Herra kompromissi
Satakunnan Kansa, Sunnuntailiite
Jarmo Karonen

 Sunnuntai, sivu 10


Herra kompromissi


Porissa ensi viikolla: YK:n pääsihteeriä Ban Ki-moonia kuvaillaan sovittelevaksi ja värittömäksi. Näillä ansioilla hän jatkaa toiselle kaudelleen.


YK:n edellinen pääsihteeri Kofi Annan kuvaili toimenkuvaansa “maailman mahdottomimmaksi työksi”. Pääsihteeri johtaa maailmanjärjestöä, jonka tehtäviin kuuluu rauhan, turvallisuuden ja ihmisoikeuksien edistäminen maailmassa, jossa luonnonkatastrofit, aseelliset konfliktit, ihmisoikeusloukkaukset ja äärimmäinen köyhyys ovat arkipäivää.

Karismaattinen Annan pani persoonansa peliin ja tarttui työhönsä puhumalla julkisuudessa vahvasti ihmisoikeuksien puolesta.

Hänen vuonna 2007 toimikautensa aloittanutta seuraajaansa Ban Ki-moonia kuvattiin sen sijaan värittömäksi ja hiljaiseksi. On arvioitu, että suurvallat halusivat juuri hänenlaisensa virkaan, koska Kofi Annan kävi liian kiusalliseksi. Annan muun muassa kritisoi voimakkaasti Yhdysvaltain ja Ison-Britannian sotatoimia Irakissa.

Ban Ki-moon on toiminut odotusten mukaan rauhallisesti ja lauhkeasti. Se riitti ensi vuoden alusta alkavaan viiden vuoden jatkokauteen, johon hänet valittiin juuri kesäkuun lopussa. Vaikka pääsihteeri ei ole keikuttanut venettä, olisi liioittelua sanoa, ettei hän ole saanut mitään aikaan.

Kun ei odoteta juuri mitään, on helppo ylittää odotukset.

Sillanrakentajaksi itseään luonnehtivan Ban Ki-moonin tyyli näyttää olevan juuri sellainen, jolla kansainvälisessä järjestössä saadaan tuloksia aikaan. Maailmanjärjestöön kuuluu 192 valtiota, joiden eripuraisia näkemyksiä on soviteltava yhteen. Nykyisessä poliittisessa tilanteessa etenkin juopa länsimaiden ja kehittyvien maiden välillä on kasvanut.

YK:n päätösten toimeenpanon kannalta keskeinen vallankäyttäjä on päätöslauselmia antava turvallisuusneuvosto. Sen pysyviä jäsenvaltioita ovat Venäjä, Iso-Britannia, Ranska, Yhdysvallat ja Kiina. Veto-oikeudellaan yksikin niistä voi estää minkä tahansa päätöslauselmaehdotuksen voimaantulon.

Tästä huolimatta turvallisuusneuvosto on tänä keväänä antanut merkittäviä päätöslauselmia.

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb (kok.) arvioi blogissaan (6.6.), että Ban on osoittanut viime kuukausina uudenlaista johtajuutta.

– Hän on ottanut rohkeasti kantaa Libyan ja Norsunluurannikon tilanteisiin. Hän on sitoutunut voimakkaasti suojeluvastuun periaatteen edistämiseen, Stubb kirjoitti.

Tämä ei silti tarkoita räiskyviä lausuntoja televisiokameroiden edessä. Pääsihteeri Ban vaikuttaa mieluummin kulisseissa.

YK antoi maaliskuussa historiallisen päätöslauselman, johon nojaten kansainvälinen koalitio puuttui sotilaallisesti Libyan sisällissotaan. Samoin maaliskuussa YK päätti puuttua aktiivisesti Norsunluurannikon tilanteeseen ryhtyen sotilastoimiin omavaltaisesti presidentiksi julistautunutta Laurent Gbagboa vastaan.

Molemmissa tapauksissa toteutui niin sanottu suojeluvastuun periaate, joka tarkoittaa kansainvälisen yhteisön vastuuta suojella siviilejä hallitustensa laajamittaisilta ihmisoikeusrikoksilta.

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Touko Piiparinen näkee, että päätöslauselmat ovat osoitus pääsihteerin kädenjäljestä suojeluvastuun periaatteen edistämiseksi ja YK-kriisinhallinnan aktivoimiseksi. Ban on toiminut näiden asioiden eteen esimerkiksi valmistelemalla vuonna 2009 julkaistun suojeluvastuuta koskevan toimintaohjelman, toimimalla sovittelevasti YK:n jäsenmaiden kanssa ja johtamalla maailmanlaajuista YK-rauhanturvajoukkoa.

– Banin sovittelukyvyllä on ollut myönteinen vaikutus sille, että YK-kriisinhallinta on aktivoitunut viime vuosina, Piiparinen sanoo.

Nykyisen pääsihteerin kaudella YK:n rauhanturvaajia on maailmalla enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kaikkiaan yli 120 000 henkilöä palvelee YK-johtoisissa rauhanturvaoperaatioissa.

Koska Ban Ki-moonia on moitittu toistuvasti näkymättömyydestä, kutsutaan hänen kädenjälkeään kriisinhallinnassa vaikka “näkymättömäksi” työksi. Vaivalloista englantia ääntävä Ban on parempi takahuoneiden neuvonpidoissa kuin televisiokameroiden edessä.

Toisella rintamalla Ban Ki-moon on taistellut tuulimyllyjä vastaan – tai ehkä kirjaimellisemmin niiden puolesta. Pääsihteeri nimesi kautensa alussa ilmastonmuutoksen tärkeimmäksi huolenaiheekseen.

Pääsihteeri osallistui ensimmäisen kautensa aikana henkilökohtaisesti useaan ilmastokokoukseen.

Diplomaattisesti lukkiutuneessa Kööpenhaminan ilmastokokouksessa hän ohjasi pahimmat riitapukarit ulos umpikujasta.

Ulkopoliittisen instituutin ilmastoasioiden asiantuntija, tutkija Antto Vihma sanoo, että Ban Ki-moonin hillittyä diplomatiaa arvostetaan ilmastotoimijoiden keskuudessa. Tulokset jäivät kuitenkin laihoiksi.

Viime kesänä YK:n ilmasto-ohjelman vetäjä Yvo de Boer heitti pyyhkeen kehään. Vähän myöhemmin Ban Ki-moon ilmoitti vaihtavansa strategiaa ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä. Hän vetäytyisi ilmastoneuvotteluiden kummisedän roolistaan ja puhuisi yleisemmin kestävän kehityksen ja vihreän teknologian puolesta.

– Minulle on jäänyt epäselväksi, mihin konkretiaan tällä voidaan pyrkiä kansainvälisessä politiikassa, Vihma sanoo.

Suunnanmuutos voidaan tulkita epäonnistumiseksi kansainvälisessä ilmastopolitiikassa, mutta olisi kohtuutonta panna sitä pelkästään YK:n pääsihteerin piikkiin. Maailmanlaajuista ilmastotietoisuutta kasvattivat muutama vuosi sitten muun muassa IPCC:n neljäs ilmastoraportti ja ilmastojärjestön ja Al Goren saama Nobel-palkinto. Ilmastonmuutoksen vastainen työ näytti olevan hyvässä vauhdissa, mutta kone sakkasi kansainvälisen talouskriisin puhkeamiseen.

– Se mahdollisuus menetettiin. Nyt täytyy tyytyä vaatimattomampaan rakennustyöhön, kunnes uusi mahdollisuus avautuu. Tämä on Ban Ki-moonilla hyvin tiedossa, Vihma sanoo.

Joka tapauksessa Ban on ilmoittanut maailmanlaajuisen ilmastosopimuksen olevan edelleen hänen tavoitteenaan.

Pääsihteerin valinta on aina lähtökohtaisesti kompromissi. Värikkäimmät ja näkyvimmät ehdokkaat putoavat ensin pois. YK:n ensimmäiseksi pääsihteeriksi oli aikoinaan esillä sellaisia nimiä kuin Charles de Gaulle ja Dwight Eisenhower, mutta lopulta valinta päätyi neutraaliin norjalaiseen Trygve Liehin.

Jatkokaudelle pääsy on melkein automaattista YK:n pääsihteerille, mikäli hän ei onnistu perusteellisesti suututtamaan jotain turvallisuusneuvoston mahtimaista.

Turvallisuusneuvosto käytännössä valitsee pääsihteerin ja mikä tahansa pysyväisjäsen voi veto-oikeudellaan pelata epämieluisan henkilön pois pelistä.

Näin kävi Boutros Boutros-Ghalille, josta USA halusi eroon. Eripuraa aiheutti ilmeisesti muun muassa Boutros-Ghalin voimakkaasti ajama kansainvälinen interventio Somaliassa, joka päättyi lopulta USA:n nöyryyttävään vetäytymiseen maasta.

Ban sen sijaan on pärjännyt vähintään tarpeeksi hyvin. Kompromissina valittu mies on ollut itsekin taitava kompromissien rakentaja.

Hän on onnistunut pitämään jopa kotimaansa Etelä-Korean suuren naapurin Kiinan rauhallisena. Aktivistien mielestä Banin olisi tietysti pitänyt arvostella Kiinaa sen ihmisoikeusrikkomuksista.

Tavaksi on myös muodostunut, että kaksi kautta on saanut riittää yhdelle ja samalle pääsihteerille, vaikka jatkokausia ei ole varsinaisesti rajoitettu. Yleensä pääsihteerit ovat toimineet aktiivisemmin ja voimakkaammin äänenpainoin toisella kaudellaan. Pääsihteerin kasvava rohkeus on aina lopulta johtanut tarpeeseen vaihtaa pääsihteeriä.

Ban Ki-moon saattaa silti tyytyä käyttämään arvovaltaansa kabineteissa ja sovittelemaan asiat parhain päin kulisseissa. Se näyttää olevan hänen luonteensa ja vahvuutensa.

Kuka tietää, vaikka hän olisi ensimmäinen kolmen kauden pääsihteeri.

Ban Ki-moon keskustelee Porin Suomi-Areena-tapahtumassa presidentti Tarja Halosen ja Nokian ja Shellin hallitusten puheenjohtajan Jorma Ollilan kanssa kestävästä kehityksestä perjantaina 15. heinäkuuta kello 12.15 alkaen. Viikonlopun 16.-17. heinäkuuta pääsihteeri Ban ja hänen vaimonsa viettävät Kultarannassa tasavallan presidentin vieraana.

Banin sovittelu-kyvyllä on ollut myönteinen vaikutus sille, että YK-kriisinhallinta on aktivoitunut viime vuosina.

Touko Piiparinen

Ulkopoliittisen instituutin tutkija