Ilham Tohti, 39-vuotias Pekingissä toimivan Kiinan Kansallisuuksien
keskusyliopiston (Central Nationalities University) taloustieteen
professori, katosi kotoaan viime viikon aikana. Professori Tohti, joka
on uiguuri ja muslimi, on pitänyt yllä suosittua uiguurien
blogisivustoa (www.uighurbiz.cn). Nyt hänet on mitä ilmeisimmin
pidätetty.
Poliisin mukaan internetiä on käytetty uiguurialueen levottomuuksien
lietsontaan ja organisointiin. Xinjiangin kuvernööri Nur Bekri mainitsi
viime viikolla puheessaan erikseen Tohtin internetsivuston. Pian tämän
puheen jälkeen Tohti katosi, mutta sivusto toimii edelleen.
On epätodennäköistä, että Tohtin sivustoa olisi voitu hyödyntää
mellakoiden organisoimiseen, sillä Kiinan internetpoliisi on valvonut
sivustoa taukoamatta. Mahdollisessa pidätyksessä on todennäköisesti
kyse Tohtin näkyvyydestä ja vaikutusvallasta sekä kovan paineen alla
tehtävistä hätäisistä päätöksistä, joilla aiheutetaan enemmän vahinkoa
kuin hyötyä.
Maltillisena pidetty Tohti on osallistunut keskushallituksen Xinjiangia
koskeviin tutkimushankkeisiin. Tohti ei puutu tutkimustuloksissaan
uskonnonharjoituksen rajoituksiin tai muihin arkoihin, vaikeasti
määriteltäviin kulttuurisiin seikkoihin. Hän puhuu talousasioista –
sitä kieltä, jota päätöksentekijät Pekingissä ymmärtävät ja haluavat
kuulla.
Tohti on osoittanut, että alueella on käynnissä monta samanaikaista
prosessia, jotka kaikki lisäävät siellä olevaa etnistä jännitettä.
Uiguurien työttömyysaste on maailman korkeimpia, vaikka provinssin
talouskehitys on ollut nopeaa. Alueelle muuttavien han-kiinalaisten
katkeamaton virta pahentaa uiguurien työllistymistilannetta.
Virallisten tilastojen mukaan pelkästään 2000-luvulla Xinjiangiin
muutti 1,2 miljoonaa han-kiinalaista.
Tohtin mukaan Xinjiangin hallituksen olisi ryhdyttävä toimiin tämän
virran katkaisemiseksi. Hän osoittaa, että uudistusten hedelmät
jakautuvat epätasaisesti ja uiguurit syrjäytyvät omalla maaperällään,
koska han-kiinalaiset hallitsevat paikallista talous- ja poliittista
elämää.
Tohti on myös yrittänyt painostaa Xinjiangin hallitusta sekä Pekingiä
hyödyntämään ongelmien ratkaisussa enemmän uiguuritaustaisia
tutkijoita, jotka ymmärtävät ongelmien syvyyden paremmin.
Tohtin
mielipiteet ovat luonnollisesti olleet piikki Xinjiangin kuvernöörin
Nur Bekrin ja puoluesihteeri Wang Lequanin lihassa, jotka ovat
kannattaneet kovia toimia separatististen pyrkimysten kitkemiseksi
Xinjiangissa.
Täytyy ottaa huomioon, että Kiinan poliittisessa järjestelmässä se tapa
ja tehokkuus, jolla kuvernöörit ja puoluesihteerit ehkäisevät suurten
välikohtausten syntymistä ja tukahduttavat niitä, voi vaikuttaa
ratkaisevasti heidän urakehitykseensä.
Tohtin tutkimustulokset ovat Pekingin päättäjien tiedossa. Heidän
pitäisi viimeistään nyt ymmärtää, että voimankäyttö ja jatkuva
uiguureja syrjivä politiikka lisäävät entisestään 60 vuotta
kasautunutta jännitettä ja vahvistavat uiguurien
itsenäistymispyrkimyksiä.
Uiguurien mellakointi ja heidän han-siviilejä kohtaan harjoittamansa
väkivalta ovat nyt ajaneet tuhannet han-kiinalaiset kostoretkelle.
Väkivallan kierre on valmis. Olipa Pekingin seuraava siirto mikä
tahansa, päätös ei ole helppo.
Jos tapahtuisi positiivinen käänne ja Kiinan johto päättäisi puuttua
rakenteellisten ongelmien ja jännitteiden todellisiin syihin, Pekingin
olisi istuttava saman pöydän ääreen uiguurien kanssa. Onnistuakseen
tämä edellyttäisi, että uiguurit saisivat järjestäytyä vapaasti.
Jos Peking sallisi tämän uiguureille, sen olisi sallittava se myös
parille tusinalle muulle Xinjiangin alueella asuvalle
vähemmistökansalle. Ja jos Peking lähtee tälle tielle, miten se
kykenisi estämään Kiinan muiden 55 vähemmistökansan vaatimukset
järjestäytyä vapaasti?
Kirjoittaja on ohjelmajohtaja Ulkopoliittisessa instituutissa.