Kirjoittaja on professori ja Lapin yliopiston hallituksen puheenjohtaja
Lapin korkeakoulukonsortio on poliittinen innovaatio, joka on
saanut myös valtakunnallista huomiota. Sen tuottama innovaatio-ohjelma
on vakava pyrkimys viedä eteenpäin konsortion kolmen jäsenen
yhteistyötä Lapin taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen
edistämiseksi. Muu osa yhteistyötä koskee yhteisten palvelujen
kehittämistä muun muassa kirjastotoiminnassa ja tietohallinnossa sekä
sopimista yhteisistä opinto-osioista kuitenkin siten, että jokainen
osapuoli säilyttää oman identiteettinsä.
“Lapin korkeakoulujen innovaatio-ohjelma 2009-2012” on uudistava
asiakirja, vaikka se toisaalta sisältää hieman liikaa löysää
innovaatiopuhetta. Ohjelmassa valitut kehittämiskohteet – elämysten,
kulttuurin ja matkailun Lappi, hyvinvoinnin Lappi, luonnonvarojen Lappi
ja teollisuuden Lappi — ovat osuvasti valittuja ja kuvaavat tämän 100
000 neliökilometrin alueen kehittämismahdollisuuksia.
Lapilla omat erityisalueet
Lapin innovaatioympäristö ei ole helppo. Vaikka alueen yliopisto ja
ammattikorkeakoulu ovat hyvätasoisia, niin niiden suhteellinen vahvuus
on enemmän opetuksessa kuin tutkimustyön laadussa. On jokseenkin
selvää, että niillä on mahdollisuus nousta kansainväliselle tasolla
vain valituilla erityisaloilla.
Lapin yliopistossa tällaisiksi vahvuusalueiksi on sen strategiassa
valittu arktinen ja pohjoinen tutkimus sekä matkailuun liittyvä
tutkimus- ja kehitystyö. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö myös
muilla aloilla pitäisi pyrkiä mahdollisimman vahvoihin näyttöihin.
Lapin yliopiston tulisi myös saada valtakunnallinen vastuu saamelaisiin
liittyvässä yhteiskunta- ja oikeustieteellisessä tutkimuksessa.
Innovaatio-ohjelmassa huomiota kiinnittää se, että arktinen
ulottuvuus ei nouse siinä erikseen esille. Tosin voidaan sanoa, että
jokaisessa “neljässä Lapissa” on mukana pohjoinen ulottuvuus.
“Pohjoinen” ja “arktinen” eivät ole kuitenkaan synonyymejä, vaan
“arktiseen” liittyy erityisiä taloudellisia, poliittisia ja symbolisia
merkityksiä. Niitä kannattaa hyödyntää, eikä jättää kenttää pelkästään
norjalaisille.
Barentsin suhteen realismia
Toisaalta arktisen ulottuvuuden kanssa ei kannata olla
sinisilmäinen. Nykyään kuulee jatkuvasti puhetta Barentsin meren kaasu-
ja öljyvarojen hyödyntämisestä ja niistä suunnattomista
mahdollisuuksista mitä se avaa suomalaisille yrityksille. Valveilla
kannattaa olla, jotta emme nukkuisi onnemme ohi kuten tapahtui
Snöhvitin kaasukentän hyödyntämisessä.
Toisaalta pitää olla realisti. Stokhmanin kaasukentän rakentamiseen
liittyy paljon toiveita. Optimistit uskovat sen hyödyntämisen alkavan
vuonna 2012 ja tätä varten suunnitellaan uusia lentoyhteyksiä,
rautateitä ja suomalaista tukikohtaa Murmanskiin.
Tosiasiassa kaasukentän keskeinen omistaja Gazprom – mukana ovat myös ranskalainen Total ja norjalainen Norsk Hydro/Statoil
– on tuntuvissa taloudellisissa vaikeuksissa.
Jos hyvin käy, niin Stokhman on tuotantokunnossa vasta vuonna 2020.
Teollisuus ja tutkimusyhteistyö
Yritystoiminnan kannalta Lappi on haasteellinen ympäristö. Sen
teollisuudessa ja luonnonvarojen hyödyntämisessä on paljon
potentiaalia. Vaikka puun jalostaminen on alamäessä, niin
terästeollisuus on vahvaa ja kaivosteollisuus nousussa. Tosiasia on
kuitenkin se, että mikään näistä aloista ei ole tutkimusintensiivinen;
niiden osaaminen perustuu pääoman ja teknologian tehokkaaseen
hyödyntämiseen.
Uskallan myös väittää, että Lapissa toimiva teollisuus ei ole kovin
aktiivisesti suuntautunut tutkimusyhteistyöhön paikallisten
korkeakoulujen kanssa. Tämä saattaa johtua osaksi siitä, ettei ainakaan
Lapin yliopistolla ole sellaisia teknisiä ja kaupallisia
vahvuusalueita, joista olisi suoranaista hyötyä raskaille ja
pääomaintensiivisille teollisuuden aloille.
Mihin suuntaan siis pitäisi pyrkiä? Innovaatio-ohjelma toteaa, että
Lapin kaikkiaan 9000 yrityksestä lähes kaikki työllistävät vähemmän
kuin 50 henkeä ja niistäkin valtaosa työllistää vähemmän kuin 10
henkeä. Siksi alueellisen innovaatiotoiminnan täytyy lähteä
pk-yritysten tarpeista, koska suuret yritykset hakevat tarvitsemansa
teknologisen osaamisen muualta Suomesta tai maailmalta.
Pieni on kaunista
Pk-yritysten mahdollisuudet rahoittaa tutkimustoimintaa omista
varoistaan ovat rajalliset. Hallituksen kaavailemat tutkimus- ja
kehitystoiminnan henkilökustannusten verovähennykset täydennyksesi
suoralle tutkimustuelle eivät tässä elinkeinorakenteessa paljon auta.
Siksi Lapin innovaatiotoiminnassa pieni on väistämättä kaunista.
Tämä ei ole välttämättä lohduton tulevaisuudenkuva, sillä tutkimus- ja
kehitystoiminnassa kiinnitetään Suomessakin yhä enemmän huomiota
teknologian sijasta liike- ja palvelukonseptien kehittämiseen.
Liike- ja palvelutoiminnan konseptien kehittämisessä tulee yhä
enemmän kiinnittää huomioita ideoihin; siihen kuinka esimerkiksi
informaatiotekniikka, muotoilu ja toiminnallisuus saadaan nidotuksi
yhteen.
Uusia ideoita esiin
Älykäs leikkikenttä, tiesensoreiden kehittäminen tai vanhenevan
väestön liikuntatarpeiden palveleminen ovat esimerkkejä siitä,
millaisia ideoita tarvitaan. Niitä tuotteistavat ensisijaisesti
pk-yritykset, jotka ovat usein perheyrityksiä.
Pk-yritysten tutkimus- ja kehitystoiminta edellyttää julkista ja
pitkäjänteistä rahoitusta. Panostus pitäisi suunnata
järjestelmällisesti niille aloille ja yrityksille, joilla on selvät
kasvumahdollisuudet ja jotka työllistävät ihmisiä, jotta väestökato ei
pääsisi pahenemaan.
Matkailun nousu Lapissa on ilahduttava ilmiö: se työllistää nyt
4000 ihmistä eli 8 prosenttia alueen työvoimasta. Matkailun alueella on
tehty viime vuosina paljon uutta kehitystyötä, jota on jatkettava.
Tässä suhteessa Rovaniemelle yliopiston, ammattikorkeakoulun ja
ammattiopiston äskettäin yhdessä perustama uusi Matkailun tutkimus- ja
koulutusinstituutti on merkittävä avaus. Sen tulikokeena on kyky
tuottaa yhteistyössä matkailuyritysten kanssa uusia tapoja kehittää
palveluita ja hankkia uusia asiakkaita.
Lapin yliopiston asiantuntemus yhteiskunta- ja oikeustieteissä avaa
myös mahdollisuuksia alueelliseen vaikuttamiseen. Kuntien kasvavat
taloudelliset ongelmat ja väestökehitys lisäävät tarvetta tehostaa
julkisten palveluiden tuottavuutta. Yliopiston relevanttien
tiedekuntien tulisi ottaa julkisten palveluiden tutkimus- ja
kehitystoiminta sydänasiakseen sen lisäksi, että pyritään antamaan
mahdollisimman korkeatasoista opetusta ja tekemään merkittävää
tutkimusta.
Kaiken kaikkiaan korkeakoulukonsortion aika on siirtyä suunnittelusta toimintaan.
Kirjoitus on lyhennelmä Lapin yliopistokonsortion innovaatio-päivässä 2.11. pidetystä puheesta.