Medvedevin sopimusidea syyniin

Suomen Kuvalehti
Raimo Väyrynen – interview



Venäläisten uutta turva-aloitetta pidetään lännessä turhana. Helsinkiin kokoontuvat Etyjin ulkoministerit miettivät, mitä sille voisi tehdä.

Suomessa ensi viikolla pidettävästä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) ulkoministerikokouksesta on tulossa mittavin järjestön historiassa vuosikausiin. Helsinkiin odotetaan 4.-5. joulukuuta ennakkoilmoittautumisten perusteella ministereitä noin viidestäkymmenestä maasta. Edellisen kerran Etyjissä oli koolla yhtä edustava joukko päättäjiä viime vuosituhannella.

Myös kokouksen asialista on mielenkiintoinen. Ministerien on määrä keskustella muun muassa Venäjän presidentin Dmitri Medvedevin ehdottamasta Euroopan turvallisuussopimuksesta, jonka perimmäiset motiivit eivät ole vielä valjenneet juuri kellekään. Yhtä mieltä ollaan kuitenkin siitä, ettei kysymyksessä ole pelkkä tunnustelumielessä heitetty koepallo.

Ehdotuksen vakavuudesta kertoo paljon, että Medvedev on esitellyt sitä kansainvälisissä yhteyksissä jo kahdesti, ensin kesäkuussa Berliinissä ja uudelleen lokakuussa Evianissa, missä hän tapasi Ranskan presidentin Nicolas Sarkozyn. Nopeista käänteistään tunnettu Sarkozy tarttui heti syöttiin ja keksi, että Medvedevin ehdotuksen pohjalta voitaisiin järjestää ensi vuonna erityinen vain turvallisuuskysymyksiin keskittyvä Etyj-huippukokous. Muodollisesti Helsingissä on kysymys nimenomaan sen pohjustamista.

Valtiot pääosaan

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Raimo Väyrynen tulkitsee Medvedevin aloitteen heijastavan Kremlissä jo pitkään vallinnutta tyytymättömyyttä Venäjän kansainväliseen asemaan. Ehdotukseen sisältyy muun muassa ajatus, jonka mukaan allekirjoittajat lupaisivat pidättäytyä toisten turvallisuutta heikentävistä liittokuntajärjestelyistä.

“Venäjällä suhtaudutaan hyvin kriittisesti nykyiseen järjestelmään, jossa Nato on vahva ja mahdollisesti jopa laajenemassa edelleen, ja myös Euroopan unionilla on itsenäistä poliittista toimivaltaa. Se ei venäläisten käsityksen mukaan vastaa lainkaan heidän etujaan”, Väyrynen selittää.

Venäjälle sopisi hänen mukaansa, että kansainvälinen järjestelmä rakentuisi 1800-luvun tapaan valtioiden eikä sotilas- tai muiden liittojen varaan.

“Medvedevin aloitteen perusidea on, että euroatlanttinen blokki ei olisi enää jatkossa keskeinen turvallisuuspoliittinen toimija. Hänen ehdotuksensa lähtee käsittääkseni siitä, etteivät Nato ja EU olisi lainkaan sopijapuolia. Se vahvistaisi Venäjän suhteellista asemaa ja antaisi sille mahdollisuuden pelata EU-maita erilleen toisistaan samalla tavalla kuin se jo tekee energia-asioissa.”

Venäjällä on luultavasti oivallettu, että heidän kannattaa painaa päälle juuri nyt, kun Yhdysvalloissa on valta vaihtumassa ja uusi hallinto vasta muotoilee Nato-linjauksiaan, Väyrynen päättelee.

“Aivan varmasti yksi tavoite on Yhdysvaltojen vaikutusvallan supistaminen Euroopassa ja vähintäänkin Naton laajenemisen vaikeuttaminen, ellei sitä pystytä kokonaan estämään. On myös olemassa joitain merkkejä, että Venäjä pyrkii asevalvonnassakin uusiin järjestelyihin, jotka olisivat sille nykyistä edullisempia.”

Venäjä taipui

Väyrysen mielestä ei ole sattumaa, että Medvedev on saanut ehdotukselleen eniten vastakaikua juuri Ranskasta, joka on vieläpä EU:n nykyinen puheenjohtajamaa. Muualla suhtautuminen on vaihdellut avoimen kriittisestä kohteliaaseen hiljaisuuteen.

“Varmaan yksi raadollinen selitys on, että Sarkozy haluaa näkyä ja osoittaa, että hän on johtava eurooppalainen poliitikko. Taustalla on kuitenkin myös Ranskan ulkopolitiikan pitkä linja, jossa kansallisvaltioilla on vahva asema.”

Sekä Venäjää että Ranskaa on viime aikoina vaivannut tietynlainen voimattomuuden tunne, Väyrynen kuvaa.

“Ranska kokee, että laajentunut EU ei ole enää sen käytettävissä samalla tavalla kuin ennen, kun se pystyi pyörittämään unionia pitkälti kahdestaan Saksan kanssa. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, jos siellä ajatellaan, että vaihtoehtoiset rakenteet voisivat antaa heille enemmän toimintavapautta.”

Väyrysen mukaan pienten valtioiden kannattaa olla nyt tarkkoina, etteivät ne jää suurvaltojen kaavailemissa järjestelyissä toissijaiseen asemaan.

Moskova ei ollut alun perin lainkaan innostunut Medvedevin ehdotuksen käsittelemisestä nimenomaan Etyjissä, hän muistuttaa. Siellä neuvotteluihin tulevat vastoin Venäjän toiveita myös Keski-Aasian ja Kaukasian maat.

“Minusta Medvedevin puheita voi tulkita niin, että hän ajatteli hoitaa koko sopimuksen niiden suuntaan pelkkänä ilmoitusasiana. En ole varma, haluaako Venäjä edes ulottaa sitä Kaukasiaan ja Keski-Aasiaan”, Väyrynen pohtii.

Venäläisten toive törmäsi kuitenkin lännen vaatimukseen, ettei uudesta turvallisuussopimuksesta saa tulla Etyjin korviketta.

“Venäjä on toki valmis käsittelemään aloitetta Etyjissä, mutta on varmaan iloinen Sarkozyn lupauksesta järjestää erillinen huippukokous ilmeisesti valitummalle osallistujakunnalle”, Väyrynen tulkitsee.

Keskustelu jatkuu

Väyrynen ei odota Helsingin ulkoministerikokoukselta Venäjän aloitteen suhteen kovin paljon.

“Minun on vaikea nähdä, että tällaisella valmisteluajalla ja epämääräisyyden tasolla olisi mahdollista tehdä mitään konkreettisia ratkaisuja varsinkaan, kun siihen ei ole edes halua”, hän arvioi.

Ajankohtakaan ei ole paras mahdollinen, sillä USA:n väistyvä hallinto ei voi tehdä sitoumuksia uuden puolesta.

“Enin, mitä näissä oloissa voidaan tehdä, on päättää jatkaa keskusteluja jonkinlaisen julistuksen pohjalta”, Väyrynen uskoo.

Ulkoministeri Alexander Stubb (kok) arvelee myös, että vielä on liian aikaista sopia esimerkiksi Sarkozyn ehdottaman huippukokouksen ajankohdasta. Hänen mielestään on Kreikan asia Etyjin seuraavana puheenjohtajamaana päättää, miten asiassa edetään.

Stubb sanoo pitävänsä myönteisenä, että Euroopan turvallisuudesta keskustellaan, kunhan se “ei johda mihinkään G-järjestelyihin”, joissa suuret maat sopivat asioista keskenään.

“Ajattelen niin, että monet järjestöt eivät ole kyenneet uudistumaan kylmän sodan jälkeen, ja nyt on kysymys siitä, miten uudistutaan”, hän selittää.

Kuudes kerta

Joulukuun ulkoministerikokous on ensimmäinen kerta, kun Etyj kokoontuu Suomessa vuonna 1994 tapahtuneen nimenmuutoksen jälkeen. Ennen sitä Suomi oli isännöinyt Etyjin edeltäjää Etykiä (Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi) jo viitenä vuonna.

1972-1973    Virkamiesvalmistelut (Espoo)
1973    Ulkoministerikokous (Helsinki)
1975    Valtionpäämiesten kokous (Helsinki)
1985    Ministeritasolla pidetty kymmenvuotisjuhla (Helsinki)
1992    Seurantakokous ja huippukokous (Helsinki)
2008    Etyjin ulkoministerikokous (Helsinki)