kun jäätikkö kutistuu, voi Grönlannin eteläosissa ehkä
viljellä maata. Vesien lämmetessä alueen kalastusmahdollisuudet
saattavat parantua. Ja eksotiikannälkäiset turistit tuovat saarelle
rahaa.
”Uskon, että risteilyturismi kasvaa tulevaisuudessa
huomattavasti”, ennustaa arktista aluetta tutkinut Ulkopoliittisen
instituutin tutkija Lotta Numminen.
Grönlantia
kiertävien turistiristeilijöiden määrä on moninkertaistunut viime
vuosina. Sen rannikkoa kulkee jo nyt noin sata risteilyalusta.
Jäämeren
rantavaltioiden odotukset ovat suuret. Merenpohjassa makaavat
fossiiliset polttoaineet eivät kovasta tohinasta huolimatta ole
rantavaltoiden ulottuvilla aikoihin.
Jäämeren kaasu- ja
öljykentät sijaitsevat keskellä arvaamatonta valtamerta, ja niiden
päällä on vähintään kilometri hyistä vettä.
”Maailmassa ei ole
vielä tekniikkaa, jolla Jäämeren öljy- ja kaasuesiintymiä voi
hyödyntää. Ainoastaan Venäjä pääsee ydinsukellusveneellään riittävän
syvälle, ja sekin vain käymään”, muistuttaa dosentti Lassi Heininen
Lapin yliopistosta.
Siksi rantavaltiot keskittyvät nyt kuljetusreittien suunnitteluun.
Venäjän
pohjoispuolella kulkeva Koillisväylä ja Kanadan pohjoispuolinen
Luoteisväylä olivat ensimmäistä kertaa sulia vuoden 2008 kesällä.
Pohjoisnavan yli kulkevan pääväylän, eli Transarktisen väylän, ennustetaan sulavan vuoteen 2080 mennessä.
Uudet
kuljetusreitit kiinnostavat sijoittajia, koska matka Itä-Aasiasta
Eurooppaan on Koillisväylää pitkin tuhansia kilometrejä lyhyempi kuin
Suezin tai Panaman kanavan kautta. Jäämeren liikenteessä on kuitenkin
valtavia riskejä.
”Välimatkat ovat huimat, eikä Jäämerellä ole
minkäänlaista pelastusjärjestelmää. Jos siellä tapahtuu onnettomuus,
paikalle ei välttämättä päästä, ei ainakaan nopeasti. Helikopterin
kantosäde ei riitä, eikä suihkukoneella voi pelastaa”, Lassi Heininen
luettelee.
”Koska Jäämerta on tähän asti peittänyt jää, ei
tiedetä, minkälaiset myrskyt siellä tulee olemaan. Mikä vakuutusyhtiö
suostuu vakuuttamaan ison konttilaivan, jonka edessä on näin suuria
riskejä?” Heininen kysyy.
Tutkija Lotta Numminen toteaa, että
Jäämereltä puuttuvat kattavat radio- ja
satelliittiviestintäjärjestelmät, eikä sen jäätilanteesta saada
reaaliaikaista tietoa.
”Vaikka Koillisväylä olisi kesällä sula,
tuulet tuovat jäätä muualta. Laivat joutuvat tekemisiin vaarallisten
liikkuvien jäiden kanssa”, tutkija Mika Flöjt Arktisesta keskuksesta
lisää.
Jäämeren riskeistä huolimatta Suomessakin hikoillaan jo
innosta päästä osalliseksi Jäämeren nousukaudesta. Valtioneuvoston
kanslia asetti keskiviikkona työryhmän, jonka tehtävänä on kevään
aikana antaa eduskunnalle selvitys siitä, minkälaista on Suomen
arktisen alueen politiikka.
Erikoistutkija Jari Haapala muistuttaa, että Suomessa on paljon jääosaamista.
”Maailman jäänmurtokapasiteetista Suomi on rakentanut suurimman osan”, Haapala sanoo.
Neuvostoliitto
alkoi käyttää Jäämeren Koillisväylää kesäisin reittiliikenteeseen jo
1930-luvulla. Väylää on siitä lähtien pidetty auki muun muassa Suomessa
rakennettujen ydinjäänmurtajien avulla.
Arctia Shippingin,
entisen Varustamoliikelaitoksen, toimitusjohtaja Tero Vauraste on jo
valmis lähettämään suomalaisjäänmurtajat töihin Arktisen alueen
öljykentille.
”Ei ole kyse kymmenistä vuosista. Tämä on lähivuosien asia”, Vauraste toteaa.
Arctia
Shippingin kolme monitoimimurtajaa pystyvät työskentelemään myös
valtameren aallokossa. Niitä on käytetty öljy- ja kaasukentillä
tukialuksina.
Jos aiemmin luoksepääsemättömien öljy- ja
kaasukenttien hyödyntäminen alkaa Arktiksella, se tarkoittaa valtavia
rakennusprojekteja Jäämerellä. Se taas tietää töitä suomalaisille
jäänmurtajille.
Arktinen merijää väistyy nyt vain kesäisin, talvella se palaa asemiinsa.
”Rakennustöitä
pitää suojella jääkenttien massalta ja paineelta, ja jäänmurtajamme
pystyvät siihen. Ne rikkovat jäätä paineen pienentämiseksi”, Vauraste
kaavailee.
Tutkija Mika Flöjt suosittelee Jäämeren kuljetusreittien hyödyntämiseen myös toista vaihtoehtoa.
”Suomesta
järkevin yhteys Jäämerelle olisi junarata Sallasta Venäjän Alakurttiin.
Alakurtista pääsee Kantalahden kautta Murmanskin suursatamaan. Sallan
ja Alakurtin väliltä puuttuu vain 80 kilometriä rautatietä. Jos se
rakennetaan, Helsingistä, Oulusta ja Rovaniemeltä on junayhteys
Murmanskiin”, Flöjt sanoo.
Jäämeren sulamisesta hyötyvät sen rantavaltiot. Häviäjiä ovat Jäämeren ekosysteemi ja osa alkuperäiskansoista.
Arktinen
luonto on jo nyt kovilla. Merijään sulaminen tuhoaa jääkarhujen lisäksi
tuhansien muiden eläinten ja eliöiden elinmahdollisuudet.
”Merijää
on elinympäristö, kuten metsä tai suo. Kun jää sulaa, elinympäristö
tuhoutuu. Sen sisällä oleva elämä, eli bakteerit ja levät, katoavat. Ne
eivät enää ruoki planktonia, mikä vaikuttaa taas kaloihin, hylkeisiin
ja valaisiin”, erikoistutkija Jari Haapala kuvailee.
Haapala
myös muistuttaa, että jos ilmasto lämpenee niin paljon, että Arktiksen
luonnonvaroja voidaan käyttää, ovat sääolot muualla maailmassa jo
todella hankalat.
”Jos ilmaston lämpenemisen paljastamat
arktisen alueen viimeisetkin fossiiliset öljyvarat käytetään, ne ovat
todelliset lopunajan bileet”, Haapala toteaa.
Merikuljetusten
lisääntyminen, öljyn- ja kaasunporaus sekä turismi vahingoittavat
Arktiksen herkkää luontoa. Ne myös lisäävät ympäristökatastrofin riskiä.
”Jos
Jäämerellä sattuu öljyonnettomuus, öljyn leviäminen on erittäin vaikea
estää. Jäämerellä ei ole riittävää öljyntorjuntakapasiteettia. Toivon,
ettemme näe Jäämerellä Exxon Valdezin onnettomuuden kaltaista tuhoa”,
sanoo Lotta Numminen viitaten 21 vuotta sitten Alaskan rannikolla
karille ajaneeseen öljytankkeriin.
Mereen pääsi yli 40 000 tonnia raakaöljyä. Sellainen tuho olisi arktiselle luonnolle liikaa.
”Jäämeren
ekosysteemi on jo valmiiksi kuormitettu. Merivirrat ovat tuoneet
raskasmetalleja, ilmavirtojen mukana tulee nokea. Arktiksella on vähän
lajeja ja ravintoketjut ovat lyhyitä, ja siksi hirveän haavoittuvia”,
Lotta Numminen toteaa.
Ilmastonmuutoksen hyötyjiin kuuluva
Grönlanti joutuu myös sopeutumaan suuriin muutoksiin, kun jää häviää.
Nykyiset eläin- ja kasvilajit tulevat luultavasti väistymään uusien
tieltä. Se ei voi olla vaikuttamatta alkuperäiskansoihin, jotka saavat
elantonsa metsästyksestä ja kalastuksesta.
Jäämeren kalastusta
ei sääntele vielä mikään eikä kukaan. Pohjois-Atlantin
kalastusrajoitukset eivät yllä Jäämerelle. Ylikalastus voi tuhota sekä
vanhat että uudet kalakannat.
”Vielä ei tiedetä, missä
tarkalleen vapautuu kalastusalueita ja mitä kalalajeja sinne tulee, vai
tuleeko. Koska tutkimustietoa puuttuu, kalakantoja voi olla hankala
käyttää kestävästi”, Numminen sanoo.
Myös turistit kuormittavat
Jäämeren luontoa. Risteilijät tuovat mukanaan jätevesiä ja melua.
Turisteista on Grönlannillekin enemmän haittaa kuin hyötyä.
Jäämeri on edelleen talvella jäinen, hyinen ja pilkkopimeä, mutta kesäisin jäätä on yhä vähemmän.
Siksi
myös ensi kesänä turistien määrä kasvaa Jäämerellä. Jäävahvistettu
risteilyalus puskee muiden joukossa Grönlannin itärannikolla
jäälohkareiden seassa ja pysähtyy maailman suurimmalle vuonolle
Scoresby Sundiin.
Suomalaisturistien kamerat laulavat. Arktis on vielä hetken koskematon.