Pelko omasta kriisistä estää muita vaatimasta vakuuksia
Kansan Uutiset Viikkolehti
Jouko Huru

Institute Programme Director Juha Jokela analyses Finland’s demands for collateral in exchange for the Spanish bailout in the newspaper
Kansan Uutiset, 13.7.

 

Suomi vaatii yksin Espanjan kriisilainalle vakuuksia. Pelko omasta kriisistä estää muita maita vaatimasta vakuuksia.

Kyse on sekä sisäpolitiikasta että Suomen EU-politiikasta, sanoo
Ulkopoliittisen instituutin Euroopan unioni -tutkimusohjelman johtaja
Juha Jokela Suomen vakuusvaatimuksista Espanjan kriisilainojen takuiksi.

Yksin vakuuksia vaativa Suomi on ratkaisijan roolissa, koska Espanjan
tukipäätös väliaikaisen Euroopan rahoitusvakausvälineen ERVV:n kautta
vaatii yksimielistä päätöstä. Ilman vakuuksia Suomi ei tue Espanjan
lainaa.

Jokelan mielestä on vaikea vastata suoralta kädeltä, miksi Suomi on yksin vaatimassa vakuuksia.

– Se varmaan kertoo siitä, että kansalliset näkökohdat ovat nyt
Suomessa aika keskeisesti esillä. Suomi on valinnut nyt sen tien, että
se haluaa suojata sijoituksiaan tai avustuksiaan ja siksi pitää tärkeänä
tätä ratkaisuaan.

Jokela sanoo ymmärtävänsä sitä, että ajetaan tiukkaa linjaa ja
vaaditaan vakuuksia ja ehtoja mailta, jotka ovat kriisiytyneet ja ovat
näiden apupakettien varassa.

EU-asiat Suomessa

sisäpolitisoituneet

Jokela näkee, että Suomen vakuusvaatimusten takana on itse asiassa
yli vuoden takainen hallitusohjelma, jossa jo sovittiin yhteisesti
EU-politiikan ja kriisiavun linjoista.

– Niistä on nyt vain pidetty tiukasti ja johdonmukaisesti kiinni.

Vaikka valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) on nyt ikään kuin
vakuusvaatimusten kärjessä, seisoo myös pääministeri Jyrki Katainen
(kok.) Jokelan mukaan täysin vaatimusten takana.

– Ehkä näihin vakuuksiin liittyen on hyvä muistaa sekin, että niitä
ajoi myös edellinen hallitus, jossa Katainen valtiovarainministerinä
selvitteli niitä.

Jokela pitää mielenkiintoisena, että EU-politiikassa on syntynyt
selkeä hallitus – oppositio-vastakkainasettelu, mikä näyttää
tiivistäneen hallituksen rivejä.

Ennen nykyistä EU:n pankkikriisiä EU-politiikka oli eräänlaista sisä-
ja ulkopolitiikan välissä olevaa hallinnointia. Suomella oli
konsensushenkinen kansallinen kanta EU-asioihin. Nyt EU-asiat ovat
politisoituneet.

– Kriisikeskustelu on Suomessa selvästi politisoinut EU-politiikkaa.
Siitä on tullut yhä enemmän tavallista sisäpolitiikkaa. Aikaisemminkin
on ollut viitteitä sisäpolitisoitumisesta, mutta kyllä se nyt on ottanut
harppauksen eteenpäin.

Oman pankkikriisin pelko

ajaa Espanjan tukemiseen

Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Seija Ilmakunnas sanoo, että
kohtuullisen hyvin talouttaan hoitaneella Suomella on tietty oikeus
vaatia vakuuksia.

Ilmakunnas tietää, että muissakin maissa on huoli kriisilainoista.
Mutta hänen mielestään niissä on vielä suurempi huoli siitä, että
pahentuva tilanne saattaa ajaa ne itse kriisiin.

– Näillä mailla on pelko siitä, että tulee oma pankkikriisi ja joudutaan omia pankkeja pääomittamaan.

Ilmakunnas arvioi, että kriisilainoihin myöntyminen nähdään monissa
maissa pienempänä pahana kuin se, että kriisi leviää ja ne itse joutuvat
sen seurauksena tekemään leikkauksia sosiaaliturvaansa tai korottamaan
verojaan. Romahdus ei uhkaa suomalaisia pankkeja.

Itse asiassa pohjoisen rintaman mahtimaa Saksa kannatti 2010 EU:n
yhteisen kriisituen linjaa siksi, ettei se halunnut ryhtyä pääomittamaan
edessä olevan Kreikan velkajärjestelyn vuoksi omia pankkejaan.

– Jälkikäteen arvioiden velkajärjestely olisi ollut järkevää
kriisinhoitoa. Saksalla oli siis intressi siirtyä tämmöiseen
rämpimistaktiikkaan ja siksi on nämä yhteiset kriisirahastot
muodostettu.

Kriittisyydestään huolimatta Ilmakunnas vaatii hieman ymmärrystä
kriisiin joutuneita maita kohtaan Suomelta, joka itse oli pahassa
kriisissä 1990-luvulla.

– Jotenkin vain tuntuu välillä siltä, että olemmeko
kahdessakymmenessä vuodessa unohtaneet sen, että kansakunta voi joutua
syvään kriisiin ilman että ollaan kauheita luopioita ja väärintekijöitä.