Öljyvaltiot eivät piittaa ilmastonmuutoksesta
Kristillisdemokraattinen viikkolehti
Risto Rasilainen

”Uhka koko alueen taloudelle”

Ilmastonmuutos edustaa yhteistä, kansalliset valtiorajat ylittävää haastetta.

Lähi-itä on tältä osin maailman haavoittuvimpia alueita. Sen öljyvaltioiden välinpitämättömyys ilmastonmuutokselle on tutkija Mari Luomin mukaan uhka koko alueen vakaudelle.

Viime keväänä ilmestyneessä katsauksessaan ”Oil or climate politics?” – ”Öljy vai ilmastopolitiikka?” Mari Luomi arvostelee Lähi-idän arabimaita haluttomuudesta torjua ilmastonmuutosta.

Ulkopoliittisessa instituutissa toimiva Luomi toteaa, etteivät kyseiset valtiot ole tosissaan tarttuneet ongelmaan sen enempää kansainvälisellä kuin kansallisella tasolla.

Luomi nimeää suhtautumisen erottavaksi tekijäksi Opec-jäsenyyden.

”Selkeä jako koettujen intressien suhteen on havaittavissa kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa Persianlahden Opec-jäsenmaiden ja muiden arabimaiden välillä”, tutkija toteaa.

Vastakkain ilmastonmuutos ja taloudelliset edut

Lähi-idän ilmastopolitiikkaan vaikuttavana keskeisimpänä syynä raportissa pidetään öljyn ja maakaasun tuomia vientituloja.

Ilmastonmuutoksen torjunnan aiheuttamat potentiaaliset taloudelliset menetykset ovat olleet Opecin jäsenille tärkein kysymys kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin liittyen. Siitä huolimatta, vaikkei tällaisista menetyksistä Luoman mukaan ole toistaiseksi konkreettista näyttöä.

Haluttomuuteen toimia liittyy myös näiden valtioiden pyrkimys säilyttää energianmyynnin vakaus ja jatkuvuus – ilmastonmuutoksen kustannuksellakin.

Taloudellisten seikkojen ohella muita asiaan vaikuttavia tekijöitä ovat perinteiset turvallisuusongelmat kuten sodat sekä epävakaat poliittiset suhteet naapurivaltioiden kesken.

OPEC-maat keskenään eriarvoisia

”Vaikka arabimaat koettavatkin alueellisella tasolla tiivistää ilmastoyhteistyötä ja koordinoida ilmastopoliittisia kantojaan, on tulos toistaiseksi ollut laimea”, toteaa Luomi.

Tutkija näkee öljyvarannoiltaan vähäisten, tai jo ehtymässä olevien, arabivaltioiden kulkevan vauraiden alueellisten liittolaistensa talutusnuorassa. Omien intressiensä vastaisesti ne ovat pakotettuja mukautumaan jälkimmäisten politiikkaan.

Huolimatta monen arabimaan kuulumisesta kansainvälisiin ja alueellisiin sopimuksiin, on niiden osallistuminen yhteistyöhön kokonaisuutena hyvin epäsuhtaista. Moni valtioista ei osallistu tähän toimintaan lainkaan.

Luomi toteaakin alueen suurten öljynviejämaiden määräävän ja määrittelevän yhteistyön luonteen, mikä näkyy selvästi esimerkiksi arabimaiden ministeritason julistuksissa.

”Myös ilmastopoliittisten kantojen koordinaatio ja alueellisten julistusten toimeenpano on heikkoa, ellei olematonta”, Luomi kirjoittaa.

Riippuvuus öljynviennistä heikentää vakautta

Millaisia seurauksia ilmastonmuutoksesta ja haluttomuudesta ehkäistä sitä voi koitua?

Tutkijat ovat arvioineet Lähi-idän keskilämpötilan nousevan jopa useita asteita kuluvan vuosisadan loppuun mennessä. Muutoksen seurauksena myös sademäärät pienenisivät jopa kymmeniä prosentteja nykyisestä.

Vesi on perinteisesti ollut Lähi-idän historian kipupiste. Sen puutteen aiheuttama ilmastopakolaisuus alueella ja sen valtioiden välillä saattaa kasvaa ja lisätä yhteiskunnallista epävakautta. Myös merenpinnan nousu uhkaa jättää alleen merkittäviä rannikkoalueita.

Luomi toteaa ilmastonmuutoksen mahdollisten kielteisten vaikutusten Lähi-idässä kahtiajakavan öljynviejä- ja muita arabimaita yhä enemmän:
”Heikko yhteistyö hankaloittaa entisestään köyhempien arabimaiden sopeutumista ilmastonmuutokseen. Tämä puolestaan lisää edelleen alueen epävakautta”.

Taloudellinen riippuvuus öljytuloista tekee sitä vievistä valtioista rakenteellisesti epävakaita, minkä vuoksi niiden olisi monipuolistettava talousrakenteitaan.

Tämän tulisi tapahtua ennen kuin öljyn kansainvälinen kysyntä pysyvästi laskee. Muutoin vaarana on, että myös öljyrikkaiden arabimaiden yhteiskunnallinen vakaus häiriintyy ja lisää näin alueen kriisialttiutta.

Yhdysvaltain sitoutumattomuus edesauttoi

Mari Luomi kritisoi Opec-maita ja eritoten niiden johtavaa öljynviejämaata, Saudi-Arabiaa, pyrkimyksistä hidastaa ilmastonmuutoksen vastaisia kansainvälisiä toimia. Tutkija toteaa Opecin jäsenten intresseissä olevan säilyttää öljyn merkitys globaalina energialähteenä mahdollisimman pitkään.

Luomin mukaan öljyvaltioiden toimintatapaa on edesauttanut Obamaa edeltänyt Yhdysvaltain hallinto: sen haluttomuus sitoutua ilmastonmuutoksen vastaisiin kansainvälisiin toimiin antoi pitkään taustatukea ja ”oikeutuksen” Opec-maille.

Asennemuutos tarpeen

Suunnanmuutos Lähi-idän öljyvaltioiden ilmastopolitiikassa edellyttää Luomin mielestä läpikotaisin uudenlaista ja kokonaisvaltaista asennemuutosta. Tähän liittyy aito huoli ja tietoisuus ilmastonmuutos-ongelmasta seurauksineen. Vasta tältä pohjalta on mahdollista toimia konkreettisesti ja tuloksellisesti tilanteen muuttamiseksi.

Keskeisen tavoitteen, talousrakenteen monipuolistamisen, toteutus edellytttää Luomin mukaan vaihtoehtoisiin energiateknologioihin panostamista. Lähi-idän öljyttömien arabimaiden puolestaan tulisi vahvistaa sopeutumiskykyään ja politiikkaansa teollisuusmaiden tuella ja avustuksella. Tutkija pitää niin ikään arabimaiden keskinäistä yhteistyötä välttämättömänä uusiutuvien energiamuotojen ja -teknologioiden sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisen alueilla.

– Persianlahden Opec-maiden olisi lähestyttävä kansainvälistä ilmastonmuutoksen torjuntaa. Näin vältyttäisiin etujen vastakkainasettelulta ja luotaisiin edellytyksiä kestävälle, vakaalle kehitykselle.

Artikkeli perustuu tutkija Mari Luomin katsaukseen Oil or climate politics? Avoiding a destabilizing resource split in the Arab Middle East.
Julkaisija Ulkopoliittinen instituutti, 22.4.2010.

OPEC on 12 öljynviejämaan yhteisjärjestö

• Vuonna 1960 perustettu OPEC on 12 öljynviejämaan yhteisjärjestö. Sen tehtävänä on neuvotella jäsenmaidensa vientiöljyn hinnasta ja tuotettavan öljyn määrästä. Asettamalla kiintiöitä jäsenmaidensa öljynviennille OPEC pyrkii säätelemään öljyn maailmankauppaa. Tässä järjestön painoarvo on huomattavan suuri, sillä sen jäsenmaat pitävät hallussaan noin 2/3 maailman tunnetuista öljyvaroista. Maailmalla käytävästä vuosittaisesta öljykaupasta OPEC:in jäsenten osuus on puolet.

• OPEC:in jäsenmaihin kuuluvat valtiot ovat Algeria, Angola, Ecuador, Iran, Irak, Kuwait, Libya, Nigeria, Qatar, Saudi-Arabia, Yhdistyneet arabiemiirikunnat sekä Venezuela.

• OPEC:in merkittävä taloudellinen rooli tekee järjestöstä myös vahvan poliittisen toimijan. 1970-luvun öljykriisi aiheutui paljolti OPEC:in öljynviennin katkeamisesta maihin, jotka olivat tukeneet Israelia Jom kippur -sodassa Egyptiä ja Syyriaa vastaan. Öljynvientiboikotti nelinkertaisti öljyn hinnan lähes puoleksi vuodeksi.

• OPEC:in globaaliin talouspolitiikkaan vaikuttavissa päätöksissä johtava toimija on ollut Saudi-Arabia: sallimalla sopimusrikkomuksia muiden jäsenmaiden osalta Saudi-Arabia on itse vähentänyt omaa tuotantoaan kompensoidakseen muiden tuotantokiintiöiden ylityksiä.

• Ryhdyttyään etsimään vaihtoehtoja öljyriippuvuudelleen OPEC:ista 70-luvun öljykriisin jälkeen, läntisten teollisuusmaiden yhteisö OECD perusti vuonna 1974 oman kansainvälisen energiajärjestön, IEA:n. OPEC:in rooli maailman öljymarkkinoiden säätelijänä on silti keskeinen niin pitkään kuin öljy pysyy tärkeimpänä länsimaiden käyttämistä fossiilisista polttoaineista.