Grönlanti sulaa irti Tanskasta
Hämeen Sanomat
Pirkko-Liisa Kastari

Muuttuva ympäristö muokkaa ratkaisevalla tavalla grönlantilaisten tulevaisuutta.

Tanskalle kuuluvan Grönlannin asema on muuttunut entistä
itsenäisemmäksi. Itsehallintoa vahvistettiin vuonna 2008, mutta
ratkaisevalla tavalla grönlantilaisten tulevaisuutta muokkaa
ilmastonmuutoksen takia muuttuva ympäristö.

– Ilmastonmuutos antaa tulevaisuudenlupauksia, että Grönlannin sulavan
mannerjään alta löytyy öljyä ja mineraaleja. Grönlanti saattaa jopa
julistautua itsenäiseksi tulevaisuudessa, arktisiin alueisiin
erikoistunut Ulkopoliittisen instituutin tutkija Lotta Numminen sanoo.

Ilmastonmuutoksen lupaus Grönlannille tarkoittaa, että saari voi päästä
hyödyntämään arktisen alueen maaperän rikkauksia. Samalla tavalla kaikki
Jäämeren rantavaltiot, Norja, Yhdysvallat, Kanada ja Venäjä,
haaveilevat rikkauksiin kiinni pääsemisestä.

– Tanskalle Grönlannin itsenäisyys ei olisi ongelma, mutta Grönlannin täytyy saada taloutensa kuntoon.

Jäätiköt sulavat vesivirroiksi

Grönlannin ilmasto on lämmennyt kaksi astetta 30 vuoden kuluessa.
Vuosittaista vaihtelua ilmenee aina, mutta lämpeneminen on nyt pitkän
ajan trendi.

Lotta Numminen kertoo, että arktisia alueita on tutkittu paljon, koska
ne ovat ilmaston laboratorioita. Grönlannin mannerjäätiköllä on
tutkimuskeskus, jossa tutkitaan kairauksilla satojen vuosien aikana
ilmastossa tapahtuneita muutoksia.

– Nykyinen muutos on ennennäkemätön, Lotta Numminen sanoo.

Jokunen viikko sitten kerrottiin uutisissa, että suuri jäälohkare oli
jälleen irronnut Grönlannin mannerjäästä mereen. Lohkeaminen on aina
uutisena kiinnostava, näyttävä luonnonnäytelmä, mutta se on
harvinaistuva ilmiö Grönlannissa.

– Grönlannin jäätikön kokonaistilavuus on pienentynyt ja lisäksi
sulamisvesi on lisääntynyt. Yleensä jäävuoret eivät enää lohkea mereen,
vaan jäät sulavat maalle ja aiheuttavat mereen valuvia sulamisvirtoja.

Jos arktisen alueen merijää supistuu, se tietää eläimistölle elinalueen
kaventumista. Miten silloin käy arktisten lajien kuten, myskihärkien,
arktisten lintujen, hylkeiden, jääkarhujen? Toisaalta arktisille
alueille siirtyy uusia hyönteislajeja ja lintujen pesimäalueet
laajenevat.

– Meren lämpötilan muutokset vaikuttavat hylje- ja valassaaliisiin ja
siten ihmisten elämään. Jos merivesi lämpenee, eläimet menevät muualle
tai kuolevat sukupuuttoon. Toistaiseksi meri ei ole lämmennyt niin
paljon kuin 1900-luvun alussa, Numminen kertoo.

Vain vanhukset ja pojat kalastivat

Sata vuotta sitten meri lämpeni luontaisen ilmastonvaihtelun tuloksena,
mikä pakotti grönlantilaiset sopeutumaan muuttuneisiin luonnonoloihin.
Lotta Numminen on tohtorinväitöskirjassaan tutkinut grönlantilaisten
sopeutumista muuttuneisiin olosuhteisiin.

Perinteisesti Grönlannin elinolot ovat olleet ankaria kylmyyden ja
pimeyden vuoksi. Saaliseläinten saatavuus on vaihdellut luontaisen
ilmastonvaihtelun seurauksena, joten grönlantilaiset ovat joutuneet
liikkumaan hankkiakseen ravintoa.

Entisaikaan grönlantilaiset eivät kalastaneet, vaan saalistivat
pääasiassa hylkeitä. Etelä-Grönlannissa alettiin vähitellen pyytää myös
valaita, Pohjois-Grönlannissa mursuja sekä Koillis-Grönlannissa
myskihärkiä.

– Suurmetsästäjät pyytivät valaita ja hylkeitä. Kalastusta pidettiin vähempiarvoisena, vanhusten ja poikien juttuna.

Meren lämmetessä sata vuotta sitten Grönlantilaisten vanhastaan
arvostamat hylkeet katosivat. Mereen tuli kaloja, joita he eivät olleet
tottuneet saalistamaan.

Grönlannin yhteiskunta kurjistui. Tuberkuloosi yleistyi ja
elämänolosuhteet vaikeutuivat. Lotta Numminen on tutkimuksessaan
osoittanut, miten tämä on väärinymmärretty siten, että tanskalaiset
siirtomaaherrat tulivat ja aiheuttivat yhteiskunnan kurjistumisen.

Kalastus muuttui teollisuudeksi

Grönlantilaiset eivät olleet suinkaan sivistymättömiä ihmisiä
tanskalaisten tullessa, vaan valveutunutta väkeä. He osasivat lukea ja
muun muassa jo 1800-luvun puolivälissä Grönlannissa ilmestyi maailman
ensimmäinen värikuvin kuvitettu sanomalehti.

– Grönlantilaiset tulivat 1900-luvun alussa itse siihen tulokseen, että
he tarvitsevat apua. Tanskalaiset eivät määränneet ylhäältä, miten
toimitaan. Tanskalaiset siirtomaaherrat miettivät sitä, onko ilmaston
muuttuminen pysyvä.

Grönlanti muuttui selvästi kalastusmaaksi 1920-luvulla. Jo tätä ennen
Tanskan perustamien siirtokuntien yhteyteen syntynyt pienimuotoista
grönlantilaisasutusta. Nyt yhä useampi grönlantilainen muutti
siirtokuntiin, josta saattoi saada ruokaa ja työtä.

– Siihen asti grönlantilaisille oli luonteenomaista, että he siirtyivät
talvi- ja kesäasutukseen sen mukaan miten saaliseläimet liikkuivat.

Grönlanti oli Tanskan siirtomaa vuoteen 1953 asti, jolloin
siirtomaahallinto purettiin. Siihen aikaan ihmiset muuttivat suurin
joukoin kaupunkiin, mistä seurasi sosiaalisia ongelmia ja tuberkuloosia.

Pakkomuutto on vain myytti

Jotakin oli tehtävä, joten tanskalaiset aloittivat Grönlannissa
G-60-kehitysohjelman. Kalastus muuttui teollisuudeksi, kun käyttöön
otettiin avomerikalastuksen mahdollistavat troolarit. Samalla alettiin
pyytää katkarapuja.

– Ihmisten haluttiin muuttavan asutuskeskuksiin työvoimaksi
kalatehtaisiin, mutta myös kerrostaloihin, joissa oli juokseva vesi ja
viemäröinti. Toisin sanoen ihmiset haluttiin kaupunkeihin, joissa oli
toimiva yhteiskunnan infrastruktuuri, koulut ja sairaalat.

Tämä on myöhemmin tulkittu tanskalaisten järjestämäksi grönlantilaisten
pakkomuutoksi. Nummisen mukaan tulkinta on osittain oikea, mutta
toisaalta kylissä ei enää ollut ihmisille elinmahdollisuuksia eikä
työtä.

Nummisen mukaan grönlantilaiset olivat itsekin sitä mieltä, että jotain oli tehtävä.

Vain kymmenessä vuodessa yhteiskunta muuttui valtavasti. Grönlantiin
muutti tanskalaisia työntekijöitä, akateemisesti koulutettuja tarvittiin
hallintoon, syntyi vaaleatukkaisia grönlantilaislapsia.

Tanskalainen kausi tuotti 1970-luvun alussa grönlantilaisen
vastareaktion. Itsehallintoa vaativa nuorten protestiliike muuttui
poliittiseksi liikkeeksi.

Tutkija luonnehtii ajan eetosta kansallisromantiikaksi, jolloin haettiin grönlantilaista identiteettiä ”kajakkiromantiikasta”.

– Hallinto alkoi painottaa, että kylät pitää säilyttää hinnalla millä
hyvänsä, vaikka se ei ollut taloudellisesti kannattavaa. Poliittisessa
retoriikassa alettiin puhua pakkomuutosta, joka piti lopettaa.

Kaupungistuminen on muodikasta

Grönlanti saavutti itsehallinnon vuonna 1979. Kylien lakkauttamisesta
syntyi laaja yhteiskunnallinen keskustelu. Uuden politiikan aiheeksi
nousi käsitys, että rahat pitää käyttää järkevämmin.

– Grönlantilaiset eivät ole enää yhtä riippuvaisia alkutuotannosta kuin
aikaisemmin, eivätkä sen vuoksi myöskään yhtä riippuvaisia ilmaston
muutoksista. Kytkös on löyhentynyt, mutta haavoittuvuus osuu
kouluttamattomaan, metsästäjäväestönosaan.

Kaupungistuminen jatkuu. Grönlannissakin ihmiset muuttavat työn ja
koulutuksen perässä asutuskeskuksiin, lähinnä pääkaupunki Nuukiin. Uusi,
entistä vahvempi itsehallinto houkuttelee kaupunkiin, koska se tarjoaa
työtä hallinnossa ja palveluammateissa.

– Kaupungistuminen on muodikasta. Grönlantilaiset nuoret haluavat
huvituksia, koulutusta ja harrastuksia. He hakevat parempaa elämää,
kuten nuoret kaikkialla maailmassa.

Alkuperäiskansojen rintama horjuu

Grönlannin poliittinen asema muuttui merkittävästi vuoden 2008
marraskuussa, kun itsehallinnollisessa saaressa järjestettiin
kansanäänestys siitä, pitäisikö itsehallintoa laajentaa. Peräti 75
prosenttia grönlantilaisista äänesti laajentamisen puolesta.

Viime vuoden kesäkuussa, kun oli kulunut 30 vuotta itsehallinnon
julistamisesta, Grönlanti siirtyi laajennettuun itsehallintoon.
Käytännössä se tarkoittaa, että oikeus käyttää hyväksi laajojen maa- ja
merialueiden luonnonvarjoja siirtyi Tanskalta täysin grönlantilaisille
itselleen.

– Kun Grönlanti alkaa hyötyä potentiaalisista luonnonvaroistaan
taloudellisesti, sen Tanskalta saama vuotuinen määrärahan pienenee
samassa suhteessa. Grönlannin taloudellinen riippuvuus emämaasta
pienene, tutkija Lotta Numminen kertoo.

Emämaa määrää edelleen itsehallinnollisen Grönlannin ulko- ja
turvallisuuspolitiikasta, mutta Jäämeren rantasaaresta on tulossa
aktiivinen kansainvälinen toimija.

Grönlantilaiset ovat jo alkaneet toimia kuin itsenäinen kansa, mikä on
aiheuttanut liikettä muiden arktisten alkuperäiskansojen keskuudessa.

Siperiassa, Alaskassa ja Kanadassa asuu arktisia alkuperäiskansoja,
joiden asema on ollut vahva verrattuna maailman muihin
alkuperäiskansoihin.

– Nyt arktisten alkuperäiskansojen yhteinen rintama on alkanut horjua,
toki muistakin syistä, mutta myös ilmastonmuutoksen lupauksesta johtuen.
Grönlanti on alkanut irtaantua alkuperäiskansan statuksesta, ja alkanut
toimia itsenäisenä toimijana.

SITAATTI

Grönlantilaiset
eivät ole enää yhtä riippuvaisia alkutuotannosta kuin aikaisemmin,
eivätkä sen vuoksi myöskään yhtä riippuvaisia ilmaston muutoksista.
Kytkös on löyhtynyt.

Tutkija Lotta Numminen

FAKTA

Lotta Numminen
Ulkopoliittisen instituutin tutkija
erikoistunut arktisiin alueisiin, ilmastonmuutokseen ja jäämeren geopolitiikkaan
syntynyt Janakkalassa
yo Tervakosken lukio 1993
filosofian tohtori Helsingin yliopiston maantieteen laitokselta 2010