Keskiaasialaisessa Kirgisiassa tilanne
on edelleen jännittynyt, kun pääkaupungissa Bishekissä istuva
väliaikaishallitus ja kansannousua maan eteläosaan paennut presidentti
Kurmanbek Bakijev käyvät sanasotaa. Pahimmillaan tilanne sisältää jopa
sisällissodan uhan. Kirgisian tapahtumat ovat merkki Keski-Aasian
itsevaltaisten hallintojen epävakaudesta.
Tiistaina presidentti Kurmanbek Bakijev väläytti ensi kertaa voivansa
erota virastaan, jos hän saa takuut omasta ja perheensä
turvallisuudesta.
Tämä tapahtui sen jälkeen, kun Kirgisiassa vallan ottanut
väliaikaishallitus uhkasi maan eteläosaan paennutta presidenttiä
turvallisuusjoukkojen erikoisoperaatiolla ja pidätyksellä.
Aiemmin Bakijev on yrittänyt mobilisoida kannattajiaan eteläisessä
Jalalabadin kaupungissa.
– Juuri tämä tilanne pakottaa väliaikaishallituksen toimimaan
päättäväisemmin. Niin kauan kuin Bakijev ei muodollisesti eroa
virastaan, väliaikaishallituksen legitimiteetti pysyy kyseenalaisena,
Ulkopoliittisen instituutin erikoistutkija Igor Torbakov sanoo.
Kirgisiassa tilanne on nyt siis selvästi erilainen kuin vuoden 2005 niin
sanotun tulppaanivallankumouksen aikaan. Tuolloin syrjäytetty
presidentti Askar Akajev nopeasti tunnusti tappionsa ja yksinkertaisesti
pakeni maasta Moskovaan.
Varmaa ei ole sekään, miten vakaalla pohjalla vallan ottanut Roza
Otunbajevan johtama väliaikaishallitus on.
– Tilanne on jo valmiiksi epävakaa. Väliaikaishallitus ei täysin
kontrolloi tilannetta edes pääkaupungissa Bishkekissä. Öisin kaupungilla
kuljeskelevat ryöstelijöiden joukkiot, Torbakov sanoo.
Lisäksi väliaikaishallitus itse on sangen eripurainen joukko opposition
edustajia.
– Näitä ihmisiä yhdisti lähinnä vain yksi keskeinen päämäärä – Bakijevin
autoritaarisen hallinnon kaataminen. Tämän päämäärän he ovat
saavuttaneet. Yhteisiä jatkotavoitteita, yhteistä ideologiaa, yhteisiä
päämääriä ei ole niin monia. Hallitusta odottavat vaikeudet, kun pitää
jakaa valtaa, virkoja, vaikutuspiirejä sen osanottajien kesken, Torbakov
sanoo.
Jakautunut maa
Kirgisia on jyrkästi jakautunut maa, sillä Tienshanin vuoristo jakaa
maan etelään ja pohjoiseen. Keskeinen tekijä köyhän keskiaasialaisen
maan politiikassa ovat edelleen klaanien suhteet.
– Molemmissa osissa on omat klaaninsa ja nämä klaanit ovat koko
Neuvostoliiton jälkeisen ajan käyneet kilpailua, joka ajoittain
kärjistyy sellaisiksi jyrkiksi vastakkainasetteluiksi kuin vuonna 2005
ja nyt, erikoistutkija Igor Torbakov kertoo.
– Siksi tämä nykyinen tilanne, jossa Bakijev yrittää mobilisoida osan
etelän väestöstä ja klaaneista tuekseen, kiistämättä sisältää
sisällissodan vaaran.
Bakijevin todellista kannatusta eteläisessä Kirgisiassa on vaikea
arvioida. Vuoden 2005 niin sanotun tulppaanivallankumouksen taustalla
oli vielä selvä etelän ja pohjoisen klaanien vastakkainasettelu.
Tuolloin pohjoisesta kotoisin olevan presidentin Askar Akajevin
autoritaarinen hallinto kaadettiin pääosin etelän klaanien voimalla.
– Nyt tilanne on jonkin verran toinen. Jos katsotaan Bishkekissä vallan
kaapanneen väliaikaishallituksen kokoonpanoa, nähdään, että suurin osa
nykyisistä johtajista ei tule Kirgisian pohjoisosasta vaan juuri
etelästä, Ulkopoliittisen instituutin erikoistutkija Igor Torbakov
sanoo.
Monet väliaikaishallituksen jäsenistä ovat eteläisten klaanien
edustajia, jotka alun perin auttoivat Bakijevia vuonna 2005
syrjäyttämään Akajevin ja nousemaan valtaan. Monet heistä toimivat
hallituksessa Bakijevin valtakaudella.
Bakijevilla on kiistatonta kannatusta kotikylänsä ja kotiseutunsa
klaaneissa, mutta koko eteläisen Kirgisian tilanne on epävarmempi.
– On vaikea sanoa, kuinka pitkälti näiden alueiden johtajat ja klaanien
päämiehet olisivat valmiita uhraamaan hyvinvointinsa ja jopa vapautensa
tukeakseen Bakijevia aseellisessa vastarinnassa Bishkekin hallitusta
vastaan, Torbakov sanoo.
Keski-Aasiaa hermostuttaa
Kirgisiassa viime viikolla puhjennut kansannousu ja vallanvaihdos
todennäköisesti herättävät huolestuneisuutta muissa Keski-Aasian
entisissä neuvostotasavalloissa. Kirgisian tapahtumat osoittavat näiden
hallintojen haurauden.
– Kirgisian tapahtumat ovat äärimmäisen hermostuttava oire kaikille
näille maille. Kaikissa näissä maissa on poliittinen järjestelmä, jota
voi kuvata enemmän tai vähemmän autoritaariseksi. Kaikissa näissä maissa
on klaaneja ja kaikissa näissä maissa on ongelmia alueellisten erojen
kanssa, Ulkopoliittisen instituutin erikoistutkija Igor Torbakov
kuvailee.
Autoritaarista hallintoa on pidetty välttämättömänä pahana, kun on kyse
poliittista islamia vastaan taistelevista maallisista hallinnoista.
– Ongelma on, että autoritaariset hallinnot näyttävät vakailta vain
ulkoisesti, minkä Kirgisian tapahtumat hyvin osoittavat, Igor Torbakov
sanoo.
– Kun ei ole väyliä demokraattiseen tahdonilmaisuun, vapaata lehdistöä
ja normaalia poliittista järjestelmää parlamentissa, massoilla ei ole
muuta mahdollisuutta ilmaista tyytymättömyyttään kuin lähteä riehumaan
kaduille ja kaataa hallitus väkivaltaisesti.
Torbakov sanoo, että Keski-Aasian hallitsijoiden kannattaisikin ottaa
oppia Kirgisian tapahtumista ja alkaa hiljalleen demokratisoida
hallintoa ja laajentaa poliittista kannatuspohjaansa.
– Ikävä kyllä Keski-Aasian johtajien vaistonvarainen reaktio Kirgisian
tapahtumiin lienee pikemminkin vahvistaa hallintojensa itsevaltaisia
piirteitä, Torbakov pahoittelee.
Kamppailu tukikohdista jatkuu
Vallanvaihdos keskiaasialaisessa Kirgisiassa saattaa vaikuttaa
suurvaltojen käymään kilpailuun vaikutusvallasta Keski-Aasiassa.
Kirgisian uusi johto joutuu harkitsemaan, salliiko se Yhdysvaltain
edelleen pitävän tukikohtansa Kirgisiassa. Tukikohdan on epäilty
ärsyttävän Venäjää, joka pitää Keski-Aasiaa osana perinteistä
vaikutuspiiriään.
Monet asiantuntijat ovat epäilleet, että Kirgisian vallankaappauksen
takana on juuri Venäjä. Ulkopoliittisen instituutin erikoistutkija Igor
Torbakov on eri mieltä. Torbakovin mukaan kansannousu ja vallanvaihto
lähti Kirgisian sisäisistä tekijöistä.
– Uskon, että Kirgisian sisällä oli ihan riittävästi epävakautta
aiheuttavia tekijöitä. Bakijevin hallinto oli riittävän sietämätön
suurelle joukolle klaaneja ja väestölle kokonaisuudessaan, että
potentiaalia vallankumoukselle oli maan sisällä, Torbakov sanoo.
– Eri asia on, että Venäjä ärsyyntyi Bakijeviin eikä pitänyt enää häntä
toivottavana kumppanina, Torbakov sanoo.
Venäjä halusi, että Bakijevin hallinto sulkisi Yhdysvaltain tukikohdan
Manasissa. Yhdysvalloille tukikohta on strategisesti avainasemassa,
koska sen kautta kuljetetaan sotilaita ja tarvikkeita Afganistaniin.
– Venäläiset halusivat kasvattaa yhdysvaltalaisten riippuvuutta
Venäjästä ja painostivat Bakijevia sulkemaan tukikohdan, Torbakov sanoo.
Viime vuonna Bakijev lupasi venäläisille, että Yhdysvaltain tukikohta
saisi lähteä. Ilmeisesti siitä hyvästä Kirgisia sai Venäjältä kahden
miljardin dollarin lainan. Bakijev kuitenkin neuvotteli Yhdysvaltain
kanssa korotuksen lentotukikohdan vuokraan ja niin tukikohta saikin
jäädä. Bakijevin mielenmuutos ei miellyttänyt Venäjää.
– Vuonna 2005 Venäjä vielä vastusti jyrkästi väkivaltaista kumousta
Kirgisiassa. Tällä kertaa sellaista jyrkkää reaktiota ei tullut.
Pääministeri Putin oli ensimmäinen ulkomainen johtaja, joka soitti Roza
Otunbajevalle ja siten käytännössä tunnusti väliaikaishallituksen, Igor
Torbakov sanoo.
Kädenvääntö tukikohdista jatkuu
Venäjän tuki saattaa sisältää hintalapun, sillä eräs venäläinen
viranomainen vihjasi nimettömästi, että Kirgisiassa pitäisi olla vain
yksi tukikohta – Venäjän tukikohta.
– Amerikkalaiset olivat venäläisiä vaikeammassa tilanteessa. Ilmeisesti
he olivat asettaneet pelimerkkinsä Bakijevin ja tämän klaanin taakse,
Torbakov sanoo.
Kun kumous tapahtui, yhdysvaltalaiset olivat jonkin aikaa hämmentyneitä
eivätkä olleet varmoja, miten reagoida.
– Nyt epäröinnin aika on kuitenkin ohi ja yhdysvaltalaiset ovat myös
luoneet yhteydet väliaikaishallitukseen, Ulkopoliittisen instituutin
erikoistutkija Igor Torbakov sanoo.
Hiljainen kamppailu tukikohdista siis jatkuu.
Keski-Aasian energiaresursseja hamuava Kiina on tähän mennessä ollut
varsin hiljainen tekijä Kirgisian valtakamppailussa. Kirgisialla ei ole
suuria luonnonrikkauksia toisin kuin Uzbekistanilla, Kazakstanilla ja
Turkmenistanilla.
Kiina on todennäköisesti huolissaan Kirgisian vakaudesta, koska mailla
on yhteistä rajaa ja Kiinan keskusvaltaa huolettavaa uiguuriväestöä asuu
myös Kirgisian puolella.