Jäämeren suojelu vaatii uutta hallintatapaa
Helsingin Sanomat

Kamppailu Jäämeren
luonnonvaroista uhkaa meren haavoittuvaista luontoa.

Jäämeren luonto muuttuu ilmastonmuutoksen vuoksi nopeammin kuin minkään
muun merialueen. Meren jää sulaa ennätysmäistä vauhtia, ja merivesi
lämpenee. Tämä aiheuttaa muutoksia merinisäkkäiden, planktonin ja
kalaparvien määrässä ja levinneisyydessä. Monet harvinaiset ja
uhanalaiset kasvi- ja eläinlajit saattavat joutua väistymään uusien
tulokkaiden tieltä.

Meren ekosysteemiä uhkaavat myös ilma- ja merivirtojen mukana
kulkeutuvat epäpuhtaudet ja raskasmetallit.

Ympäristön muuttuessa Jäämeren rantavaltiot Venäjä, Norja, Tanskan
itsehallintoalue Grönlanti, Yhdysvallat ja Kanada aikovat ryhtyä
hyödyntämään alueen jään alta paljastuvia luonnonrikkauksia, kuten
merenpohjan öljy- ja kaasuvarantoja, sekä merialueen merireittejä.

Rantavaltioiden toiminta lisää onnettomuusriskiä ja luonnonvarojen
kestämätöntä käyttöä Jäämerellä. Siksi taloudellinen toiminta ei saisi
sulkea pois alueen luonnon suojelua.

Huomattava osa Jäämerestä kuuluu rantavaltioiden talousvyöhykkeisiin.
YK:n merioikeusyleissopimuksen mukaan rantavaltiot saavat ottaa
käyttöönsä sekä talousvyöhykkeidensä että niiden ulkopuolisen
merenpohjan luonnonvarat.

Jäämeren luonnonrikkaudet ovat rantavaltioille tärkeitä. Venäjän
taloudellinen kehitys ja poliittinen asema perustuvat öljyn ja kaasun
vientiin. Maa on määritellyt lähitulevaisuuden tavoitteekseen Jäämeren
mannerjalustan energiavarojen käyttöönoton.

Myös Norjan talous perustuu öljy- ja kaasuvaroihin. Maan arktiset
intressit keskittyvät erityisesti Barentsinmeren kaasukenttiin. Norja
onkin tehnyt runsaasti aluevaateita talousvyöhykkeensä ulkopuolisesta
merenpohjasta.

Meriveden lämpeneminen muuttaa grönlantilaisten perinteisiä elinkeinoja,
metsästystä ja kalastusta. Tästä saattaa olla heille enemmän
taloudellista hyötyä kuin haittaa: vaikka hylkeenpyynti saattaa
vähentyä, teollisen kalastuksen merkitys voi kasvaa, jos
Länsi-Grönlannin merialueille muuttaa suuria kalaparvia.

Koillis-Grönlannin merijään sulaminen paljastaa merenpohjan öljyvaroja.
Jos Grönlanti alkaa saada öljystä tarpeeksi voittoja, sen taloudellinen
riippuvuus Tanskasta vähenee.

Yhdysvaltojen nykyiset taloudelliset intressit kohdistuvat erityisesti
Alaskan öljy- ja kaasuvaroihin, joiden merkitys kotimaisen energian
lähteenä korostunee tulevaisuudessa.

Kanada puolestaan hyödyntää jo Mackenzien suiston ja läntisten arktisten
saartensa öljyä, kaasua ja hiiltä. Vaikka niiden käyttö on vielä
vähäistä, erityisesti arktisten kaasuvarantojen käytön odotetaan
kasvavan lähitulevaisuudessa.

Myös meriliikenne on hyvin riskialtista: Jäämeren äärimmäiset sääolot,
talven pimeys ja ajelehtivat jäävuoret voivat aiheuttaa vakavia
onnettomuuksia. Meriluonnon muutokset heikentävät myös rantavaltioiden
alkuperäiskansojen elinkeinoja, terveyttä ja yleistä hyvinvointia sekä
lisäävät ylikalastuksen riskiä.

Vaikka Jäämeren taloudellinen hyöty on tärkeä rantavaltioille, toiminnan
ei pitäisi tapahtua ympäristön kustannuksella.

Tutkijat ovat ehdottaneet ratkaisuksi taloudellisen toiminnan ja
luonnonsuojelun ristiriitaan ekosysteemiin perustuvaa hallintatapaa.
Siinä merialuetta koskeva päätöksenteko ja hallinta perustuvat
tieteelliseen, ympäristöä koskevaan tutkimustietoon.

Tässä lähestymistavassa taloudelliset, ekologiset ja yhteiskunnalliset
osa-alueet otetaan huomioon kokonaisuutena ja tunnustetaan se, että
meriekosysteemit ja meritalous eivät noudata kansallisia rajoja.

Tavoitteena on merialueen taloudellinen hyödyntäminen niin, että alueen
monimuotoisuus säilyy, luonnonvaroja käytetään kestävästi,
ympäristöstandardit yhdenmukaistetaan ja merenkulun onnettomuusriskit
minimoidaan.

Jäämeren luontoa uhkaavat jo ennestään saastuminen ja ilmastonmuutos.
Rantavaltioiden kansalliset toimet, joissa korostuu taloudellisten
voittojen tavoittelu, lisäävät luonnonympäristöön kohdistuvaa painetta.

Suomen valmistellessa arktisia linjauksiaan on aiheellista pohtia,
millaisia mahdollisuuksia Suomella on hyötyä Jäämerestä taloudellisesti.
Vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin punnita, millä ehdoilla voimme
hyödyntää aluetta ja millaista hallintatapaa haluamme merellä
edistettävän.

Koska Jäämeren luonto muuttuu ennätysmäisen nopeasti, sen luonnonvarojen
kestävän käytön turvaamiseen ja luonnon suojelemiseen on ryhdyttävä
viipymättä.