EU without Great Britain

Kaleva

Director of the Institute Teija Tiilikainen wrote about Great Britain’s possible exit from the EU in her article in Kaleva on November 9th. According to Tiilikainen, Britain needs the EU’s internal markets. From the EU’s point of view, Britain’s exit would weaken the Union’s security policy role.

Ison-Britannian on ollut vaikeasopeutua integraatiokehityksen tahtiin koko 1970-luvulta alkaneen EU-jäsenyytensä ajan. Päähallituspuolueena nykyhallituksessa toimiva konservatiivipuolue on ollut erityisen hankalassa asemassa EU-kysymyksen jakaessa sen rivejä, ja integraatiokriittisten äänestäjien siirtyessä EU:n vastaisuudella kampanjoivan itsenäisyyspuolueen tukijoiksi.

Sisäpoliittisten paineiden alaisuudessa pääministeri David Cameron lupasi järjestää maan EU-jäsenyydestä kansanäänestyksen, mikäli konservatiivipuolue voittaisi vuoden 2015 keväällä järjestettävät parlamenttivaalit. Tässä tapauksessa Cameron neuvottelisi maalle uuden, suotuisamman jäsenyyssopimuksen, jonka hyväksyttävyyttä vuodelle 2017 luvattu kansanäänestys koskisi.

Kansanäänestyksen lopputulosta on vaikea ennakoida. Jo tässä vaiheessa on kuitenkin selvää, että Cameron yliarvioi muiden EU-maiden halukkuuden vahvistaa Britannian erityisasemaa unionissa tarjoamalla sille miellyttävämpiä jäsenyysehtoja myönteisen kansanäänestystuloksen varmistamiseksi. Suurten EU-maiden itselleen hahmottamat erivapaudet ovat punainen vaate nykyisessä EU:ssa, jonka jäsenkunnasta pääosa kuuluu pienten ja keskisuurten maiden joukkoon. Ryhmän paine kulkeekin toiseen suuntaan kuin mitä Cameron ennakoi.

Vaikka Iso-Britannia päätyisi eroamaan EU:n täysjäsenyydestä, taloudellisten etujensa nimissä sillä ei kuitenkaan olisi varaa kokonaan etääntyä integraatioyhteistyöstä. Britannia tarvitsee EU:n sisämarkkinoita, ja muun muassa Norjan ja Islannin jakama ETA-malli olisi sille tässä suhteessa mahdollinen vaihtoehto.

Mallin kääntöpuolena on sisämarkkinoiden säätelyä koskeva EU-normisto, josta päätetään vain EU:n täysjäsenten kesken.

Jo kansanäänestystä koskevassa puheessaan pääministeri Cameron tunnusti, että ETA:n piiriin siirtyminen merkitsisi Britannialle huomattavaa vaikutusvallan menetystä yhtä hyvin Euroopassa kuin sen ulkopuolella.

Suurvaltaidentiteettiinsä tuudittautuneiden brittien on usein vaikea tunnustaa, että nykyisessä maailmanpoliittisessa asetelmassa Britannia on korkeintaan keskisuuri toimija, joka hyötyy sovittautumisesta EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puitteisiin. Britannian valta-asemaa pitkään pönkittänyt erityissuhde Yhdysvaltojen kanssa on sekin menettänyt kantovoimaansa.

Kielteinen kansanäänestystulos olisi kuitenkin ongelmallinen myös muulle EU:lle.

EU:n globaalille roolille ja uskottavuudelleon ollut eduksi, että kaikki keskeiset eurooppalaiset suurvallat ovat sen yhteisen politiikan takana. Ison-Britannian ero heikentäisi EU:n mahdollisuuksia edistää poliittisia tavoitteitaan tilanteessa, jossa uudet nousevat vallat haastavat läntisen arvopohjan.

Myös EU:n turvallisuuspoliittinen rooli heikkenisi toisen unionin keskeisistä sotilaallisista suurvalloista siirtyessä unionin yhteisen politiikan ulkopuolelle. Tämän päivän turvallisuuspoliittisia haasteita ajatellen se olisi suuri takaisku EU:lle, jossa Iso-Britannia on toiminut tärkeänä linkkinä myös unionin suhteissa sotilasliitto Natoon. Ratkaisu ei näin ollen miellyttäisi myöskään Yhdysvaltoja, joka toivoo Euroopalta vahvempaa vastuunkantoa oman maanosansa turvallisuudesta.

Sitouduttuaan kansanäänestykseen selväsanaisesti pääministeri Cameronin on hyvin vaikea peruuttaa lupaustaan, mikäli konservatiivit voittavat tulevat vaalit. Eväät kansanäänestyksen voittamiseksi eivät kuitenkaan ole kovin vahvat. Britannian poliittinen kulttuuri ja historia ovat kuljettaneet maata vastavirtaan integraatiossa, jonka tiivistämisen pääosa unionin jäsenmaista on nähnyt Euroopan yhteisenä etuna. Iso-Britannia ei ole tähän kehityssuuntaan sopeutunut, mikä nykytilanteessa on ajanut sen kuilun partaalle.

Maan eriseuraisuutta on viime vuosina korostanut sen pysyvä erityisasema yhteisvaluutta euron ulkopuolella. Kun talouskriisi on vahvistanut euromaiden liittoa uusine sääntöineen ja keskinäisen solidaarisuuden vaatimuksineen, euron ulkopuolisten maiden puhevalta erityisesti unionin talouspolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä on heikentynyt. Brittihallituksen on siis kovin vaikeaa vakuuttaa kansalaisensa maan johtavasta roolista ja vaikutusvallasta EU:ssa.

Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin johtaja.