Sisäinen sekavuus vaikuttaa heinäkuussa
alkavaan puheenjohtajakauteen.
Belgian jakamista ajava puoluejohtaja Bart De Wever sai torstaina
tehtäväkseen uuden hallituksen tunnustelun. Vuoden 2007 vaalien jälkeen
hallituksen muodostamiseen kului 200 päivää eikä kukaan odota nytkään
nopeaa ratkaisua.
Tavallista hankalammaksi tilanteen tekee se, että 1. heinäkuuta on
Belgian vuoro aloittaa Euroopan unionin puheenjohtajamaana.
– Tshekin puolentoista vuoden takaisesta kokemuksesta opittiin, että
sisäpoliittinen levottomuus ja ja epäjärjestys vaikeuttavat EU:n
puheenjohtajana toimimista ja asioiden läpivientiä, sanoo tutkija Tiia Lehtonen Ulkopoliittisesta
instituutista.
Hänen mukaansa Belgian sisäinen sekavuus vaikuttaa vääjäämättä sen
puheenjohtajuuskauteen. Maan hallituksen pitäisi silloin pystyä
keskittymään maksimaalisella panoksella suuriin talouspoliittisiin
budjettikysymyksiin eli kiristämään talouspolitiikkaa ja vaikuttamaan
rahalaitosten sääntelyyn.
Lehtonen epäilee myös, ettei Belgia kykene asialistan muokkaamiseenkaan,
mitä puheenjohtajamaat ovat yleisesti harrastaneet. Tosin hän
huomauttaa, ettei Belgialla oikeastaan edes ole koko maan kattavia
yhteisiä intressejä.
Presidentti korostuu
Tutkija Tiia Lehtonen toteaa, että Lissabonin sopimus vähensi EU:n
puheenjohtajuuden merkitystä. Sen sijaan sopimus vahvisti niin sanottua
troikka-järjestelmää, jossa kolme jäsenmaata hoitaa tavallaan yksissä
tuumin puheenjohtajuutta yhden ollessa aina puolivuotiskausittain
näkyvämmin vastuussa.
– Eurooppa-neuvoston pysyvän puheenjohtajan eli presidentin pestin
luomisen myötä tämän järjestelyn odotetaan itse asiassa edelleen
vahvistuvan.
Belgian sisäpoliittiset vaikeudet saattavat hyvinkin korostaa
ensimmäisen EU-presidentin, belgialaisen Herman Van Rompuyn roolia.
– Jos jäsenmaat eivät saa jossakin kysymyksessä konsensusta aikaan, on
Van Rompuylla tilaisuus esiintyä huippukokouksissa vahvana EU-tason
sillanrakentajana ja siten viedä puheenjohtajuus kunnialla loppuun.
Tiia Lehtonen uskoo Van Rompuyn kykenevän tiukan paikan tullen
virittämään myös Belgian tehokkaan ja EU-kokemusta omaavan
virkakoneiston vauhtiin.
EU ei seuraa Belgiaa
– En usko, että Belgian liittovaltion sisäinen eripura – puhumattakaan
epätodennäköisestä hajoamisesta kahteen valtioon – vaikuttaisi koko
unionin tulevaisuuteen. EU:n asialistalla ovat kuitenkin tällä hetkellä
aivan muut painoarvoltaan tärkeämmät asiat, tutkija Tiia Lehtonen sanoo.
Hän huomauttaa, että Belgia on kuitenkin hyvin ”pro-eurooppalainen” maa,
jossa usein todetaan, että se mikä on hyväksi Euroopalle, on hyväksi
myös Belgialle.
Toisaalta flaamit ovat ilmoittaneet tavoitteekseen EU:n kehittämis- ja
kilpailukyvyn kasvattamiseen liittyvän suunnitelman eli Lissabonin
sopimuksen korjaamisen, joka ei välttämättä ole muiden jäsenvaltioiden
ensisijaisia tavoitteita.
Lehtosen mukaan Belgian kahden eri kansanryhmän painileikki on kuitenkin
peräisin jo 1800-luvun alusta, eikä sen vuoksi ole uusi poliittinen
ongelma.
– Onhan sanottu, että Belgiaa yhdistää vain kuningashuone ja
jalkapallomaajoukkue.
Sivistynyt ero N-VA:n tavoitteena
Belgiassa ei ole yhtäkään valtakunnallista puoluetta. Maan pohjoisosan
hollanninkieliset flaamit ja etelän ranskankieliset vallonit äänestävät
omia puolueitaan.
Niinpä hallitusten kokoaminen on ollut aina haastava ja pitkä prosessi.
Kolme vuotta sitten pidettyjen vaalien jälkeen kului peräti 9 kuukautta
ennen kuin maassa oli uusi hallitus. Senkin jälkeen Belgiassa on ollut
neljä eri hallitusta.
Kesäkuun 13. päivänä pidetyissä vaaleissa voittajiksi selvisivät
separatistinen N-VA pohjoisessa ja sosialistipuolue etelässä.
Viime torstaina kuningas Albert II antoi hallituksen tunnustelijan
tehtävät N-VA:n eli Uuden flaamilaisen liiton johtajalle Bart De
Weverille.
Tämä arveli, että tunnustelu vie kolmisen viikkoa ja että uusi hallitus
voitaisiin muodostaa ehkä syyskuussa. Moni pitää aikataulua turhan
optimistisena.
Hitaasti erilleen
Belgian pohjoisosa on selkeästi vauraampi kuin ranskankielinen Vallonia.
Separatistisen N-VA:n puheenjohtaja De Wever onkin sanonut olevansa
kyllästynyt kielialueiden välisiin tulonsiirtoihin. Hän ajaa
voimakkaasti uudistusta, jonka toteutuessa flaamit ja vallonit
pitäisivät huolta omista menoistaan. Vallonien sosialistipuoleen
johtajalta Elio Di Rupolta ei ole herunut tukea hankkeelle.
Belgian kaksijakoisuus syveni vaaleissa, mutta pikaeroa ei ole
odotettavissa eikä se ole flaamienkaan tavoitteena.
N-VA:n Bart De Wever sanoo kannattavansa aluehallinnon vahvistamista ja
Belgian muuttumista sitä kautta ensin kahden valtion valtioliitoksi ja
lopulta kahdeksi eri valtioksi.
De Weverin ihanteena on Tshekkoslovakian rauhanomainen jako vuonna 1993,
vaikka sekin todellisuudessa aiheutti paljon katkeruutta erityisesti
Slovakiassa.