EU-päätöksenteko kehittyy kohti Yhdysvaltojen mallia
Helsingin Sanomat

Director of the Institute Teija Tiilikainen published an op-ed piece in Helsingin Sanomat on October 29th. According to her, the EU appears to follow the US in developing its decision making models, and electing the president of the European commission with a direct referendum would further reinforce this trend.
Komission puheenjohtajan valitseminen suoralla kansanvaalilla vahvistaisi suuntausta entisestään.
Marraskuun alussa valta EU:ssa vaihtuu, kun uusi komissio aloittaa toimikautensa. Joulukuun alussa vaihtuu myös Eurooppa-neuvoston pysyvä puheenjohtaja.
Ollaan taitekohdassa, jossa EU:n päätöksenteko kulkee joko kohti Yhdysvalloille tyypillistä vahvaan presidentinvaltaan ja valtioelinten vallanjakoon perustuvaa järjestelmää tai Euroopalle tutumpaa “puolipresidentiaalista” mallia. Valinta näiden kahden mallin välillä heijastuu EU:n poliittisten instituutioiden välisiin suhteisiin sekä edustukselliseen demokratiaan laajemmin.
Jäsenmaiden EU:lle siirtämää valtaa käytetään hieman kuin Ranskan puolipresidentiaalisessa järjestelmässä: toimeenpanovalta on jaettu parlamentille vastuunalaisen hallituksen ja kansan valitseman presidentin välillä. Toimeenpanovallan käyttäjänä EU-komissio ei silti ole puolueista koostuva hallitus, eikä komission vastuunalaisuus EU-parlamentille toteudu näin täysimittaisesti.
Europarlamenttivaalien tuloksella on suoraan vaikutusta vain komission puheenjohtajan valintaan. Viime kevään vaalien alla eurooppalaiset puolueet tarjosivat ehdokkaitaan muillekin paikoille, mutta lopulta jäsenvaltiot säilyttivät komissaarinimityksissä valtansa.
EU-parlamentista riippumatonta “presidentin valtaa” edustaa Eurooppa-neuvosto. Se saa valtansa suoraan jäsenmailta eikä eurooppalaisilta äänestäjiltä, mutta neuvoston toimenkuva parlamentaarisen akselin rinnalla on samankaltainen kuin presidentillä puolipresidentiaalisessa järjestelmässä. Eurooppa-neuvosto antaa virikkeitä EU:n politiikan kehittämiseen, mutta niiden täytäntöönpanoon tarvitaan komission, neuvoston ja parlamentin yhdessä käyttämää lainsäädäntövaltaa.
Eurooppa-neuvostolla on pysyvä puheenjohtaja. Hän ratkaisee, profiloituuko neuvosto ensisijaisesti puheenjohtajan kautta vai kollektiivisena elimenä. Väistyvän puheenjohtajan Herman Van Rompuyn kaudella paino oli neuvoston kollektiivisessa toiminnassa, minkä lisäksi talouskriisin hoito korosti omia huippukokouksiaan pitäneen euroryhmän roolia. Nyt alkavalla kaudella yhtenäisyyttä tukee se, että Eurooppa-neuvoston – ja samalla euroryhmän huippukokousten – puheenjohtajaksi nousee euroalueeseen kuulumattoman Puolan entinen pääministeri Donald Tusk.
Vahvaan presidentinvaltaan perustuva Yhdysvaltojen järjestelmä ja Euroopassa tutumpi puolipresidentiaalinen järjestelmä ankkuroituvat eri tavoin kansalaisyhteiskuntaan.
Puolipresidentiaalisen järjestelmän ytimessä on parlamentarismi, ja edustuksellisuus toteutuu puolueiden kautta. Puolueet kilvoittelevat vaaleissa hallitusvallasta tavoitteellisiin vaaliohjelmiin nojautuen. Presidentin katsotaan tasapainottavan enemmistövaltaa.
Puhtaasti presidentiaalisissa järjestelmissä kansa valitsee edustajansa keskenään kilvoitteleviin valtakeskuksiin. Puolueet toimivat ennen kaikkea vaaliorganisaatioina, ja vaaleissa ehdokkaiden henkilön merkitys korostuu.
EU:n poliittinen järjestelmä muistuttaa presidentiaalista järjestelmää: hallitusvaltaa käyttävät toisistaan erilliset valtakeskukset, eivätkä EU-tason puolueet kilpaile vaaleissa keskenään aidosta hallitusvallasta. Myös monissa jäsenmaissa kannatusta saanut ajatus EU-komission puheenjohtajan valitsemisesta suoralla kansanvaalilla painaisi järjestelmää tähän suuntaan.
Jos päätöksentekoa halutaan kehittää puolipresidentiaaliseksi, komissio pitäisi muuttaa puoluepoliittiseksi hallitukseksi ja unionitason puolueiden roolia pitäisi vahvistaa. Se edellyttäisi jäsenmailta valmiutta niiden omasta päätösvallasta tinkimiseen. Myös eurooppalaisten puolueiden kehittäminen niin, että parlamentarismi käytännössä toimisi, voi olla vaikeaa.
Ratkaisuissaan EU näyttääkin myötäilevän Yhdysvaltojen mallia. Komission puheenjohtajan valitseminen suoralla kansanvaalilla vahvistaisi tätä kehitystä entisestään.
Mitä pitemmälle unionin sisäisistä asioista päättäminen kulkee tähän suuntaan, sitä suuremmaksi kasvaa muun päätöksenteon ero ulkopoliittiseen vallankäyttöön. Ulkopolitiikassa pääosassa ovat yhä jäsenvaltiot: tärkeimmät ulkopoliittiset päätökset edellyttävät kaikkien EU-maiden yksimielisyyttä.