Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) kannattaa alue- ja
rakennerahoituksen siirtämistä EU:n päätännästä kokonaan
jäsenvaltioiden hoitoon.
Jos jäsenvaltiot voisivat suoraan
päättää alue- ja rakennepolitiikan rahoituksesta, linjauksista ja
rahoitettavista kohteista, alueiden kehittäminen olisi Pekkarisen
arvion mukaan tehokkaampaa.
Pekkarinen perustelee ajatustaan
sillä, että alueiden kehittämiselle tärkeiden hankkeiden käsittely
nopeutuisi, koska tarpeetonta byrokratiaa olisi vähemmän.
Aluerahoituksen kierrättäminen Brysselin kautta hidastaa hankkeiden
etenemistä. Samalla myös unionin jäsenmaksut pienenisivät tältä osin.
Euroopan
unioni ei ole kovin merkittävä talousmahti, sen budjetti on vain hieman
yli prosentin alueen kansantuotteesta. Tältä pohjalta unioni ei ole
erityisen suuri taloudellisen vallan käyttäjä. Siksi EU:n
mahdollisuudet nykyisen talouskriisin lannistamiseen ovat
elinkeinoministerin mukaan rajalliset.
Pekkarinen esiintyi Eurooppa-tiedotuksen tilaisuudessa, jossa keskityttiin EU-vaalien merkityksen arviointiin.
Maatalouden
sekä alue- ja rakennepolitiikan rahojen osuus on ylivoimaisesti suurin
unionin rahoituksesta: yhteensä noin 80 prosenttia.
Maatalouden
rahoituksen osuus on ollut suurimmillaan noin 50 prosenttia, mutta se
on alentunut lähemmäksi 40:ää prosenttia. Samaan aikaan alue- ja
rakennepolitiikan rahoitus on kipuamassa noin 30 prosentista lähes
40:een prosenttiin. Kolmanneksi tärkein menoerä on tutkimus ja
tuotekehitys, johon käytetään vuodessa noin kymmenen miljardia euroa.
Suomi
saa unionilta sata miljoonaa euroa eurooppalaisen sähköverkon
rakentamiseen Suomen ja Viron välisen osuuden toteutusta varten.
–
EU:n kautta kulkeva rahamäärä ei ole kovin suuri. Sillä ei voida
merkittävästi vaikuttaa yksittäisten jäsenmaiden taloudellisen
tilanteeseen. Unioni keskittyy varmistamaan ihmisten, työvoiman ja
palvelujen vapaan liikkumisen alueellaan. Sisämarkkinoiden esteitä
raivataan, ja normistovaltaa unionissa käytetään myös
ympäristöasioihin, Pekkarinen sanoi.
Yhteisiä vaaliohjelmia
Myös kuluttajien asemaa pyritään yhtenäistämään ja luomaan samat pelisäännöt kaikissa jäsenmaissa.
Ulkopoliittisen
instituutin tutkija Aaretti Siitonen kuvasi, että EU:n lainsäädäntö
toimii ikään kuin ulkopolitiikan välineenä. Tämän vuoksi mikään
Euroopan ulkopuolinen toimija ei voi jättää unionia vaille huomiota.
Parlamentin
poliittiset ryhmät ovat hajanaisia ja erot kansallisten ryhmien välillä
merkittäviä. Tämä on Siitosen mukaan kuitenkin muuttumassa, koska
EU-parlamentin vaaleissa aletaan käyttää eurooppalaisia vaaliohjelmia.
Ainakin Suomen vihreillä on jo sama vaaliohjelma kuin muillakin
eurooppalaisilla vihreillä.
EU-vaalien pitäisi kiinnostaa
eurokansalaisia nykyistä enemmän nimenomaan yhteisten haasteiden
vuoksi. Niitä ovat ylikansalliset markkinat sekä jäsenvaltioiden rajat
ylittävät rikollisuus ja ympäristöongelmat.