Venäjä yrittää rahalla kasvattaa vaikutusvaltaansa taloustaantuman
runtelemissa entisen Neuvostoliiton maissa. Pitkällä aikavälillä
Venäjän alueellinen vaikutus on kuitenkin vähenemässä.
Globaali
taloustaantuma on lisännyt Venäjän johdon pyrkimyksiä vaikutusvallan
kasvattamiseen Euroopan ja Aasian entisissä neuvostotasavalloissa,
arvioivat Suomen ulkopoliittisen instituutin tutkijat Igor Torbakov ja Vadim Kononenko.
Taustalla
on Moskovan käsitys siitä, että vaikka talouskriisi on kohdellut
Venäjää rankalla kädellä, ovat muut entisen Neuvostoliiton osat
kärsineet vielä enemmän. Kremlissä on myös arvioitu, että taantuma
vahvistaa kehitystä kohti geopoliittista moninapaisuutta ja
alueellisten suurvaltojen merkityksen kasvua, kirjoittavat Torbakov ja
Kononenko tuoreessa raportissaan.
Venäjän pyrkimys on koota
IVY-maat entistä tiiviimmin Moskovan johtaman alueelliseen blokkiin.
IVY:yn eli Itsenäisten valtioiden yhteisöön kuuluvat entiset
neuvostotasavallat Baltian maita ja elokuussa 2008 eronnutta Georgiaa
lukuun ottamatta. Ukraina ja Turkmenistan eivät ole virallisia jäseniä,
mutta osallistuvat osittain IVY:n toimintaan.
Lainoja ilman talousehtoja
Tänä
vuonna Venäjän johtama Euraasian talousyhteisö (siihen kuuluvat Venäjän
ohella Kazakstan, Kirgisia, Tadzhikistan, Uzbekistan ja Valko-Venäjä)
perusti erityisen kriisirahaston, johon Venäjä sijoitti yli viiden
miljardin euron arvosta rahaa. Venäjä on antanut naapureilleen myös
kahdenvälisiä miljardilainoja.
Venäläiset yhtiöt ovat lisäksi
hankkineet merkittäviä omistuksia mm. pankki-, energia- ja
kaivossektorilta – omaisuutta saa hankittua nyt edullisesti riutuvista
IVY-maista.
Venäjä ei yleensä aseta lainoilleen tiukkoja
taloudellisia ehtoja, toisin kuin Kansainvälinen valuuttarahasto IMF
sopeutusohjelmineen ja vyönkiristysvaatimuksineen. Toisaalta Venäjän
lainoihin voi sisältyä poliittisia sitoumuksia, jotka lisäävät
lainansaajan riippuvuutta Moskovasta.
Venäjän lainoihin liittyy myös korruption ongelma ja osa lainarahasta voi mennä sekä Venäjän että saajamaan eliitin taskuihin.
Juonikkaat naapurit
Torbakovin ja Kononenkon mukaan Venäjän strategian tiellä on kuitenkin monia esteitä.
Ensinnäkään
Venäjän varat eivät ole loppumattomat. Korkeat energiahinnat kasasivat
maalle suuren valuuttavarannon ja kultareservin, mutta taantuma on
syönyt niitä rajusti. Niinpä Venäjästä onkin lähivuosina tulossa
lainanantajan sijasta lainanottaja.
Monet Venäjän suurimmat
yhtiöt kuten Gazprom, Rosneft ja Rusal ovat pahasti ylivelkaantuneita,
mikä heikentää niiden käyttökelpoisuutta taloudellisen ja poliittisen
strategian välikappaleina.
Toiseksi, juonikkaat naapurit osaavat
käyttää hyväkseen Venäjän tarjoamat rahat, mutta luistella ulos Venäjän
odottamista vastapalveluksista.
Esimerkiksi Kirgisia sai
keväällä Venäjältä 1,4 miljardin euron lainan. Pian sen jälkeen
Kirgisia ilmoitti, ettei se enää jatka Manasin lentotukikohdan
vuokrasopimusta Yhdysvaltain kanssa – tämän oletetaan olleen Venäjän
epävirallinen ehto lainalle. Manas on olennainen Yhdysvaltain
Afganistanissa olevien joukkojen huollon kannalta.
Mutta kun
Yhdysvallat neuvottelujen jälkeen lupasi kolminkertaistaa Manasin
käytöstä maksamansa vuokran, Kirgisia pyörsi kantansa. Uudessa
sopimuksessa ei tosin enää puhuta ”lentotukikohdasta” vaan
”kuljetuskeskuksesta”.
Sinäkin, Valko-Venäjäni!
Toisin
kuin usein kuvitellaan, ei Valko-Venäjäkään ole Moskovan tahdoton
käskyläinen. Valko-Venäjä kuittasi Kirgisian tavoin 1,4 miljardin euron
lainat, mutta ei sittenkään tunnustanut Abhasiaa ja Etelä-Ossetiaa
itsenäisiksi, kuten oli oletettu.
Kaiken huipuksi Valko-Venäjän
ulkoministeriö on ohjeistanut kansalaisiaan, että Abhasiassa ja
Etelä-Ossetiassa saa vierailla vain Georgian myöntämillä viisumeilla.
Toisin sanoen Valko-Venäjä käytännössä tunnustaa nämä alueet edelleen
Georgiaan kuuluviksi.
Lisäksi Valko-Venäjä ei ole suostunut
allekirjoittamaan sopimusta Venäjän dominoiman Kollektiivisen
turvallisuusjärjestön (CSTO, ven. ODKB) nopean toiminnan joukkojen
perustamisesta. Venäjän haluamaa sopimusta ei allekirjoittanut myöskään
Uzbekistan.
Torbakovin ja Kononenkon mukaan Venäjän johto
pettääkin itseään kuvittelemalla, että 1800-luvulta peräisin oleva tapa
kirjoittaa ”salaisia lisäpöytäkirjoja” olisi yhä toimiva. Kun
vastapalveluksia ei ole kirjattu paperille, ei niiden toteuttamista voi
lähteä missään tuomioistuimessa peräämään.
EU ja Kiina mukaan kilpailuun
Kolmas
Venäjän pyrkimyksiä vastaan vaikuttava seikka on se, että kilpailu
vaikutusvallasta kiristyy entisen Neuvostoliiton alueella. Yhä enemmän
peliin mukaan tulleilla Euroopan unionilla ja Kiinalla on joukko etuja
puolellaan.
EU tarjoaa tutkimusraportin mukaan IVY-maille
ylivoimaisen yhteiskunnallisen mallin sekä vaurauden ja vapauden
ideaalin. Venäjä näyttää sen rinnalla toisen luokan yhteiskunnalta.
Kiinalla
taas riittää rahaa. Kiinan Keski-Aasiaan taloustaantuman aikana
myöntämät lainat ovat moninkertaisia Venäjään verrattuina, ja Euroopan
puolellakin Kiina on antanut Moldovalle suuren lainan.
Venäjän
tavoin Kiina pitää globaalia talouskriisiä tilaisuutena kasvattaa
vaikutusvaltaansa Keski-Aasiassa. Kiinakin on tehnyt huomattavia
ostoksia erityisesti alueen energiasektorilta.
Strateginen visio puuttuu
Torbakovin
ja Kononenkon päätelmä on, että vaikka Venäjä lyhyellä aikavälillä voi
saavuttaa osittaista menestystä, ei se pitkällä aikavälillä pysty
pitämään johtoasemaa ”perintömaillaan” Euraasiassa.
Tutkijoiden
mukaan tämän hetken todellinen kilpailu ei ole geopoliittista, vaan
kilpailua siitä, mikä kehitysmalli takaisi ihmisille enemmän vakautta
ja vaurautta.
Menestyäkseen Venäjän pitäisi osoittaa
naapureilleen, että sen poliittinen ja taloudellinen järjestelmä on
elinkelpoinen, toimiva ja houkutteleva. Tähän mennessä Venäjä on
näyttäytynyt tehottomana ja korruptoituneena öljyvaltiona.
Torbakovin
ja Kononenkon mukaan Venäjän ongelmat liittyvät läheisesti siihen,
ettei maalla ole strategista visiota. Venäjän johto puhuu
”ainutlaatuisista sivilisaatiositeistä”, mutta todellisuudessa se ei
ole pystynyt selkeästi muotoilemaan sitä, mitkä Venäjän kansalliset
intressit entisen Neuvostoliiton alueella ovat.
Torbakovin ja Kononenkon tutkimuksen nimi on Beatles-laulua lainaten ”Can’t buy me love”.
Sillä viitataan useimpien asiantuntijoiden käsitykseen, jonka mukaan
Venäjä ei rahalla saa vakautettua vaikutustaan Euraasiassa. Tutkijat
siteeraavat erään venäläisen asiantuntijan kommenttia: ”Se on ostettua
rakkautta. Sellainen ei ole kovin luotettavaa.”