Keisarillisen Kiinan ajoilta proosatekstejä suomentanut Jyrki Kallio näkee trilogiansa
merkityksen siinä, että se hälventää kiinalaisuudesta ja Kiinasta pois
turhaa eksotiikkaa.
–Koulukirjoissa muinaista Kiinaa kuvataan salaperäisenä maana, jossa
silkkivaatteisiin pukeutuneilla kiinalaisilla oli aikaa kävellä
puistoissa, pelata lautapelejä ja nauttia teetä, mikä on
harhaanjohtavaa.
Trilogian tekstit ovat ikkuna todellisempaan elämään keisarillisessa
Kiinassa, siltikin, vaikka kaikki kirjoittajat kuuluvat oppineiden
luokkaan.
–He suhtautuivat kyllä empaattisesti kansaan, ja moni eli lopulta
karkotettuna ja köyhyydessä. Mutta kansan ääntä he eivät suoranaisesti
edusta, Kallio sanoo.
Silti proosa-antologiaa paremmin ei kansan ääntä ole mihinkään Kallion
mukaan kirjattu.
Trilogiaan kuuluvat Jadekasvot,
jonka vanhimmat tarinat on kirjoitettu jo ennen ajanlaskun alkua, Jadelähde, jonka tekstit ovat Kiinan
keskiajalta ja uusimpia, 1000- ja 1600-lukujen väliin sijoittuvia
tarinoita sisältävä Jadepeili.
Kallio on valinnut tekstit vuonna 1695 alunperin ilmestyneestä
proosa-antologiasta Guwen guanzhi.
Se on klassisella kiinankielellä kirjoitettu teos, jota kiinalaislapset
yhäkin lukevat koulussa.
Kallion trilogia on kiinalaisklassikon ensimmäinen kattava käännös
länsimaisille kielille. Käännöstyö valmistui toissavuonna.
Kallio tähdentää, että klassinen kiina on nykykiinasta yhtä kaukana kuin
suomi latinasta. Lisäksi se saattaa olla kieli, jota ei koskaan
sinällään ole edes puhuttu. Se on ehkä kehittynyt pikakirjoituksesta.
Eri aikoina klassiseen kiinaan on liittynyt erilaisia rakenteellisia
kaavoja. Lauseessa on esimerkiksi pitänyt olla tietty määrä
kirjoitusmerkkejä.
Kun vielä sama kirjoitusmerkki tarkoittaa monta asiaa,
tulkintavaikeuksia riittää.
–On jopa käyty keskusteluja siitä, voidaanko klassista kiinaa pitää
eksaktina kielenä, Kallio sanoo.
Mutta ehkäpä juuri tulkinnallisuudessa piilee kiinalaisuuden voima.
–On sanottu, että keisarillisen kiinan virallisen aatteen,
kungfutselaisuuden, voima on juuri siinä, että se on monitulkintainen ja
jokainen voi hakea siitä itse omat tulkintansa.
Ylipäänsä, Kallio jatkaa, yksi syy siihen että Kiina on keisarikaudella
pysynyt koossa, jättiläisvaltiona, on se ettei hallitsija ole
edellyttänyt puhdasoppisuutta, vaan kansalaisille on annettu vapaus olla
ja elää haluamallaan kunhan vain tunnustavat esivallan olemassaolon ja
auktoriteetin.
Kallio työskentelee tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa
erityisalueenaan Kiinan poliittinen kulttuuri ja yhteiskunnallinen
kehitys.
Hänen seuraava käännöstyönsä on Kung Fu-tsen Keskustelut, josta on olemassa kaksi suomennosta, 1920-
ja 1950-luvuilta.
–Ne eivät ole oikein tyydyttäviä, koska asiaan liittyvä tutkimus on
viime vuosina mennyt paljon eteenpäin ja antanut uusia
tulkintamahdollisuuksia, Kallio sanoo.