Punkkari jakkupuvussa

Ulkopoliittisen instituutin Venäjä-tutkija Anna Korppoo on tiukka vegaani ja metsäyrittäjän tytär. Hän osaa kertoa, miksi Venäjällä on niin paljon ilmastoskeptikoita.

Tavallinen paperinsävyinen tutkija ei koskaan sanoisi näin: ”Valitsin
ympäristöpolitiikan, koska tiesin, etteivät Venäjän ympäristöongelmat
lopu kesken.”

Viime vuonna Ulkopoliittisen instituutin
erikoistutkijana aloittanut 34-vuotias Anna Korppoo tosin erottuu
kollegoistaan vasta avattuaan suunsa.

Harmaaseen jakkupukuun ja
painavaan pronssinväriseen kaulakoruun pukeutunut Venäjä-asiantuntija
Korppoo näyttää ylikasvaneessa polkkatukassaan vain hivenen
muotitietoisemmalta kuin mielikuvien karikatyyrinen tutkijahahmo.

Korppoo
silmäilee kriittisesti Upin keittiön mittavaa teekokoelmaa ja pudottaa
kuppiinsa pitkän pohdinnan jälkeen metsämarjamaun. Ärhäkkään flunssan
vuoksi hän ei uskalla kätellä.

Kööpenhaminan ilmastokokouksen
aattona Anna Korppoo on suosittu lausuntoautomaatti. Hän puhuu
toimittajille vaikeista ilmastoasioista suoraan ja selväsanaisesti,
mikä on tässä maassa harvinaista.

Korppoon ystävä, vihreiden
kansanedustaja Oras Tynkkynen luonnehtii tätä kiinnostavaksi, lähes
paradoksaaliseksi hahmoksi, eräänlaiseksi porvaripunkkariksi.

Korppoo
työskentelee ja pukeutuu muodollisen virkamiehen tavoin, mutta on
tiukka vegaani, jolla on kansalaisjärjestötausta ja joka ei halua
hankkia ajokorttia.

”Monenlaisia jännitteitä samassa ihmisessä”, Tynkkynen arvioi.

Ruoveteläisen
metsäyrittäjäperheen Anna-tytär meni kauppaopistoon ja opiskeli
merkonomiksi, sillä Korppoon perheessä yrittäjyys on ”geneettinen vika”.

Korppoo
oli kuitenkin jo nuorena väitellyt isoisänsä ja veljensä kanssa
ydinvoimasta ja metsä-alan ongelmista sekä opiskellut aktiivisesti
venäjän kieltä.

Yliopistoon pääsy oli kiven takana, sillä
Korppoo ei ollut lukijatyyppiä. Lopulta Tampere kutsui, ja Korppoo
valitsi pääaineekseen ympäristöpolitiikan.

Merkittävä askel
hänen akateemisella urallaan oli yliopiston erikoiskurssi, joka vietti
vuonna 1999 kaksi viikkoa Bonnin ilmastokokouksessa. Korppoo vaikuttui
siellä brittiläisen Royal Institute of International Affairsin
esityksestä, joka käsitteli Venäjän ympäristöpolitiikkaa.

”Puhujan esiin nostamat asiat olivat niin jänniä, että ajattelin mennä heille töihin.”

Korppoo
kiittelee kurssin vetänyttä professoria Jyrki Luukkasta erinomaisista
mentorin taidoista. Moni muukin saman erikoiskurssin osanottajista
löysi myöhemmin kutsumuksensa ilmasto-asioiden parista.

Kunnianhimoinen
suomalaisopiskelija tarjoutui töihin Royal Institute of International
Affairsiin, ja työtarjous otettiin vastaan sillä ehdolla, että pestin
rahoitus hankitaan Suomesta.

Korppoo sai gradulleen apurahan
Fortumin, eli silloisen Imatran Voiman, säätiöltä, ja muutti
Isoon-Britanniaan kahdeksaksi vuodeksi.

Gradun jälkeen hän
selvitti Imperial Collegessa Venäjän suhdetta Kioton
päästömekanismeihin ja teki väitöskirjansa, joka käsitteli Venäjän
massa- ja paperiteollisuuden energiatehokkuutta.

Korppoo pitää
väitösaihettaan hyvänä valintana, sillä energia on erittäin keskeinen
tekijä ilmastopolitiikassa. Hän ei uskaltanut tehdä väitöskirjaa
Venäjän ilmastopolitiikasta.

”Koska en tiennyt, onko Venäjän
ilmastopolitiikkaa enää edes olemassa, kun väitöskirja valmistuu.
Venäjä ei silloin ollut ratifioinut Kioton pöytäkirjaa, ja koko homma
oli ihan levällään.”

Kirjoittaessaan väitöskirjaansa Korppoo
vieraili useaan otteeseen paperitehtailla Karjalassa ja Siperian
Arkangelissa. Hän löysi Karjalasta yhä käytössä olevan 1800-luvulla
rakennetun paperikoneen.

”Se ei ollut kauhean energiatehokas.”

Perhesyyt
saivat Korppoon palaamaan Suomeen kaksi vuotta sitten. Paluu oli
vaikea, ja vieläkin tutkijaa kauhistuttaa ajatus marraskuusta pimeässä
Helsingissä.

Suomen tutkijayhteisö oli eri maata kuin
Iso-Britanniassa: suomalaiset Venäjä-tutkijat ovat hyvin akateemisia.
Brittien väitöskirjatkin ovat soveltavampia kuin suomalaiset.

”Minä keskityn politiikka-analyysiin, mikä on teoreettista analyysia käytännönläheisempää.”

EU:ssa
Suomi ratsastaa Venäjä-tietoudellaan, mutta Korppoon mielestä
suomalainen Venäjä-asiantuntemus ei ole tarpeeksi kattavaa ja
strategisesti ajateltua. Venäjän kieltä ei opiskella Suomessa
riittävästi, eikä siihen kannusteta kouluissa.

Korppoo ei ole koskaan asunut Venäjällä, mutta vuosien työskentely asian parissa on luonut hänelle erinomaiset suhteet maahan.

Korppoo
käyttää tutkimuksissaan paljon venäläistä aineistoa ja myöntää, että
maan tutkimuskulttuuri eroaa suomalaisesta. Hänen mukaansa on
tavallista, että ilmastoa mallintava venäläinen tutkija valitsee 20–30
prosentin päästövähennyshaarukasta sen pienemmän vaihtoehdon.

”En tiedä, onko se lojaaliutta vai pelkoa”, Korppoo toteaa.

Hän
korostaa, että eri maiden yhteiskunnalliset taustat selittävät paljon.
Suomessa ja Euroopassa on vahva sosiaalitieteellinen pohja, toisin kuin
Venäjällä. Siellä lähestytään asioita usein korostuneesti
insinöörinäkökulmasta.

”Tämä selittää myös ilmastoskeptistä
asennetta, jolla on venäläisessä tieteessä vahva ote. Monet sikäläiset
tiedemiehet eivät usko, että ihminen on aiheuttanut ilmastonmuutoksen.
Osa pitää ilmastonmuutosta jopa hyvänä asiana.”

Myös taloustieteen perusta on Venäjällä erilainen kuin Euroopassa, kiitos pitkän sosialismin kauden.

Niin,
vihreä liike ei ole koskaan oikein saavuttanut äiti-Venäjää.
Ilmastonmuutosta ei käytännössä käsitellä lainkaan maan mediassa.

Huhtikuussa
Venäjän hallitus lopulta hyväksyi ilmastodoktriinin, jonka mukaan
ilmastonmuutos on haitallinen ja sitä on syytä ryhtyä torjumaan.

Vielä keväällä Korppoo piti doktriinia erittäin myönteisenä kehityksenä. Nyt sävy on toinen.

”Doktriini ei ole johtanut mihinkään. Se on vain paperinpala.”

Venäjä
keskittyy ilmastonmuutoksen torjumisen sijaan energiakauppaan, joka
kasvattaa taloutta ja vientituloja. Koska valta on maassa varsin
keskittynyttä, tietous ilmastonmuutoksen vaikutuksista pitäisi viedä
hyvin korkealle tasolle, jotta asiat etenisivät.

”Venäjän
yhteiskuntajärjestelmä on sellainen, etteivät kansalaisjärjestöt pääse
vahvaan asemaan – etenkään, jos ne esittävät vaatimuksia. Ja
tavallisilla venäläisillä on vaikeuksia selvitä arjesta, joten
ilmastonmuutoksen ajattelu ei ole etusijalla.”

Korppoon mielestä
venäläinen ympäristöliike on ajastaan jäljessä. Se keskittyy pääasiassa
paikallisiin ympäristöongelmiin, jotka Suomessa käsiteltiin jo 1960- ja
1970-luvulla. Tämänkin vuoksi ilmastonmuutos on jäänyt lapsipuolen
asemaan.

Korppoo palasi viime viikolla Bangkokin
ilmastoneuvotteluista. Hänestä Venäjä näyttää nyt olevan
kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa sivustaseuraaja.

”Venäjä
katsoo, mitä Yhdysvallat tekee ja milloin –kuten kaikki muutkin.
Yllätyn, jos Kööpenhaminassa saadaan aikaan kattava ilmastosopimus.”

Korppoo
on selvästi turhautunut siihen, että Yhdysvaltojen
päästövähennystavoitteet ovat riittämättömiä. Niitä ei hänestä ”voi
edes verrata EU:n tai Japanin yli 20 prosentin päästövähennyksiin”.

Suuret
kehitysmaat odottavat turhaan, että Yhdysvallat ryhtyisi Barack Obaman
johdolla kansainvälisen ilmastopolitiikan vetäjäksi.

”Jos tavoitteet ovat Kööpenhaminassa tosi löysät, olemme jumissa niiden kanssa seuraavat kymmenen vuotta.”

Venäjän
entinen presidentti ja nykyinen pääministeri Vladimir Putin suhtautuu
ilmastokokouksiin nihkeästi. Etenkin Kioton sopimus oli Putinille
vaikea, sillä hän koki tulleensa huijatuksi ratifioidessaan
pöytäkirjan. EU oli luvannut tukensa Venäjän WTO-jäsenyydelle, mutta
jäsenyys ei toteutunut.

Korppoo ei halua kovin tarkkaan analysoida presidentti Dmitri Medvedevin merkitystä Venäjän ilmastopolitiikassa.

”On vaikea tietää, kuka käyttää todellista valtaa Venäjällä.”

Kuluneen
vuoden aikana Korppoo on aiheuttanut mittavat hiilidioksidipäästöt
osallistuessaan viiteen neuvottelukierrokseen eri puolilla maailmaa.
Hän on korvannut ne rahalla, koska jokaisen on mietittävä omaa
vaikutustaan ilmastoon.

Henkilökohtainen on äärimmäisen
poliittista Korppoolle. Hän ottaa ilmastonmuutoksen huomioon
syömisessään ja pyrkii pitämään lomansa työmatkojen yhteydessä.

Silti kysymys lentämisestä näyttää ärsyttävän Korppoota. Hän huokaa, ja äänessä särähtää Tampeereen nuotti.

”Jotenkin
tuntuu, että kaikki ympäristövastuu kaatuu ympäristöihmisten niskaan.
Eivät he maailmaa yksin pelasta. Sitä paitsi, en voi tutkia asiaa
lentämättä neuvottelupaikoille.”

Anna Korppoo, 34

  • Ulkopoliittisen instituutin Venäjään erikoistunut tutkija.
  • Opiskellut
    ympäristöpolitiikkaa Tampereen yliopistossa, väittellyt tohtoriksi
    Venäjän teollisuuden energiatehokkuudesta Imperial College Londonista.
  • Syntynyt Ruovedellä, nyt elää Pohjois-Helsingissä kahden kissan kanssa. Välillä asunut kahdeksan vuotta Isossa-Britanniassa.
  • Harrastaa lenkkeilyä, uintia ja vesijuoksua. Kiinnostunut kuvataiteista ja venäläisestä underground-musiikista.