EU-epäilykset ovat sallittuja - Enemmän tutkija Tiia Lehtosta harmittavat virheelliset perustelut

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Tiia Lehtonen toivoo
euroskeptisyyden jäävän väliaikaiseksi ilmiöksi – varsinkin jos sen
pohjana ovat virheelliset tiedot ja perustelut. Väärät tulkinnat saavat
tutkijan joskus aivan kiukun partaalle.

– Kuuntelin
perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin viime tiistaina
eduskunnassa esittämää puheenvuoroa, enkä voinut olla ottamatta kantaa
muutamaan virheelliseen lausuntoon, kertoo Tiia Lehtonen työhuoneessaan
Ulkopoliittisessa instituutissa.

Lehtosen mukaan Soini mainitsi
muun muassa, että “irlantilaisia äänestytetään tismalleen samasta
(Lissabonin) sopimuksesta. Ei pilkkuakaan, ei kirjaintakaan ole
muutettu”.

– Tämähän ei pidä paikkaansa, sillä irlantilaisia ei
äänestytetä tismalleen samasta sopimuksesta ja muutosehdotuksia
käsiteltiin viimeksi Eurooppa-neuvoston kokouksessa joulukuussa 2008.
Sen tuloksena esimerkiksi komissaarikysymys ratkaistiin Irlannin ja
monien muiden pienten jäsenvaltioiden – myös Suomen – eduksi ja ne
saavat jatkossa pitää oman kansallisen komissaarinsa.

Lehtonen
korostaa, että sopimus on yhä pöydällä ja sen lopullisesta sanamuodosta
sekä Irlannin mahdollisista erivapauksista neuvotellaan vielä.

Tiia
Lehtonen ihmettelee myös Soinin tulkintoja EU:n epädemokraattisuudesta
ja Suomen suhtautumisesta uusien korkeiden virkojen luomiseen.

Kritiikki vie eteenpäin

Tutkija
Tiia Lehtonen muistuttaa, että virheellisiä tai ainakin harhaanjohtavia
käsityksiä Euroopan unionin vaikutuksista jäsenvaltioiden ja niiden
kansalaisten elämään esitetään muuallakin kuin Suomessa. Etenkin
Irlannissa euroskeptisyyden lippulaivaksi noussut Libertas-liike on
katolisen kirkon ohella ansioitunut tällä saralla.

– Pitkälle
saa tulkita Lissabonin sopimuksen tekstiä, jos sieltä saa tukea
Libertasin ja Irlannin kirkon levittämille käsityksille maan
aborttipolitiikkaan puuttumisesta tai pelkoon siitä, että sopimus
voimaantullessaan veisi irlantilaisten passit.

Samaan
hengenvetoon tutkija haluaa kuitenkin korostaa, että EU:n
arvosteleminen ja ratkaisujen kyseenalaistaminen ovat toki sallittuja,
jopa tervetulleitakin unionin kehittymisen kannalta.

Lehtosen mielestä EU on kokenut ja kokee vastakin monta kriisiä, mutta voi parhaimmillaan kääntää ne edukseen.


Finanssikriisi ja ilmastonmuutoksen vaikutukset, puhumattakaan
linjanvedosta suhtautumisessa uusiin suurvaltoihin Kiinaan ja
Brasiliaan tai yhteisestä USA- ja Venäjä-politiikasta tulevat vielä
koettelemaan EU:ta. Siitä huolimatta uskon EU:n tulevaisuuteen.

Väitös pienistä maista

Tiia
Lehtosen erityisalueena Ulkopoliittisessa instituutissa ovat EU:n
institutionaalinen kehitys ja muutos, sekä perussopimusten kansallisten
ratifiointiprosessien, Lissabonin sopimusmuutosten ja euroskeptisyyden
seuraaminen. Hänen maaliskuussa Firenzen Yliopistollisessa
Eurooppa-instituutissa hyväksytty väitöskirjansa käsitteli kuitenkin
pienten maiden vaikutusvaltaa EU:n perussopimusneuvotteluissa.

Tutkimuksessa
vertailtiin neljän pienen jäsenvaltion – Belgian, Tanskan, Irlannin ja
Suomen – todellisia vaikutusmahdollisuuksia kolmen keskeisen
instituutiouudistuksen läpi. Niitä olivat komission kokoonpano,
määräenemmistöpäätöksenteon lisääminen ja kiertävästä
EU-puheenjohtajuudesta luopuminen.

Valittuihin maihin Lehtonen
päätyi, koska halusi ottaa tarkasteluun yhden perustajamaan (Belgia),
kaksi laajentumisen alkuvaiheissa liittynyttä (Irlanti ja Tanska) sekä
Suomen myöhemmin liittyneenä.

Tutkimus osoitti, että
yksimielisiä päätöksiä vaativa hallitustenvälinen konferenssi oli
pienten maiden kannalta suotuisampi paikka puolustaa näkemyksiään. Sen
sijaan vuosina 2002-2003 toteutettu EU:n tulevaisuuskonventti, jossa
päätöksiä tehtiin rajoitetulla enemmistöperiaatteella, jätti
odotuksista huolimatta pienten maiden kannat huomattavasti vähemmälle
huomiolle. Lisäksi kävi ilmi, että neuvottelijoiden henkilökohtaiset
ominaisuudet vaikuttivat lopputulokseen enemmän kuin osattiin
olettaakaan.

Supliikkia ja asiaosaamista sopivasti


Väitöskirjani alkoikin yllättäen elää omaa elämäänsä, päivittelee
tutkija Tiia Lehtonen. Tekijän päätuloksena pitämien asioiden sijasta
julkinen huomio kiinnittyi oheistuloksiin.

Kun Lehtonen halusi
korostaa, että pienet EU-maat hyötyvät yksimielisyysvaatimuksesta
enemmän kuin rajoitetusta enemmistöperiaatteesta, pohdittiin
julkisuudessa enemmän neuvottelijoiden henkilökohtaisia ominaisuuksia.


Tottahan se oli, että tutkimus nosti esille myös sosiaalisia ja
psykologisia tekijöitä, jotka vaikuttivat pienten maiden
neuvottelumenestykseen.

Lehtonen havaitsi, että henkilökemiat,
ihmissuhteet, henkilökohtaiset ominaisuudet, karisma ja sosiaaliset
taidot vaikuttivat lopputuloksiin arvioitua enemmän.

Asiaosaaminen pohjana

Tiia
Lehtonen haastatteli tutkimukseensa sekä nykyisiä että entisiä
presidenttejä, pääministereitä ja ulkoministereitä sekä korkeita
virkamiehiä Belgiasta, Irlannista, Tanskasta ja Suomesta.

Vastauksissa
viitattiin toisinaan selvästikin eri maiden neuvottelijoiden
henkilökohtaisiin ominaisuuksiin – murahtelut mukaanlukien.

– Me
suomalaiset olemme tottuneet luottamaan asiaosaamiseen, mutta näyttää
siltä, että sen lisäksi pitää kiinnittää huomiota sosiaalisiin
taitoihin.

Pelkällä hyvällä supliikillakaan ei EU-neuvotteluissa menesty, parasta on sopiva sekoitus asiaa ja sen hyvää esittämistä.