Institute Director Teija Tiilikainen commented on the criticism of Catherine Ashton, the High Representative of the Union for Foreign Affairs and Security Policy, in the daily Etelä-Suomen Sanomat on 21 April. According to Director Tiilikainen, the modern European External Action Service (EEAS) was established on the basis of past organisations, thereby inheriting many old burdens. Additionally, she stated that “we can’t know whether anyone would have succeeded better”. The artice also contained a statement by Institute Researcher Kristi Raik and Teemu Rantanen in their FIIA Comment that EEAS is becoming more appreciated by the member states as they are starting to show their interest to utilise its work.
Kenelle minun pitää soittaa, jos haluan puhua Euroopan kanssa, kerrotaan Yhdysvaltain ulkoministerin Henry Kissingerin ihmetelleen 1970-luvulla. Yli 30 vuotta myöhemmin Euroopan unioni sai oman ulkoministerin ja EU:n oli lopulta määrä puhua ulkopolitiikasta yhdellä suulla.
Suhteista EU:n ulkopuolisiin maihin vastaa unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, jota toisinaan kutsutaan myös EU:n ulkoministeriksi. Viran ensimmäiseksi hoitajaksi valittiin marraskuussa 2009 paronitar Catherine Ashton Britanniasta.
Korkean edustajan toimikaudeksi sovittiin viisi vuotta.
Viime kuussa Ashton ilmoitti, ettei aio pyrkiä toiselle kaudelle raskaaksi sanomassaan tehtävässä. EU:n ulkosuhteiden hoitaminen on saanut runsaasti arvostelua jäsenmailta ja se on henkilöitynyt Catherine Ashtoniin. Kitkerintä kritiikkiä hän on saanut brittiläisiltä tiedotusvälineitä.
Ulkosuhdehallinto on lähtenyt yskähdellen käyntiin, mutta eivät vaikeudet ole kiinni yhdestä ihmisestä, sanoo puolestaan Ulkopoliittisen instituutin johtaja ja EU-asiantuntija Teija Tiilikainen.
Ashtonin epäkiitollisena tehtävänä oli Tiilikaisen mukaan toimia ensimmäisenä virassa, johon kohdistui suuria odotuksia ja jossa hänellä ei ole ollut vertailukohtia.
Emmehän me voi tietää, olisiko kukaan muukaan onnistunut yhtään paremmin, Teija Tiilikainen huomauttaa.
Hän muistuttaa, että nykyinen ulkosuhdehallinto rakennettiin vanhojen organisaatioiden perustalle, jolloin se peri myös monia vanhoja rasitteita.
Lisäksi se on joutunut koko toimintansa ajan tasapainoilemaan sekä komission että jäsenmaiden omien ulkopoliittisten näkemysten kanssa. Myös lisää valtaa saanut Euroopan parlamentti on vahtinut tarkoin omaa tonttiaan.
Tiilikaisen mielestä EU:n ulkopolitiikan kulmakiviä ovat unionin omat edustustot maailmalla. Kun Moskovassa, Washingtonissa ja Pekingissä tiedetään, että EU-edustusto käyttää koko unionin puhevaltaa, se aikaa myöten hitsaa myös EU:n ulkopolitiikan yhteen.
Nyt jotkut ulkovallat ovat antaneet ymmärtää, että tavoitteessa on osin onnistuttu, mutta on edelleen paikkoja, joissa jäsenmaat hoitavat kaiken kuten ennenkin.
EU:n yhteisen ulkopolitiikan rakentumista on osaltaan hankaloittanut sen jääminen EMUn kehittämisen ja Euroopan talouskriisin hoitamisen jalkoihin. Unionissa on kuitenkin loppuvuodesta määrä syventyä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan, jolloin ulkosuhdehallinnon rooli voi saada enemmän näkyvyyttä.
Moni on pitänyt Catherine Ashtonin ilmoitusta yhdessä kaudessa pitäytymisestä turhan aikaisena, koska se saattaa hankaloittaa hänen tehtävänsä hoitoa, jota on kuitenkin jäljellä vielä puolitoista vuotta.
– Ehkä hän on tympääntynyt jatkuvaan arvosteluun ja kokee, että on voitavansa jo tehnyt. Onhan työmääräkin ollut valtava, Teija Tiilikainen arvelee.
Ulkopoliittisen instituutin tutkijat Kristi Raik ja Teemu Rantanen totesivat helmikuussa julkaistussa UPI-kommentissaan, että EU:n jäsenvaltiot ovat alkaneet osoittaa kiinnostusta yhteistoimintaan ja ulkosuhdehallinnon työn hyödyntämiseen. Se on näkynyt lähetystöjen tai omien diplomaattien sijoittamisena EU:n edustustojen yhteyteen. Myös Suomi voisi hyötyä EU-edustoista, sillä vuosien 2011–2013 aikana on ollut määrä sulkea kaikkiaan 9 edustustoa ja lähivuosina todennäköisesti vielä viisi lisää.
Toisaalta ulkosuhdehallinto on saanut moitteita siitä, että virkojen täyttäminen monissa edustoissa on kestänyt pitkään ja ne ovat EU-diplomaattien pitkien lomien vuoksi viikkokausia suljettuina. Europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki on esimerkiksi ihmetellyt, ettei yhdessäkään EU:n 140 lähetystössä ollut suomalaista päällikköä. Tämä puute kuitenkin korjaantui huhtikuun alussa, kun Catherine Ashton nimitti Pirkka Tapiolan EU-delegaation päälliköksi Moldovaan.
Suomen ulkoministeriö on arvioinut EU:n ulkosuhdehallintoa maltillisesti, vaikka näkeekin toiminnassa parannettavaa. Ulkoministeriö tiivistää asian toteamalla yhteisen ulkopolitiikan ja EU:n ulkosuhdehallinnon kehittämisen sujuneen odotuksia heikommin. Lisäksi ennakoidaan, ettei tällä sektorilla odoteta nopeaa parannusta.
Brittilehtien arviot ovat paljon suorasukaisempia. Ne viittaavat nimettöminä pysyviin eurooppalaisiin diplomaatteihin, joiden mielestä paronitar Ashtonilla ei ole kykyä johtaa osastoaan tehokkaasti. The Daily Telegraph lainaa qatarilaista kansainvälisen politiikan asiantuntijaa, joka nimettömänä kertoo Ashtonia pidettävän Arabian niemimaalla pelkkänä vitsinä.
Tuorein Catherine Ashtoniin liittyvä kohu syntyi, kun Britanniassa paljastettiin, että korkea edustaja saa tehtävänsä jätettyään vuoden 2017 loppuun saakka 133 500 puntaa eli 156 387 euroa vuodessa tekemättä yhtään mitään.
EU-kriittisessä maassa on myös moneen kertaan päivitelty Ashtonin vuotuista kokonaispalkkiota, joka on 287 543 puntaa (336 386 euroa). Se tekee hänestä maailman toiseksi kovapalkkaisimman naispoliitikon IMF:n pääjohtajan Christine Lagarden jälkeen ja jättää muun muassa Britannian pääministerin David Cameronin 29142 500 punnallaan kauas kaksikon taakse.
Emme voi tietää, olisiko kukaan muukaan onnistunut paremmin.
Teija Tiilikainen
Catherine Ashton
Paronittaren valinta “EU:n ulkoministeriksi” oli yllätys Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisesta päätettiin Lissabonin sopimuksessa.
EU:n ensimmäiseksi ulkoasiain ja turvallisuuspolitiikan korkeaksi edustajaksi, “EU:n ulkoministeriksi” nimitettiin marraskuussa 2009 Catherine Ashton Britanniasta.
Ashton valittiin edustajan tehtävään viiden vuoden toimi-ajaksi.
Valinta oli yllätys Ashtonille itselleenkin.
Paronittaren arvon saanut Ashton edustaa Britannian työväenpuoluetta ja on toiminut ylähuoneen puhemiehenä sekä kuningattaren neuvonantajien puheenjohtajana.
Ennen valintaansa korkeaksi edustajaksi Ashton toimi runsaan vuoden ajan EU:n kauppakomissaarina.