Suomi väistää vastuunsa kriisinhallinnan veteraaneista
Helsingin Sanomat

Senior Research Fellow at the Institute Charly Salonius-Pasternak wrote about the treatment of Finnish crisis management veterans in his op-ed piece in Helsingin Sanomat on April 25th. According to Salonius-Pasternak, in addition to war veterans, Finland needs to show its respect for people who have served in crisis management operations and take better care of them as well. 
Operaatioista palanneille pitäisi tarjota palvelut yhdeltä luukulta, ja palveluihin tulisi osoittaa riittävästi rahaa.
Suomalaiset päättäjät ovat lähettäneet joukkoja vaativiin rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatioihin jo lähes kuuden vuosikymmenen ajan. Poliitikot eivät kuitenkaan ole vielä ottaneet vastuuta kriisinhallinnan veteraaneista näiden palattua kotimaahan.
Suomalaiset naiset ja miehet ovat suoriutuneet heille uskotuista tehtävistä hienosti muun muassa Suezilla, Libanonissa ja Afganistanissa. Suomalaisten ammattitaito ja omistautuneisuus ovat saaneet kiitosta operaatioiden kansainväliseltä johdolta, kohdemaiden asukkailta ja Suomen päättäjiltä.
Suomi ei ole kuitenkaan kuitannut kiitollisuudenvelkaansa operaatioista palanneille. Liian monet kriisinhallinnan veteraanit ovat jääneet vaille tarvitsemaansa tukea ja apua.
Osallistuminen kriisinhallintaoperaatioon on ainutlaatuinen kokemus. Suuri osa kriisinhallinnan veteraaneista jatkaa elämäänsä samoilla urilla kuin ennen komennusta, mutta kokemusta rikkaampana.
On niitäkin, jotka palaavat kriisinhallintatehtävistä fyysisesti tai henkisesti rampautuneina. Yhdet hoitavat kipua lääkkeillä, toiset turvautuvat alkoholiin. Jotkut saattavat tuen puutteessa tarttua haulikkoon.
Ministeriöt ja virastot ovat pitkään sysänneet vastuun kriisinhallinnan veteraaneista toisilleen. Puolustusministeriön aloitteesta valtio käynnisti viime vuonna kansallisen kriisinhallinnan veteraaniohjelman, jonka tarkoituksena on saada hallintoelimet vihdoin keskustelemaan toistensa kanssa.
Ohjelma ei poista sitä tosiasiaa, että kriisinhallinnan veteraanit ovat olleet vuosikausia heitteillä.
Suomessa pitäisi luoda kriisinhallintaoperaatioista palanneille järjestelmä, jossa kaikki apu ja palvelut saadaan samalta luukulta. Jos on nähnyt pommin silpomia lapsia, ampunut vastustajan, haavoittunut tai istunut toverin arkun vieressä paluulennolla Suomeen ja haluaa tukea tai apua, veteraania ei pitäisi pakottaa asioimaan puolen tusinan eri viranomaisen kanssa.
Kansa ja suurin osa poliittisista päättäjistä on pidetty pimennossa. Heille ei ole kerrottu, mitä kaikkea kansainvälisissä operaatioissa palvelleet ovat nähneet ja kokeneet.
Puolustusvoimien pitäisi muuttaa kriisinhallintaoperaatioita koskevaa tiedotuslinjaansa avoimemmaksi. Jos kriisinhallinnan todellisuus nousee joidenkin yksittäistapausten kautta hallitsemattomasti esiin, se saattaa laskea suuren yleisön tukea kansainvälisille operaatioille.
Kriisinhallinnan veteraanien tukemiseen ja auttamiseen ei ole osoitettu riittävästi rahaa. Ihmisiä lähetetään operaatioihin, joiden vuosittaiset kustannukset ovat kymmeniä miljoonia euroja, mutta kotimaassa rahavirrat ehtyvät, kun kriisinhallinnan veteraaneja pitäisi auttaa ja tukea. Perhe ja ystävät ovat tärkeitä, mutta he eivät voi korvata ammattiapua.
Puolustusvoimat on viime vuosina järjestänyt kahden päivän kotiuttamistilaisuuden, jossa käydään läpi vertaistukea hyödyntämällä sekä operaation kokemuksia että Suomeen palaamiseen liittyviä asioita.
Kotiuttamistilaisuus ei välttämättä auta niitä veteraaneja, joiden psyykkiset paineet purkautuvat vasta myöhemmin.
Rauhanturvaajaliitto tekee yhdessä Suomen mielenterveysseuran ja Puolustusvoimien kanssa yhteistyötä Rauhanturvaajat vertaisina -projektissa. Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama hanke pyrkii luomaan vertais- ja vapaaehtoisverkostoja, jotka tukevat rauhanturvaajien ja heidän läheistensä jaksamista.
Tämä ei riitä alkuunkaan. Valtion pitäisi korvamerkitä kaksi prosenttia vuosittaisesta kriisinhallintabudjetista veteraanien tukitoimiin ja avustamiseen. Tämän vuoden talousarviossa sotilaallisen kriisinhallinnan menoihin on arvioitu kuluvan yhteensä 116,4 miljoonaa euroa.
Poliitikkojen puheissa kunnioitetaan syystäkin vanhempaa veteraanisukupolvea, joka varmisti kotirintaman tuella Suomen itsenäisyyden. Silloinkin taistelutoverit tukivat toisiaan, eikä kaveria jätetty. Loppujen lopuksi valtion ja veteraanien järjestöjen yhteistyön avulla myös sotaveteraanien kuntoutus saatiin hyvälle mallille.
Nyt Suomen valtion on aika näyttää, että se välittää myös uuden sukupolven veteraaneista.