Jos protektionismi lisääntyy, seurauksena on työttömyyttä.
Kiinan valuuttavaranto paisui syyskuun lopussa ennennäkemättömän suureksi, 2650 miljardiin dollariin.
Varanto on kasvanut lähinnä siksi, että Kiina on haalinut omistukseensa valtavat määrät Yhdysvaltojen joukkovelkakirjalainoja.
Mitä sitten? Miksi sen pitäisi suomalaista kiinnostaa?
Varanto on käynnissä olevan valuuttakriisin ilmentymä.
Se paisuu, kun kiinalaisten tavaroiden vienti lyö ennätystä ennätyksen
perään. Dollareita virtaa Kiinaan maksuna vientituotteista.
Kiina ostaa dollareita juaneilla, mikä hillitsee juanin arvonnousua.
Muiden maiden mielestä Kiina toimii epäreilusti, koska se ei anna juanin vahvistua “luonnollisesti”.
Yhdysvaltojen valtionvarainministeriö ilmoitti perjantaina lykkäävänsä valuuttaraporttinsa julkaisemista.
Pelissä on nyt OECD- ja IMF-talousjärjestöjen mukaan jopa 13 miljoonaa
työpaikkaa – osa niistä Suomessa – kun maailmantalous ei pääse
kehittymään kunnolla. Jos osapuolet sopisivat yhteisistä pelisäännöistä,
työpaikkoja voisi syntyä tuon verran lisää.
Jos tilanne tästä kärjistyy niin, että maailman maat painuvat syvemmälle
poteroihinsa ja jatkavat valuuttojensa ja vientiteollisuutensa
suojelemista, yli 20 miljoonaa työläistä saattaa menettää työpaikkansa –
heistä osa Suomessa.
“Kiina käyttäytyy valuuttamarkkinoilla kuin dopingia käyttävä urheilija.
Kun sillä on ainetta hallussa, se voi auttaa omaa tuotantoaan
keinotekoisin ja kyseenalaisin keinoin”, vertaa erikoistutkija Jenni
Pääkkönen Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta.
Kun Kiinan varanto koostuu valtaosin dollarimääräisistä velkakirjoista,
Yhdysvallat ei pysty estämään Kiinan toimia juanin suhteen. Se ei voi
aloittaa järeitä vastatoimia esimerkiksi nostamalla kiinalaisten
tuotteiden tullimaksuja, koska se pelkää Kiinan vastatoimia.
Jos Kiina myisi dollarisijoituksensa, muutkin sijoittajat hermostuisivat
ja alkaisivat myydä amerikkalaisia velkakirjoja. Presidentti Barack
Obaman hallinnon olisi vaikea rahoittaa suurta budjettivajettaan.
Kiinan kädet taas ovat sidotut, koska 70 prosenttia sen
valuuttavarannosta arvioidaan olevan dollarimääräistä. Myymällä
amerikkalaisia velkakirjoja Kiina heikentäisi omien omistustensa arvoa,
kun velkakirjojen arvo lähtisi laskuun.
“Kiinalaisilla on sijoittajan ongelma: mihin laittaa rahat? Valuuttaa on
niin paljon, että käytännössä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin
amerikkalaiset velkakirjat”, sanoo Suomen Pankin ekonomisti Juuso
Kaaresvirta.
“Riski voi olla se, että inflaatio Yhdysvalloissa kiihtyy, ja Kiinan sijoitusten arvo laskee”, Kaaresvirta arvioi.
Siitä voisi olla seurauksena lisää protektionismia eli oman tuotannon
suojelemista. Maailmankauppa hiljenisi, työpaikkoja häviäisi.
Kiinan valuuttavaranto on niin suuri, että teoriassa maa pystyisi
ostamaan vaikkapa suurimmat amerikkalaisyhtiöt Wal-Martin, Exxonin ja
Chevronin, it-yhtiöt Applen ja Microsoftin, juomayhtiö Coca-Cola
Companyn, Citigroup-pankin, kaikki Suomen pörssiyritykset ja päälle
vielä Norjan valtion öljyrahaston.
Näiden ostosten jälkeenkin sille jäisi saman verran rahaa muuhun shoppailuun.
Käytännössä Kiina ei ostoja ikinä toteuta. Valuuttavaranto on tapana
sijoittaa kohteisiin, jotka voidaan tiukan paikan tullen myydä nopeasti
pois.
Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Matti Nojonen kuvaa Yhdysvaltain ja Kiinan välistä kauhun tasapainoa epäpyhäksi katoliseksi avioliitoksi.
“Jumalan edessä on menty naimisiin. Jenkkidollari on jumala ja liitto on
epäpyhä, koska poliittiset järjestelmät ovat kilpailevia. Puolisoilla
on eri käsitykset hyvästä ihmisestä ja hyvästä yhteiskunnasta. Lisäksi
ne epäilevät koko ajan, että toinen pettää, mutta toisesta ei pääse
eroon, kun ollaan katolisessa avioliitossa.”
Maailmalla on verrattu meneillään olevaa valuuttakriisiä 1930-luvun laman alkuun jo useassa puheenvuorossa.
“Asemista pidetään nyt tiukasti kiinni. Elementit isolle kriisille
alkavat olla kasassa”, sanoo Helsingin ylipiston tutkija Mikael
Mattlinkin.