Viisi väitettä Kiinasta
Suomen Kulttuurirahaston Tammenlastuja-lehti 4/2009
Sini Koskimies

Kiina on nousemassa uudeksi voimakeskukseksi maailmassa. Itä-Aasian
jättiläinen on hämmentävä yhdistelmä rauhanomaista, konfutselaista
kulttuuria ja ihmisoikeussopimuksia halveksuvaa, raharikasta
ydinasevaltiota. Miten suhtautua Kiinaan?

Ne vievät meidän työpaikat! Saksasta meni teräsjalostamoita,
Kemijärveltä kännykkälaturitehdas. Ne sijoittavat ja ostavat meidät!
Kiinalla on maailman suurimmat ulkomaanvaluuttavarannot, ja kiinalaiset
omistavat yli neljänneksen Yhdysvaltain valtion velkakirjoista. Tai
miten olisi kauhukuvien sijasta sankaritarina: Kiina tulee ja pelastaa
meidät finanssikriisin suosta, jenkit ovat rähmällään!

Yleistykset ärsyttävät Ulkopoliittisen instituutin tutkijoita Matti
Nojosta ja Jyrki Kalliota. Pitkän linjan Kiina-asiantuntijat
painottavat, että maassa on käynnissä useita päällekkäisiä prosesseja,
jotka repivät sitä eri suuntiin. Kiina on tällä hetkellä
tienristeyksessä. Mihin suuntaan Itä-Aasian suuri lohikäärme lähtee?
Annetaan asiantuntijoille viisi väitettä perusteltaviksi tai
kumottaviksi.

Väite: maailmantalous on Yhdysvaltain ja Kiinan käsissä

Kansainväliset voimasuhteet ovat muuttumassa. Itä-Aasian ja
erityisesti Kiinan nousua talousmahdiksi povataan Yhdysvaltojen
heikentyessä finanssikriisin kourissa. Washingtonissa ollaan nykyään
riippuvaisia siitä, mitä Pekingissä sanotaan. Ovatko maailmantaloutta
koskevat päätökset täysin kahden suuren, siis Kiinan ja Yhdysvaltojen
käsissä?

– Eivät ole. Käsitys on harhaa, sanoo Matti Nojonen. – Maat eivät
ole lainkaan vertailukelpoisia. Nojonen muistuttaa, että Yhdysvallat on
kaikilla mittareilla mitattuna supervalta, kun taas Kiina on edelleen
hyvin kaukana siitä.

Kiinan suhteellinen painoarvo on toki noussut etenkin talouskriisin
myötä. Taustalla on myös epäsuoria prosesseja, jotka heikentävät
Yhdysvaltoja ja vastaavasti vahvistavat Kiinaa. Nojonen kertoo: –
Amerikkalaista unelmaa on rakennettu velkavetoisesti, ja Kiina on koko
ajan rahoittanut tätä prosessia. Nyt se unelma on tullut tiensä päähän.

Niin kauan kuin Yhdysvallat ei kykene katkaisemaan kansanvelan
kasvua, se on riippuvainen Kiinasta. Yhdysvaltojen tulisi vähentää
kulutusta ja säästää enemmän. Toisaalta Kiina on riippuvainen
Yhdysvalloista, kunnes sen omat markkinat ovat kehittyneet. Kiinan
tulisi tehdä valtava rakenteellinen muutos, jotta sen kansalaiset
alkaisivat kuluttaa.

– Se on kuin epäonnistunut katolinen avioliitto, jossa puolisot
eivät voi ottaa eroa, Nojonen sanoo. – Kumpikaan ei luota toiseen; sekä
Yhdysvallat että Kiina pyristelevät irti tilanteesta. Mutta
riippuvuussuhde on vahva. Jos toinen romahtaa, niin tekee toinenkin, ja
sillä taas on suuri vaikutus koko maailmantalouteen.


Väite: Kiina vie, EU vikisee

Euroopan valtiot ylläpitävät hyviä suhteita Kiinaan kukin omalla
tahollaan. Ollaan hiljaa ja myötäillään, sen sijaan muiden
eurooppalaisten kesken kilpaillaan. Onko EU:lle jäänyt pelkkä vikisijän
rooli?

Jyrki Kallio kiistää väitteen: – EU on edelleen Kiinan tärkein
yksittäinen kauppakumppani. Kiinan talous toki kasvaa, mutta Euroopan
yhteiskunnallinen vakaus, demokratian juurtumisen aste ja väestön
koulutustaso ovat aivan toisella tolalla kuin Kiinassa. Tämä asetelma
tulee säilymään vielä pitkään.

– Kiinalaiset osaavat kuitenkin pelata korttinsa Euroopan kanssa
hyvin: he vähättelevät unionin merkitystä ja toimivat yksittäisten
valtioiden kanssa. Kiina harjoittaa hajota ja hallitse -taktiikkaa, ja
EU antaa sen tapahtua.

Kallio ja Nojonen ovat yksimielisiä siitä, että suhteessaan Kiinaan
EU:n tulisi katsoa peiliin. Työvoima ja pääoma liikkuvat, kauppaa
käydään vapaasti yli rajojen, mutta kuitenkin kansalliset päätökset ja
rajoitukset ohjaavat liiaksi politiikkaa.

Nojonen kertoo esimerkin: – Kun Pariisin kaupunki antoi
Dalai-lamalle kunniakansalaisuuden, mitä tapahtui? Kiinassa toimivia
ranskalaisia yrityksiä rangaistiin välittömästi, ja Kiina alkoi suosia
Ranskan pahimpia eurooppalaisia kilpailijoita. Tällaiset
tapahtumaketjut vaikuttavat sekä Ranskan sisäpolitiikkaan että sen
toimintaan Kiinan suuntaan. Yhtenäisestä EU-rintamasta on vaikea puhua.


Väite: Eurooppa puolustaa arvoja, Kiina tavoittelee hyötyä

Eurooppalaista ulkopolitiikkaa pidetään usein arvoihin nojautuvana
siinä missä itäaasialaisessa politiikassa korostuu hyödyn tavoittelu.
Onko näin?

– Meillä on hienot ihanteet ihmisoikeuksista, sanan- ja
uskonnonvapaudesta, mutta kaikki se on sanahelinää, sanoo Matti
Nojonen. – Länsimaat tukevat jatkuvasti erilaisia diktatuurivaltioita,
koska siitä on meille taloudellista hyötyä. Kiinalaiset tuntevat
kaksinaismoralismimme täysin.

Jyrki Kallio on samaa mieltä: – Jos eurooppalainen politiikka
todella olisi arvolähtöistä, se näkyisi ihan toisenlaisena, tiukkana
linjana Tiibetin ja Taiwanin kysymyksissä.

Kallio ei halua vahvistaa käsitystä, että itäaasialainen kulttuuri
olisi täysin erilainen läntisestä. Sen sijaan hän uskoo, että tietyt
arvot ovat yleismaailmallisia. Kiinakin on allekirjoittanut YK:n
ihmisoikeusjulistuksen ja on siihen sitoutunut. – Helposti vedotaan
siihen, että Kiina-kritiikkiä tulee hillitä, jotta ei loukata
itäaasialaista kulttuuria. Se on pelkkä tekosyy. Miksi emme tunnusta
reilusti, että tällä hetkellä taloudelliset arvot ovat
tärkeysjärjestyksen kärjessä? Tekomme osoittavat, että esimerkiksi
ihmisoikeudet ja ympäristö jäävät talouden jalkoihin.

Nojonen muistuttaa, että Kiinan bruttokansantuotteesta 60 % tulee
viennistä. Kiina on siis täysin riippuvainen maailman
markkinakehityksestä. – Jos Kiinan suurin yksittäinen markkina eli EU
haluaisi alkaa noudattaa tiukempaa linjaa ihmisoikeus- tai
ympäristökysymyksissä, meillä olisi siihen kaikki kiristyksen keinot.


Väite: Kiinasta tulee vastuullinen toimija

Kiinan ulkopolitiikka on pitkään nojautunut tiettyyn itsenäisyyteen:
kukaan ei saa puuttua Kiinan asioihin eikä Kiina puutu muiden asioihin.
Lisäksi Kiinalla on ollut tapana vältellä vastuuta vedoten siihen, että
se on edelleen kehitysmaa. Finanssikriisin myötä Kiinalla on kuitenkin
tuhannen taalan paikka lähteä aktiivisesti mukaan kansainväliseen
peliin. Tuleeko maasta vastuullinen toimija?

Matti Nojosen mukaan kukaan ei tällä hetkellä tiedä, missä määrin
Kiina on valmis käyttämään poliittista valtaansa. – Yhtäältä Kiina
haluaa mennä mukaan kansainvälisiin organisaatioihin, koska
kehitysmaiden painoarvo niissä on toistaiseksi mitätön. Mutta toisaalta
silloin sen täytyy ottaa myös vastuuta. Ja vastuu tuo mukanaan sen,
että myös Kiinan sisäisiin asioihin voidaan puuttua.

– Tuolloin keskustelu Taiwanista tai Dalai-lamasta saa uusia sävyjä,
ja se on todella epämiellyttävää Kiinalle, Nojonen sanoo. Toisaalta
mitä enemmän Kiina investoi ulkomaille ja sen intressit ovat sidoksissa
merten taa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä Kiina puuttuu myös
muiden maiden sisäisiin asioihin.

Nojonen ja Kallio haluavat kuitenkin korostaa, että Kiina on jo
suuressa määrin vastuullinen toimija. Siitä vain ei tehdä julkisessa
keskustelussa kovinkaan suurta numeroa. Nojonen sanoo: – Kiinalla on
keskeinen rooli YK:n rauhanturvakonflikteissa, sillä on kymmeniä
tuhansia rauhanturvaajia ja se on vapaaehtoisesti korottanut YK:n
jäsenmaksuaan.

Kiina siis tekee kaiken aikaa positiivisia, yhteistyöhaluisia
eleitä. Tosin suurella osalla niistä on kaksoismerkitys: esimerkiksi
YK:n jäsenmaksun korotus on piikki YK:lle korviaan myöten veloissa
olevalle Yhdysvalloille.

Väite: Kiina on sivilisaatio, ei pelkkä valtio

Kallion ja Nojosen mukaan Kiinaa ei voi ajatella pelkkänä
kansallisvaltiona. Sen sijaan Kiina on sivilisaatio. Sen merkityksen
kasvu tulevaisuudessa ei tarkoita voimakasta, uhkaavaa Kiinan valtiota
vaan kiinalaisen kulttuurin nousua.

Kallio kertoo: – Kiina haluaa luoda itsestään rauhanomaisen kuvan.
Se on historiansa aikana perustanut suhteensa ulkovaltoihin lähinnä
kaupankäynnille, tätä he haluavat korostaa. Toisaalta Kiina on
käyttäytynyt kuten mikä tahansa suuri sotilasmahti. Rauhanomaisuus siis
perustuu myytteihin, mutta uskon, että Kiina tosiaan voisi kehittyä
myös siihen suuntaan.

– Jos Kiina kokee asemansa turvalliseksi, se voi nähdä etujensa
mukaiseksi rakentaa konfutselaisiin periaatteisiin nojaavaa
maailmanjärjestystä. Sellaista, jossa ei ole ylivaltiaita ja jossa
johtajuus saavutetaan moraalisin perustein. Näin Kiina voisi saada
suurta arvostusta kansainvälisesti.

Länsimaiden kannalta on tietenkin hyödyllistä tukea rauhanomaista
Kiinaa. Jyrki Kallio sanoo: – Kiinan näkeminen normaalina toimijana on
erittäin tärkeätä. On myös muistettava, että se ei ole yhtenäinen
kokonaisuus vaan maan sisällä käydään moneen suuntaan käyvää
yhteiskunnallista keskustelua.

Matti Nojosen mielestä länsimaiden on ylipäätään vaikea suhtautua
Kiinaan tasapainoisesti. Itä-Aasian jättiläinen on joko mahdollisuus
tai uhka: yhtäältä kriisistä maailman pelastava sankari ja toisaalta
tunteeton sijoittaja, joka ostaa lännen pala palalta. Nojonen sanoo: –
Ihmisten on hyvin vaikea suhteuttaa näitä asioita toisiinsa. Toivoisin,
että keskusteluun nousisi myös muita ääniä. Oikeasti tässä on niin
monta erilaista juttua päällekkäin.