Rajut leikkaukset epäilyttävät
Turun Sanomat
Jussi Komulainen

Taloustieteilijät pohtivat ovatko Britannian hallituksen säästötoimet liian radikaaleja.

Konservatiivien ja liberaalidemokraattien koalitiohallitus aikoo
toteuttaa Britanniassa rajuimmat julkisen sektorit leikkaukset sitten
toisen maailmansodan. Neljässä vuodessa säästetään 81 miljardia puntaa
(noin 91 miljardia euroa), minkä seurauksena julkiselta sektorilta
arvioidaan häviävän noin puoli miljoonaa työpaikkaa vuoteen 2015
mennessä.

Britannian julkisen talouden alijäämä on kivunnut peräti 11 prosenttiin,
ja leikkauksilla se yritetään painaa 2 prosenttiin viidessä vuodessa.
Monet taloustieteilijät epäilevät kuitenkin, kannattaako budjettivajetta
leikata näin nopeasti epävarmassa taloustilanteessa. Leikkausten
järkevyyttä ovat epäilleet muun muassa Nobel-voittajat Joseph Stiglitz
ja Christopher Pissarides, jotka ovat syyttäneet hallitusta uhkapelistä
ja tarpeettomien riskien ottamisesta.

– Leikkaukset ovat poikkeuksellisen rajuja. Monilla muilla mailla
velkaantumisongelmat ovat pahempia, mutta ne eivät ole ryhtyneet
vastaaviin toimiin. Ehkä näin rajut toimet eivät olisi olleet tarpeen,
kun edelleen on epäselvyyttä, ollaanko lamasta todella pääsemässä irti.
Leikkauksilla voi olla se seurannaisvaikutus, että talouskasvukaan ei
käynnisty niin nopeasti, kansantaloustieteen professori Pekka Ilmakunnas
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta arvioi.

Ei Kreikan tasolla

Pissarides syytti Sunday Mirror -lehden haastattelussa konservatiiveja
edustavaa valtiovarainministeri George Osbornea siitä, että tämä on
liioitellut Britannian talouskurimusta vertaamalla maan tilannetta
Kreikkaan. Myöskään Ilmakunnas ei allekirjoita Kreikka-vertausta.

– Kreikassa rakenteelliset ongelmat ovat selvästi pahempia ja velan kasvu voimakkaampaa.

Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun kansantaloustieteen professori
Kari Heimonen muistuttaa, että leikkauksia arvioitaessa on otettava
huomioon se, millaisen velkatason uskotaan haittaavan talouskasvua.

– EMU:n kriteeri on, että valtionvelka saa olla enintään 60 prosenttia
bruttokansantuotteesta. Näyttäisi siltä, että 70 prosentin velalla alkaa
olla haitallisia vaikutuksia ja 90 prosentissa niitä on melko varmasti,
Heimonen sanoo.

Britannian valtionvelka nousee IMF:n arvion mukaan tänä vuonna 79
prosenttiin bkt:stä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Kreikassa
vastaava luku on 133, Yhdysvalloissa 93 ja Japanissa peräti 227
prosenttia. Britannialla kuluu tänä vuonna saman arvion mukaan 2,9
prosenttia bkt:stä rahoituskuluihin, eli lähinnä korkoihin.

Britannian lisäksi myös Saksa ilmoitti kesällä tiukasta julkisen
talouden kulukuurista. Suurien EU-maiden leikkauksissa on sekä
Ilmakunnaan että Heimosen mukaan se vaara, että kysynnän lasku heijastuu
koko unionin alueelle ja myös Suomeen.

Testi hallitukselle

Julkisen sektorin säästökuurin on epäilty horjuttavan myös Britannian
hallitusta, sillä rajut leikkaukset jakavat pahasti
liberaalidemokraatteja. Ulkopoliittisen instituutin tutkija Toby Archer uskoo, että koalitiohallitus pysyy koossa seuraaviin vaaleihin saakka.

– Hallituksella on viisi vuotta aikaa todistaa, olivatko he leikkausten
suhteen oikeassa vai väärässä. Ainoa uhka hallitukselle on, että
merkittävä osa liberaalidemokraateista alkaa kapinoida puolueen johtoa
vastaan. Puolueessa on selvästi havaittavissa hajaannusta, mutta tällä
hetkellä kaikki seisovat johdon takana, jos mitään uutta yllättävää ei
tapahdu.

Ongelmia voivat aiheuttaa esimerkiksi lakot, joilla ammattiliitot ovat
uhanneet hallitusta. Archer kuitenkin muistuttaa, että Britanniassa ei
poikkeuksellisista leikkauksista huolimatta nähdä mitään Ranskan
protestien kaltaista, koska Margaret Thatcherin konservatiivihallitus
murskasi 1980-luvun ammattiyhdistysliikkeen vallan muun muassa
vaikeuttamalla lainsäädännöllä merkittävästi laillisten lakkojen
järjestämistä.

Perustamisestaan asti jakautuneet liberaalidemokraatit

Britannian liberaalidemokraattinen puolue syntyi vuonna 1988, kun vanha
liberaalipuolue ja sosiaalidemokraattinen puolue yhdistyivät.

SDP:n olivat perustaneet vuonna 1981 työväenpuolueesta eronneet
poliitikot, jotka kuuluivat puolueen maltilliseen siipeen ja pitivät
silloista työväenpuoluetta liian vasemmistolaisena.

Puolue on siis eräänlainen koalitio itsessään, minkä takia sen asema koalitiohallituksessa konservatiivien rinnalla on hankala.

– Jotkut liberaalidemokraatit ovat aina pitäneet työväenpuoluetta
luonnollisena yhteistyökumppanina, koska osa heistä on ”kotoisin”
sieltä.

Toisaalta osa on peräisin liberaalipuolueen traditiosta, ja he ovat sekä
taloudellisesti että sosiaalisesti liberaaleja ja kannattavat selvemmin
hallituksen toimia sekä vapaita markkinoita, Ulkopoliittisen
instituutin tutkija Toby Archer sanoo.

Liberaalidemokraattien tilanne on Archerin mukaan ongelmallinen myös
siksi, että viimeisen kymmenen vuoden aikana liberaalidemokraattien
uusista äänestäjistä merkittävä osa on houkuteltu puolueen kannattajiksi
vastustamalla Irakin sotaa. Monet vasemmistolaiset äänestivät
liberaalidemokraatteja, koska he olivat kyllästyneitä Tony Blairin
johtamaan työväenpuolueeseen, joka tuki Yhdysvaltain presidenttiin
George W. Bushiin henkilöityneitä Irakin ja Afganistanin sotia.

– Nyt heidän äänestämänsä puolue ajaa oikeistolaista politiikkaa, joka
näyttää lähes 1980-luvun alun thatcherismilta, joten ei ole yllättävää,
että monet liberaalidemokraattien äänestäjät ovat surullisia tai
vihaisia, Archer arvioi.

Liberaalidemokraatit : Kannatus laskussa

Liberaalidemokraattien suosio oli gallupeissa ennätyslukemissa ennen
toukokuussa 2010 pidettyjä Britannian parlamenttivaaleja. Kannatus oli
korkeimmillaan ensimmäisen televisioidun vaaliväittelyn – jonka
liberaalidemokraattien puheenjohtajan Nick Cleggin katsottiin
voittaneen– jälkeen huhtikuussa jopa 34 prosenttia, ja
liberaalidemokraatit oli muutamassa mielipidemittauksessa maan suosituin
puolue.

Vaaleissa puolue sai kuitenkin tyytyä 23 prosentin äänisaaliiseen.
Vuoden 2005 parlamenttivaaleissa liberaalidemokraattien kannatus oli
22,1 prosenttia.

Tällä viikolla The Guardianissa julkaistussa gallupissa liberaaleja
aikoi äänestää enää 16 prosenttia vastaajista. Konservatiivit olivat
kärjessä 39 prosentin kannatuksella. Työväenpuoluetta tuki 36 prosenttia
vastaajista. The Independentin kyselyssä (23. 10) 36 prosenttia
liberaalidemokraatteja viime vaaleissa äänestäneistä katsoi, että
puolueen pitäisi lähteä hallituksesta julkisen sektorin leikkauksien
takia, kun hallitukseen jäämistä tuki 51 prosenttia puolueen
kannattajista.