Sata huolta kauppasopimuksesta
Helsingin Sanomat
Tuomas Niskakangas
Visiting Researcher at the Institute Johanna Jacobsson commented on the trade agreement negotiations between the EU and the US in Helsingin Sanomat on May 23rd. According to Jacobsson, there is a lot of sentimental and sometimes misleading information circulating about the agreement that could turn the general public against the deal.
EU ja USA kuuntelivat etujärjestöjä, jotka voivat kaataa talouden elvyttäjäksi toivotun TTIP-sopimuksen.
Jos jollain on sanottavaa EU:n ja Yhdysvaltojen välistä kauppasopimusta vastaan, puhukoon nyt tai iäksi vaietkoon.
Alkamassa olevassa tilaisuudessa erilaiset sidosryhmät saavat vuodattaa huoliaan sopimuksesta, jonka pitäisi avittaa Yhdysvaltojen ja Euroopan kangertelevia talouksia nousuun.
Käytössä on viisi vierekkäistä luokkahuo George Mason -yliopistossa Yhdysvaltojen pääkaupungin Washingtonin kupeessa. Aikaa on kahdeksan minuuttia kullakin etujärjestöllä.
Paikoillanne, valmiit, hep!
USA:n vahvimpiin ammattiliittoihin lukeutuvan Teamstersin lakimies Michael Dolan täräyttää kädellään pöytää ja alkaa huitoa.
“Me käymme tähän kauppasopimukseen käsiksi kuin alligaattori villakoiraan”, Dolan jyrisee.
Dolanin mukaan kauppa- ja sijoitussopimuksesta (TTIP) luvattu lisäys kansantuotteeseen ja työllisyyteen ei ole niin merkittävä, että sen vuoksi kannattaisi myydä sieluaan. Työläisten etu ja kuluttajansuoja huolestuttavat. Jos niistä pidetään huolta, Teamsters voi tukea sopimusta.
Seinustalla USA:n pääneuvottelija Dan Mullaney kuuntelee Dolania kivikasvona.
Puhujia riittää. Huolistaan kertovat lihateollisuus, eläinsuojelijat, siemenkauppiaat, kuluttajansuojajärjestöt, viinan tislaajat, vakuutusyhtiöt, konetyömiehet, öljyjätit, Saksan piraattipuolue, kenkäteollisuus, syöpäliitto ja kymmenet muut.
Mukana on samoja kasvoja, jotka hetkeä aikaisemmin osoittivat kokouspaikan ulkopuolella mieltään banderollien kanssa.
Kauppaneuvottelut ovat tarkoituksella totuttua avoimemmat. Järjestöt on otettu mukaan, koska ne pitävät joka tapauksessa kovaa meteliä, ja se voi tarttua kansan syviin riveihin.
Tutkija Johanna Jacobsson Ulkopoliittisesta instituutista sanoo, että monet asiantuntijat ovat viime aikoina epäilleet sopimuksen toteutumista. Lähihistoriasta löytyy esimerkkejä kauppasopimuksista, jotka ovat kaatuneet kansan vastustukseen.
Yleisiä vastalauseita ovat kuluttajia suojaavan lainsäädännön murentuminen ja vallan siirtyminen valtioilta suuryrityksille.
“Sopimuksesta on liikkeellä paljon tietoa, joka vetoaa tunteisiin ja on välillä jopa harhaanjohtavaa. Voi helposti käydä niin, että suuri yleisö kääntyy tätä vastaan. Silloin poliitikoilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin pistää pillit pussiin”, Jacobsson sanoo.
Toistaiseksi poliitikot tukevat kauppasopimusta Atlantin molemmin puolin. Kaikki Euroopan parlamentin suurimmat puolueet kannattavat sitä tietyin varauksin. USA:ssa molemmat valtapuolueet haluavat sopimuksen, joskin myös niillä on yksityiskohdista omia huoliaan.
Washingtonissa monet sidosryhmistä kehuvat sopimuksen etuja. Autoteollisuuden edustajat kertovat, että autojen hinnoista jopa seitsemän prosenttia voi olla eri markkinoiden erilaisten säännösten aiheuttamia. Niitä voisi heidän mukaansa yhtenäistää tinkimättä turvallisuudesta tai ympäristönsuojelusta.
Sopimuksen nostamat huolet tuntuvat kuitenkin loputtomilta. Italialaiset vahtivat parmesaanijuustonsa nimeä ja amerikkalaiset hitsaajiensa työpaikkoja. Saksalaiset ovat tarkkoja kaikesta.
Viimeisenä vuorossa on – kuin sokerina pohjalla – Euroopan sokerijärjestö. Se alkaa kertoa, miksi sopimus olisi epäreilu eurooppalaisille sokerintuottajille.
Lehtereiltä Yhdysvaltojen sokerijärjestö kuuluttaa, etteivät hekään halua sopimusta.
“Toivottavasti neuvottelijat tekevät elämästään helppoa ja jättävät meidät ulos!”