Institute Programme Director Mika Aaltola wrote an op-ed in
Helsingin Sanomat (18.8.) arguing that Finland’s state power is diminishing and changing in nature.
Vieraskynä: Suomen valta valuu pois valtionhallinnolta ja jakaantuu yhä
useammalle taholle. Suomi voi sopeutua muutokseen vain verkostoitumalla
globaaleihin instituutioihin.
Suomen valtiollinen valta on vähenemässä. Se muuttaa luonnettaan, valuu pois valtioelimiltä ja hajaantuu moneen suuntaan.
Globaali talous ja yleismaailmalliset voimat määrittävät jo nyt suurta osaa suomalaisten arjesta.
Eurokriisin kauhuskenaariot edustavat uutta aikakautta, jossa
erityisesti pienet mutta myös suuret kansallisvaltiot voivat helposti
ajautua syviin poliittisiin ja taloudellisiin kriiseihin. Suomen vallan
hämärtyminen globaalien voimien seurauksena on saattanut vaikuttaa
suhteellisen kivuttomalta. Odotettavissa on kuitenkin rajuja siirtymiä
aikaan, jona Suomi ei enää kykene tuottamaan tuttuja tuntemuksia
vallastaan.
Valtion mielekkyys on pitkään
perustunut kykyyn näyttää yhtenäiseltä ja itsenäiseltä toimijalta.
Karuimmillaan vallan on nähty liittyvän tilanteisiin, joissa valtio
pakottaa toisen valtion tekemään jotain tai torjuu tällaisen
pakottamisen. Tämä käsitys vallasta nojautuu paljolti valtioiden
sotilaalliseen kykyyn.
Suomi on sopeuttamassa puolustusmenojaan, ja sen sotilaallinen valta on
pienenemässä. Suomen ulkosuhteet eivät kuitenkaan ole vuosikymmeniin
perustuneet pakottavalle valtamallille.
Suomen vallan on nähty juontuvan siitä, miten lähelle eri
instituutioiden, kuten EU:n, ytimiä se on päässyt. Vallan on nähty
syntyvän tehokkaasta vuorovaikutuksesta kansainvälisten instituutioiden
verkostoissa. Esimerkiksi Suomen halu päästä YK:n turvallisuusneuvoston
vaihtuvaksi jäseneksi ilmentää tätä käsitystä vallasta.
Rakenteelliset, politiikan
ulkopuoliset tekijät muokkaavat myös Suomen vallan luonnetta.
Rakenteellisella vallalla viitataan usein ilmastonmuutoksen tai
globaalin talouden kaltaisiin maailmanlaajuisiin voimiin. Kaikki
toimijat joutuvat sopeutumaan niihin.
Erityisesti globalisoituva rahoitusjärjestelmä on tämänkaltainen voima, jonka armoilla Suomi jo nyt on.
Kansainvälinen talous on siirtämässä valtaa pienvalloilta
suurvalloille. Samalla valtiot ovat menettäneet valtaa markkinoille,
joiden säätelystä on tullut yhä vaikeampaa. Perinteisen pienen valtion
kannalta yhtälö on ankea.
Talouden rakenteiden muutos voidaan jakaa tuotantoon, rahoitukseen ja tietoon.
Teollisuustuotantoa on siirtynyt lännestä Aasiaan ja erityisesti
Kiinaan. Samalla monirajaisessa maailmassa yritysten sijainti Suomessa
on yhä nimellisempää. Tuotannon siirtyminen lisää rajusti raaka-aineiden
ja tavaroiden kuljetusvirtoja. Arktisen merireitin rohkea hyödyntäminen
voi tarjota selvää etua.
Rahoituksen rakennetta määrittää maailman keskeisten rahoituslaitosten
ja -keskusten sijainti. Finanssijärjestelmä painottuu vielä länteen,
vaikka voimakkaita rahoituslähteitä on syntynyt myös Aasiaan.
Suomessa rahoitusmahdollisuuksien keskittyminen on näkynyt maassa
sijaitsevien suurten rahoituslaitosten harvenemisena 1990-luvulta
lähtien. Tämä kehitys saattaa johtaa rahoituksen saannin vaikeutumiseen
äkillisissä kriiseissä. Vähäinen verkostoituminen globaaleihin
rahoituslaitoksiin pienentää liiketoiminnan mahdollisuuksia. Eurokriisin
aikana tämä on näkynyt Suomea turvaavana puskurina. Tulevaisuuden
kriiseissä eristyneisyys vaikeuttaa kuitenkin sopeutumista.
Tiedon tuottaminen vaikuttaa suoraan maiden kykyyn innovoida. Tuotannon
muutosta voi tarkastella esimerkiksi tieteellisten opinahjojen
paremmuusjärjestyksen perusteella. Aasian nousu näkyy samalla, kun
perinteiset läntiset yliopistot pitävät pintansa. Suomalaiset yliopistot
ovat sen sijaan menettäneet asemiaan.
Pienen maan valtaan vaikuttaa
myös teknologinen muutos. Internet on yhä keskeisempi kanssakäymisen
paikka. Sosiaalinen yhteisöllisyys ei enää liity yksittäisiin maihin.
Suomikaan ei enää hallitse kansalaisten sosialisaatiota, kuten kahden
televisiokanavan aikana.
Internetin omistus on suurelta osin yksityisten monikansallisten
teleliikenneyritysten hallussa. Sen sisältöjä eivät tuota valtiot vaan
yritykset, yksittäiset ihmiset ja heidän yhteisönsä. Viimeaikaiset
tietoverkoissa käytetyt kyberaseet puolestaan kertovat karua kieltä
uuden tekniikan tuottamasta villistä lännestä, jossa Suomen kyvyt ovat
hyvin rajallisia.
Harvardin yliopiston professori Joseph Nye on vastannut kybertekniikan
haasteeseen lanseeraamalla kybervalta-käsitteen. Kybervalta tarkoittaa
vaikuttamista mielikuviin ja käsityksiin uuden tekniikan avulla.
Nyen mukaan valtioiden tulisi ottaa tämä valtamuoto käyttöönsä, jos ne
haluavat pysyä merkityksellisinä tekijöinä tulevaisuudessa. Tämä
ajattelumalli ei juuri näy suomalaisissa kyberturvallisuuteen
liittyvissä kannanotoissa. Niissä tietoliikenteen haasteita pidetään
yleisesti uhkina, joita tulisi torjua, eikä mahdollisuuksina, joita
voisi hyödyntää.
Suomi on pystynyt vastaamaan
maailman muutoksiin ja hankaliin tilanteisiin. Suomen valta on
perustunut ketteryyteen, sopeutumiseen ja sitkeyteen. Näitä kykyjä
testataan tulevaisuudessa.
Suomen selviytyminen on kiinni päättäväisestä läsnäolosta globaaleissa
ja alueellisissa instituutioissa. Suomen tulisi kansainvälistyä
tehokkaasti ja vaikuttaa maailmanpolitiikan keskeisillä alueilla, kuten
kriisinhallinnassa.
Yhtä tärkeää on turvata maalle tärkeiden kansallisten ja globaalien
infrastruktuurien toimivuus sekä taata pääsy tiedon valtatielle ja
rahoituksen lähteille.