Vuodesta 1955 lähtien Japania maailman toiseksi suurimmaksi taloudeksi
luotsannut Liberaalidemokraattinen puolue on ennusteiden mukaan
häviämässä elokuun 30. päivänä pidettävät Japanin parlamentin
alahuoneen vaalit.
Tällä hetkellä suurinta kannatusta nauttii oppositiopuolueista suurin, Japanin demokraattinen puolue.
Liberaalidemokraatit
käväisivät oppositiossa viimeksi 1990-luvun alkupuolella, kun Japani
syöksyi vaikeaan taantumaan. Samankaltaisessa tilanteessa ollaan
nytkin, joskin nykyinen alamäki on huomattavasti edellistä jyrkempi.
Japani
on maailmantalouden elpymisen kannalta tärkeä, sillä se on Yhdysvaltain
talouden suurimpia tukijoita, Maailmanpankin toiseksi suurin rahoittaja
ja toimii Aasian kehityspankin keskeisenä osakkaana. Nykyisellään
teollisuuden vienti ei vedä ja varat hupenevat vauhdilla.
Talouden
elvyttämiseksi Japanin hallitus on vajaassa vuodessa pumpannut kiertoon
yli viisikymmentä biljoonaa jeniä – runsaat neljäsataa miljardia euroa.
Summa on jo noin puolet siitä, millä taloutta yritettiin elvyttää
edellisen taantuman aikana vuosina 1992-2000.
Elvytyspaketeista
maksetaan kuitenkin kova hinta. 1990luvulla Japanin velka nousi yli 150
prosenttiin bruttokansantuotteesta. Uusimmat elvytyspaketit nostanevat
velan lähemmäs 200:aa prosenttia.
Liberaalidemokraateilla on
muitakin kuin taloudellisia huolia. Puolueelta puuttuu karismaattinen,
ryhmiin pirstoutunutta puoluetta yhdistävä johtaja. Nykyisen
pääministerin Taro Ason kannatus on alusta alkaen ollut retuperällä.
Aso
tuli valituksi, kun viime syksyn puheenjohtajavaaleihin ei ilmaantunut
varteenotettavaa kilpailijaa. Hän oli aloittaessaan maan kolmas
pääministeri kahden vuoden aikana.
Näiden kolmen edeltäjä,
vuodesta 2001 viisi vuotta pääministerinä toiminut Junichiro Koizumi
oli esimerkillinen vallanpitäjä, jonka kannatusluvut pysyivät suurina
hänen rohkeiden linjaustensa ja esiintymistaitonsa takia. Uutta
Koizumia ei näy mailla halmeilla.
Mikäli demokraatit vievät
voiton elokuun vaaleissa, heillä on enemmistö sekä ylä- että
alahuoneessa ja pääministeriksi nousee todennäköisesti demokraattien
puheenjohtaja Yukio Hatoyama.
Hatoyama edustaa perinteikästä
poliitikkojen sukua. Hänen isoisänsä toimi pääministerinä 1950-luvulla
ja hänen liberaalidemokraattien riveihin kuuluva pikkuveljensä on
kantanut useata ministerinsalkkua.
Vaikka Hatoyamalla
näyttäisi olevan edellytykset asemansa vakiinnuttamiseen,
demokraattinen puolue kärsii samasta puolueryhmittymiin jakautumisesta
kuin liberaalidemokraattinen puoluekin. Vakiinnuttaakseen asemansa
Hatoyamalla tulisikin olla sekä kansan että puolueensa kaikkien
ryhmittymien tuki.
Lisäksi Hatoyaman hallituksen on luotava
hyvät suhteet liike-elämään, jonka edustajat ovat tähän asti
verkostoituneet ensisijaisesti liberaalidemokraattien kanssa.
Ahdinkoon
joutuneelta liberaalidemokraattiselta puolueelta odotetaan tiukkaa ja
ennen kaikkea pragmaattista oppositiopolitiikkaa. Se pyrkii ehkä
yllättävienkin vaaliliittojen avulla pääsemään mahdollisimman pian
takaisin valtaan.
Vuonna 1993 puolue kohautti liittoutumalla
entisen arkkivihollisensa Japanin sosialistipuolueen kanssa noustakseen
takaisin hallitukseen.
Hatoyama perii taantuman syövereissä
taistelevan, raskasta velkataakkaa kantavan Japanin, jonka poliittinen
kenttä on myllerryksessä. Demokraattien vaalilupaukset sosiaaliturvan
kohentamisesta ja samalla valtion kulujen leikkaamisesta puhuttelevat
äänestäjiä, mutta niiden toteuttaminen on hankalaa – ellei peräti
mahdotonta.
Tiedossa on vastedeskin vaikeita aikoja sekä Japanille että maailmantalouden tilasta huolestuneille.
Kirjoittaja toimii tutkimusassistenttina Muuttuva maailmanjärjestys -ohjelmassa Ulkopoliittisessa instituutissa.