HS-analyysi: EU menettää kärkkäimmät 'Venäjä-haukkansa'
Helsingin Sanomat
Suvi Turtiainen

Senior Research Fellow at the Institute Sinikukka Saari commented on the stepping aside of the Polish foreign minister Radoslaw Sikorski and his Swedish counterpart Carl Bildt in Helsingin Sanomat on September 22nd. According to Saari, the EU loses its sharpest critics of Russia, and policies will likely become more pragmatic and less ideological.
Puolan Radoslaw Sikorski ja Ruotsin Carl Bildt ovat väistymässä ulkopoliittisesta johdosta. He varoittivat jo vuonna 2008 Venäjän vaarallisesta politiikasta.
Euroopan unionin kovaäänisin Venäjä-kritiikki on vaikenemassa.
Puolassa salkkunsa menettää tänään maanantaina ulkoministeri Radoslaw “Radek” Sikorski, kun maahan nimitetään virallisesti uusi hallitus. Ruotsissa maltillista kokoomusta edustava ulkoministeri Carl Bildt joutunee väistymään pian toissasunnuntaisen vaalitappion seurauksena.
Sikorski ja Bildt tunnetaan unionissa parivaljakkona, joka jo ennen Kiovan vallankumousta lobbasi Ukrainaa lähemmäs EU:ta ja kauemmas Venäjän valtapiiristä.
Ukrainan sodan sytyttyä ministerit ovat tuominneet Venäjän toimet ensin Krimillä ja sitten Itä-Ukrainassa monia eurooppalaisia kollegoitaan suoremmin.
Molemmat julistivat Venäjän hyökänneen Ukrainaan, kun elokuussa alkoi tulla raportteja Venäjän joukoista kapinallisten tukena. Esimerkiksi Suomen valtiojohto on käyttänyt huomattavasti vaisumpaa retoriikkaa, eikä halua puhua hyökkäyksestä.
Erityisesti Puola on Sikorskin johdolla ajanut EU:ssa kovia Venäjän-vastaisia pakotteita Ukrainan kriisin liennyttämiseksi.
Wikileaksille vuodetun sähkeen mukaan Sikorski sanoi jo vuonna 2008 amerikkalaisdiplomaateille, ettei Puolan varoituksia Venäjän aggressiosta oteta riittävällä vakavuudella.
“Aiemmin Puolan hallinto ajatteli, että Venäjä olisi vaaraksi 10–15 vuoden kuluttua. Georgian sodan jälkeen he ajattelivat vaaran uhkaavan mahdollisesti jo 10–15 kuukauden kuluttua”, Yhdysvaltain diplomaatti siteerasi Sikorskia joulukuussa 2008, neljä kuukautta Georgian sodan jälkeen.
Sikorski painotti jo silloin Yhdysvalloille, ettei se voi hyväksyä tilannetta, jossa “Venäjä toistaa Georgian tapahtumat Ukrainassa”. Sotilasliitto Natoa ulkoministeri arvosteli “hampaattomaksi keskustelukerhoksi”.
Carl Bildtin koko kahdeksanvuotista ulkoministeriuraa on leimannut epäilys Venäjää kohtaan. Hänen omalinjaiseksi kuvailtu ajattelunsa on ohjannut Ruotsin koko ulkopolitiikkaa, sillä pääministeri Fredrik Reinfeldt on jättänyt kansainväliset asiat lähes täysin puoluekollegansa vastuulle.
Jo vuonna 2008 Bildt varoitti Helsingin Sanomien haastattelussa, että Venäjä on etääntymässä eurooppalaisista arvoista.
“Venäjän on itse tehtävä valintansa, mille tielle se lähtee. Onko se 1800-luvun geopolitiikan vai 21. vuosisadan integraation, verkostoitumisen ja globaalin yhteistyön tie, johon Eurooppa nojaa”, Bildt sanoi.
Ukrainan sota osoittaa Venäjän valinneen voimapolitiikan, jota perustellaan historiallisilla syillä. Krimin valtausta maaliskuussa presidentti Vladimir Putin selitti historiallisen “vääryyden” korjaamiseksi.
Viimeksi perjantaina Bildt älähti, kun Venäjä loukkasi Ruotsin ilmatilaa kahdella SU-24-rynnäkkökoneella. Hän piti välikohtausta ulkoministerin uransa vakavimpana ilmatilaloukkauksena ja kutsui Venäjän Tukholman-lähettilään puhutteluun.
Väistyvillä konkaripoliitikoilla on takanaan pitkä kokemus: Sikorski aloitti ulkoministerinä vuonna 2007, Bildt vuotta aiemmin.
Heidän käsialaansa on Euroopan unionin vuonna 2009 käynnistämä Itäisen kumppanuuden ohjelma. Sen tavoitteena on tuoda Ukrainan lisäksi muut entiset neuvostotasavallat Georgia, Moldova, Valko-Venäjä, Armenia ja Azerbaidžan liki Euroopan unionia – ja loitolle Venäjästä.
Erityisesti Puolalla on historiallinen trauma Venäjän toimista sen maaperällä. Itäisen kumppanuuden yksi tavoite olikin luoda länsimielisten maiden suojavyöhyke Venäjän ja unionin välille.
Ruotsin ulkopolitiikassa on puolestaan historiallisesti korostettu ihmisoikeuksia, joita Itäinen kumppanuus pyrkii edistämään.
Yksi Sikorskin ja Bildtin työvoitto saavutettiin viime viikolla, kun Ukrainan ja EU:n parlamentit ratifioivat lähentymissopimuksen. Niin kutsuttu assosiaatiosopimus edellyttää Ukrainalta yhteiskunnallisia uudistuksia ja sisältää laajan vapaakauppaosion.
Saman sopimuksen jäädyttäminen marraskuussa 2013 oli lähtölaukaus Ukrainan kansannousulle ja Venäjän-mielisen presidentin Viktor Janukovytšin syrjäyttämiselle.
Venäjän valtiollinen media onkin syyttänyt Sikorskia ja Bildtiä Ukrainan kriisin lietsomisesta.
Brittiläinen viikkolehti Economist pitää Sikorskin lähtöä huonona kehityksenä Puolan kansainväliselle vaikutusvallalle, vaikka Sikorski on nousemassa Puolan parlamentin puhemieheksi.
Puolan uusi hallitus on ensikommenteissaan suhtautunut Ukrainan kriisin varovasti. Uusi ulkoministeri Grzegorz Schetyna on suorastaan kammonnut uutta työtehtäväänsä.
“Poikani mielestä tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa olisi ollut parempi, jos Sikorski olisi jatkanut [ulkoministeriön] johdossa”, Schetynan äiti sanoi puolalaislehti Gazeta Wyborczalle.
Myös Ruotsi on saamassa uuden hallituksen, joka suhtautuu Venäjään Bildtiä vaisummin. Hallitusneuvottelija ja todennäköisin uusi pääministeri, sosiaalidemokraattien Stefan Löfven ei suostunut kutsumaan Ukrainan konfliktia sodaksi, kun asiaa tivattiin häneltä syyskuun vaaliväittelyssä.
Kärkevän kaksikon lähdöllä on vaikutusta myös EU:n yhteiseen Venäjä-politiikkaan, vaikka Saksa on lopulta päättänyt suurista linjoista etenkin Ukrainan sodan suhteen.
Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Sinikukka Saari arvioi, että Bildtin ja Sikorskin lähtö saattaa tehdä unionin Venäjä-politiikasta kompromissihakuista kultaisen keskitien politiikkaa.
“Kun kärkevin Venäjä-kriittinen siipi häviää, politiikasta tulee todennäköisesti pragmaattisempaa ja vähemmän aatteellista”, hän sanoo.