Valtapuoluiden ulkopuolella olevat ryhmät voivat tutkijoiden mukaan kasvattaa suosiotaan sunnuntain EU-vaaleissa.Yhtenäistä vallankäyttäjää niistä tuskin tulee.
Oikeistopopulistit ja äärioikeisto voivat lisätä paikkalukuaan Euroopan parlamentissa, mutta se ei välttämättä tarkoita vallankumousta politiikassa.
”Ne lisännevät paikkojaan mutta eivät jytkymäisesti”, Ulkopoliittisen instituutin (Upi) vanhempi tutkija Teemu Sinkkonen arvioi.
Oikeistopopulisteja yhdistää EU:n arvosteleminen. Ryhmään lasketaan muun muassa Suomen perussuomalaiset.
Äärioikeisto taas ajaa usein hyvin isänmaallista, maahanmuutto- ja EU-vastaista, suorastaan fasistista politiikkaa. Moni liike lasketaan myös Venäjän tukijaksi, mitä ruokkii Venäjän EU-epäileväisyys.
Parlamenttiin päästyään äärilaita ei kuitenkaan löytäne edelleenkään yhteistä säveltä. EU-kriittiset ja -vastaiset ryhmät ovat nykyisin jakautuneet kahteen leiriin, ECR:ään ja EFD:hen. Äärioikeistopuolueiden edustajat toimivat pääosin ryhmien ulkopuolella.
”Kaikkia ryhmiä yhdistää EU-kriittisyys, mutta muissa asioissa ei ole yhtenäistä linjaa”, Sinkkonen sanoo.
Upin tutkija Tuomas Iso-Markku ennustaa eripuraisuuden ja hajanaisuuden jatkuvan – kiitos kahden kilpailevan brittipuolueen. Niistä toinen, Britannian eroa EU:sta ajava UKIP, on mielipidemittausten ykkönen Britanniassa yli 30 prosentin kannatuksella.
Saksassakin ääriääni on voimistunut kuuteen prosenttiin. Se tarkoittaa useampaa mepin paikkaa.
Iso-Markun mukaan ECR:n ja EFD:n ohella oikealle laidalle on perusteilla kolmas ryhmä, jonka ytimen muodostaisivat Hollannin Vapauspuolue ja Ranskan Kansallinen rintama.
Jälkimmäisen perusti vuonna 1972 Jean-Marie Le Pen, jonka työtä jatkaa nyt tytär Marine Le Pen. Kansallinen rintama johtaa tällä hetkellä gallupeja.
Vastavoima valtavirralle
Ääripuolueet ovat toiminnallaan rohkaisseet valtapuolueita kriittisyyteen ja muuttuneet pehmeämmiksi. Näin äänestäjä ei välttämättä tarvitse niitä protestinsa välineeksi.
”Toisaalta ääripuolueiden pinnan alla kytevät rasismi ja sovinismi, vaikka puheet ovatkin siistiytyneet”, Sinkkonen arvioi.
”Ja pitää muistaa, että EU-kriittisiä on vasemmallakin”, Iso-Markku huomauttaa.
Sinkkonen ennustaa etenkin oikeistopopulistien lisäävän paikkojaan, mutta ei vallankumoukseen saakka.
Ääripuolueissakin on eroja. UKIP vetää linjaa, jonka perussuomalaisetkin voivat hyväksyä, kun taas avoimen muukalaisvastainen Ranskan Kansallinen rintama on sillekin liikaa.
Vaihtoehtopuolueiden suosiota lisäävät Euroopan pitkittynyt talouskriisi sekä ylipäätään lisääntynyt kriittisyys valtavirtapolitiikkaa kohtaan, Sinkkonen arvioi.
”Poliitikot eivät ole ottaneet riittävästi huomioon tavallisten ihmisten näkökulmaa ja vaivautuneet perustelemaan päätöksiään. Se näkyy nyt vastustuksena. Myös Suomessa haluttaisiin takaisin kansallista päätösvaltaa”, Sinkkonen sanoo.
Protesti ei siis välttämättä tarkoita politiikan suunnanmuutosta, sillä kokoomusta ja SDP:tä edustavien valtaryhmien ennustetaan pitävän paikkansa.