Lapin Kansa, 4.7.2008
Raimo Väyrynen

Yhdysvaltojen presidentinvaalikampanja on tullut tilapäiseen
suvantovaiheeseen, mutta kohta koski alkaa vetää taas. Näin tapahtuu
viimeistään elo-syyskuun vaihteessa, jolloin sekä republikaanit että
demokraatit pitävät massiiviset puoluekokouksensa. Niissä huudetaan
John McCain ja Barack Obama puolueidensa presidenttiehdokkaiksi, mutta
ei välttämättä ilman riitasointuja. Republikaaneissa uskonnollinen
oikeisto vieroksuu edelleen McCainia ja demokraattien puolella Hillary
Clintonin uskolliset kannattajat ovat avanneet kymmeniä Obaman
vastaisia nettisivuja.

Tämä suvantovaihe on joukkojen uudelleenryhmittämisen aikaa syksyn
vaalitaistelua varten. Samalla etsitään uusia argumentteja vastapuolen
ehdokkaan mustamaalaamiseksi. McCainin heikkoja kohtia ovat hänen
tulinen temperamenttinsa, jonka sanotaan ainakin osaksi johtuvan hänen
pitkinä vankeusvuosinaan Pohjois-Vietnamissa saamista traumoista.
71-vuotiaan McCainin ikää ja terveyttä epäillään muun muassa hänen
kasvoistaan leikatun melanooman vuoksi. Näiden paineiden alla hän
julkisti äskettäin 1500 sivua aineistoa terveystarkastuksistaan ja
kuljettaa vaalikiertueella virkeää 95-vuotiasta äitiään, jolta hänen
sanotaan perineen kiivaan mielenlaatunsa. Vahvana puolena McCainilla on
hänen pitkä kokemuksensa lisäksi vahva turvallisuuspoliittinen tausta:
sekä hänen isänsä että isoisänsä olivat amiraaleja.

Vaikka harva sanoo sen ääneen, niin Obaman suuri haaste on hänen
rotunsa. Vaikka hänen äitinsä oli valkoinen, niin mustan kenialaisisän
rotupiirteet näkyvät hänessä selvästi. Obama on Yhdysvaltojen
politiikassa päässyt näin pitkälle siksi, että hän ei jätä valkoisten
äänestäjien keskuuteen mielikuvaa vihaisesta mustasta miehestä, vaan
korostaa kansallista yhtenäisyyttä ihonväristä riippumatta. Häntä
yritetään oikeistosta käsin ampua alas kaivamalla esiin yhteyksiä
Chicagon alueen radikaaleihin mustiin johtajiin, joista hän on nyt
sanoutunut irti. Perusteettomasti vihjaillaan myös hänen
muslimitaustaansa, mikä ei pidä paikkaansa.

Vaaleissa Obaman suurin haaste on demokraattien perusäänestäjien,
massateollisuuden työläisten, tuen hankkiminen. Tämä äänestäjäryhmä on
hupeneva luonnonvara, mutta se saattaa toimia vaa’ankielenä varsinkin,
kun McCain pyrkii myös hakemaan näiden ”Reaganin demokraattien” ääniä.
Obaman heikkous tällä alueella tuli esiin ennen kaikkea Ohion,
Pennsylvanian ja West Virginian teollisuus- ja kaivososavaltioiden
esivaaleissa, joissa Hillary Clinton korjasi taakseen selvän enemmistön.

Amerikkalaisessa keskustelussa puhutaan demokraattien kahdesta leiristä
”oluenjuojista” (clintonilaiset) ja ”viininjuojista” (obamalaiset).
Tällä viitataan siihen, kuinka Obaman kannattajat ovat suurelta osin
nuoria, koulutusta saaneita kaupunkilaisia. Tietysti myös mustien
äänestäjien merkitys on hänelle suuri, kuten näkyi North Carolinan
esivaalien murskavoitossa. Aikaisemmin mustat äänestäjät olivat
Clintonien takana: Bill Clintonista puhuttiin kuvaannollisesti jopa
Yhdysvaltojen ensimmäisenä mustana presidenttinä!

Obaman suuri avu Yhdysvaltojen politiikassa on hänen karismansa ja
kykynsä houkutella uusia äänestäjiä. Suurelta osin hänen kampanjansa
ansiota oli se, että demokraattien esivaaleissa äänesti 4 miljoonaa
uutta rekisteröityä demokraattia. Tämä on myrkkyä republikaaneille,
jotka ovat perinteisesti vastustaneet äänioikeuden aktiivista
laajentamista perinteisen politiikan ulkopuolelle.

Obaman vahvuus on tullut näkyviin myös siinä, että hän on saanut
vaalirahoituksensa hyvään jamaan ennen kaikkea internetin kautta 1,5
miljoonalta kannattajalta keräämillä, keskimäärin pienillä
tukirahoilla. Tämän ansiosta Obaman vaalikassa on tällä hetkellä 210
miljoonan dollarin arvoinen, kun McCainin on tyytyminen 90 miljoonaan
(suuri summa sekin). Vaalikassansa vuoksi Obama on ilmoittanut
luopuvansa julkisesta vaalirahasta, joka asettaisi ylärajan
yksityiselle rahoitukselle. Amerikkalaiset vaalit ovat aina olleet
rahavaalit ja ovat sitä yhä enemmän.
Amerikkalaiset vaalit ovat myös organisaatiovaalit: kampanjaa on
käytävä koko ajan koko maassa ja erityisesti kannaltaan epäröivissä
osavaltioissa kuten Floridassa ja Ohiossa. Tämä vaatii ehdokkailta
hirvittävää matkustusruljanssia mutta myös tehokasta
paikallisorganisaatiota. Tässä suhteessa Obama on vahvemmassa asemassa,
sillä hänellä alkaa olla paikallisorganisaatio miltei jokaisessa
Yhdysvaltojen 1700 piirikunnassa, kun McCain vasta rakentaa omansa.

Kaikesta tästä huolimatta McCain saattaa voittaa syksyn vaalit, sillä
vaikka molempien ehdokkaiden ylitettävänä olevat aidat ovat korkeita,
niin Obamalla ne ovat vielä kilpailijaansa korkeammat.
Obaman suuri avu Yhdysvaltojen politiikassa on hänen karismansa ja kykynsä houkutella uusia äänestäjiä.