Venäjän johdossa harjoitetaan varjonyrkkeilyä
Helsingin sanomat


VIERASKYNÄ





Venäjällä on viime vuosina keskusteltu aktiivisesti maan talouspolitiikan suunnasta sekä virallisilla että epävirallisilla foorumeilla. Myös Venäjällä tätä keskustelua käydään globaalin finanssikriisin varjossa. Presidentinvaaleihin valmistautuvassa maassa käsite “talouden modernisaatio” on saanut kaksi tulkintaa.


Presidentti Dmitri Medvedevin vuonna 2009 lanseeraaman talouden modernisaatioohjelman eräänä lähtökohtana on näkemys, että talouskriisi on mahdollisuus, johon Venäjän on tartuttava. Venäjän bruttokansantuote sukelsi lähimpiä vertailumaita syvemmälle: Maailmanpankin arvion mukaan vuonna 2009 pudotusta oli 7,8 prosenttia. Medvedevin mielestä herätys oli tarpeen, jotta Venäjä pääsisi irti raaka-aineriippuvuudestaan ja maa muuttuisi “primitiivitaloudesta” innovaatiotalouden suuntaan.


Medvedev on toteuttanut presidenttikaudellaan näkyviä projekteja, jotka sopivat hyvin tähän ajattelukehikkoon. Niihin kuuluu esimerkiksi innovaatiokaupunki Skolkovo, jonka pitäisi nousta Moskovan lähistölle vuoteen 2015 mennessä. Toinen huomiota saanut projekti on Medvedevin presidenttikautensa alussa käynnistämä korruption vastainen taistelu.



Pääministeri Vladimir Putin esitti huhtikuussa Venäjän parlamentin alahuoneelle duumalle painotuksiltaan aivan erilaisen näkemyksen finanssikriisin pitkäaikaisvaikutuksista Venäjän talouteen.


Globaali taantuma ei Putinin arvion mukaan ole johtanut Venäjällä merkittäviin kriiseihin tai šokkeihin. Putinin mielestä maa ei ole heikentynyt eikä sen talouden ja inhimillisten voimavarojen kasvu ole vaarantunut.


Korostaakseen sanojaan Putin luetteli joukon toimia, joilla valtio pystyi pitämään talouskriisin hallinnassa. Tärkeimpinä listalla olivat pankkituki sekä suorat tuet yrityksille. Putin mainitsi kuitenkin myös koulutukselle, tieteelle ja tutkimukselle myönnetyn valtiontuen, joka on hänen mukaansa kasvanut 50 prosenttia vuodesta 2007.


Lisäksi Venäjällä rakennettiin yli 250000 asuntoa sotilashenkilöille ja toisen maailmansodan veteraaneille. Kaikki viime kesän metsäpaloissa kotinsa menettäneet saivat joko uuden talon tai rahallisen korvauksen menetyksestään. Putin myös toisti jo aiemmin esittämänsä arvion, jonka mukaan maan talous kuroo umpeen talouskriisin aikaiset menetykset jo ensi vuoden alkuun mennessä eikä vasta vuosina 2013-2014, kuten monet ovat arvioineet.



Putinin esiintymistä duuman edessä on yleisesti arvioitu lähtölaukauksena vaalikauteen. Puhe sisälsi selvän viestin maan eliitille Putinin halusta jatkaa nykyisellä kurssilla vielä pitkälle tulevaisuuteen. Vaikka viesti siis olikin suunnattu kauaksi eteenpäin, itse puhe oli kuin vanhan kertausta.


Puheen kaksi pääteemaa – vaatimus 2000-luvulla tutuksi tulleen poliittisen vakauden säilyttämisestä ja siihen olennaisesti liittyvä retoriikka vahvasta Venäjästä – voidaan nähdä pyrkimyksenä kääntää kelloa taaksepäin aikaan, jolloin “nuori presidentti” Putin toimi aktiivisesti maan johdossa.


Puheessaan Putin viittasi monien muiden maiden talousvaikeuksiin ja totesi, että taloudellinen heikkous ja altistuminen ulkoisille riskeille ovat väistämättä uhkia maan suvereniteetille. Näin Putin iski tavallaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla: palautti “suvereeni demokratia” -teesin osaksi päivänpoliittista keskustelua ja esitti ikään kuin loogisena johtopäätöksenä, että Venäjä tekee viisaasti, kun ei heittäydy sen paremmin talousliberalismin kuin sosiaalisen demagogiankaan vietäväksi.


Tärkeintä Putinin puheessa on kuitenkin tapa, jolla hän siirtyy talouskriisin vakavuuden vähättelystä ja hallituksen toimien varsin valikoivasta kuvauksesta vaatimukseen, että Venäjän “pitää” ja sen “on pakko” muuttua lähitulevaisuudessa aidosti kilpailukykyiseksi maaksi, yhdeksi maailman viidestä johtavasta talousmahdista.



Reseptiksi pääministeri tarjosi investointeja maatalouteen, infrastruktuuriin ja teollisuuteen. Tällaiset investoinnit ovat olleet jatkuvasti keskeinen osa Venäjän talouspolitiikkaa, mutta kehitys ei ole edennyt kaikilta osin toivottuun suuntaan.


Talouskriisin seurauksena esimerkiksi infrastruktuurin rakentamiseen varatut budjettivarat puolittuivat vuonna 2010. Tämän faktan Putin jätti puheessaan mainitsematta. Sen sijaan hän esitti liikenteen kehittämisohjelman mukaisesti, että maahan rakennetaan vuoteen 2015 mennessä 10000 kilometriä uusia teitä.


Investoinnit infrastruktuuriin ovat venäläisten tilastojen mukaan pysytelleet viime vuosina noin 2,5 prosentissa bruttokansantuotteesta. Tämä jää kauaksi tavoitteeksi asetetusta neljästä prosentista ja vielä kauemmaksi muiden niin sanottujen BRIC-maiden eli Brasilian, Intian ja Kiinan investoinneista infrastruktuuriin.


Siinä missä presidentti Medvedevin tekemiset ovat jääneet yksittäisiksi irtiotoiksi, joilla ei nykyistä talousmallia muuteta, pääministeri Putin ei näe mitään syytä muutokseen. Tärkein Putinin puheeseen sisältyvä viesti olikin yksinkertainen: kaikki jatkuu entiseen tapaan.


Poliittisen tasapainon tavoittelun kääntöpuolena ovat viimeisten kymmenen vuoden aikana järjestelmälliseksi muuttunut korruptio ja valtionhallinnon tehottomuus. Ne yhdistettynä poliittisen johdon sanojen ja tekojen välisiin ristiriitaisuuksiin panevat ennemmin tai myöhemmin Venäjän nykyisen poliittisen järjestelmän legitimiteetin koetukselle. Maan johto ei näytä vielä olevan siitä huolissaan.