Suomen kuvalehti 33/2008, 15.8.2008
Arkady Moshes – haastattelu

Venäjä painoi Georgian polvilleen ja v ahvisti asemaansa Kaukasuksella.

Georgian presidentti Mihail Saakašvili päätti viime viikolla palauttaa
maansa yhtenäisyyden rajulla tykistöiskulla Etelä-Ossetian
pääkaupunkiin Tshinvaliin. Hän haki ratkaisua olympialaisten alkuun
ajoitetulla salamasodalla mutta teki pahan virhearvion.

Venäjä pani kovan kovaa vasten. Se iski maasta panssarivaunuilla ja
ilmasta lentokoneilla ja pakotti georgialaiset vetäytymään alueelta.

Etelä-Ossetia kuuluu virallisesti Geor-giaan, mutta se on ollut
käytännössä itsenäinen viime vuosikymmenen alusta lähtien. Alueen
rajoilla on käyty kesän aikana satunnaisia kahakoita, mutta osapuolet
pääsivät viime viikon torstaina 7. elokuuta sopimukseen tulitauosta.
Vain muutama tunti sen jälkeen, perjantain vastaisena yönä, Saakašvili
päätti iskeä.

Pääministeri Vladimir Putin käytti viisipäiväisen sodan aikana jopa
hänelle poikkeuksellisen kovaa kieltä ja osoitti taas kerran
armottomuutensa. Pehmeämpänä pidetty presidentti Dmitri Medvedev oli
samoilla linjoilla. Hän tiesi, että Saakašvilin voitonjuhlat
Tshinvalissa olisivat tuhonneet hänen uskottavuutensa
kansallismielisten venäläisten silmissä.

Sotatoimista on vaikea saada selkeää kuvaa, sillä vahva propaganda on
sävyttänyt molempien osapuolten tiedotusta. On kuitenkin selvää, ettei
Georgian 30 000 miehen armeijasta ollut missään vaiheessa todellista
vastusta Venäjän mahtaville asevoimille.

Venäjä hyökkäsi nyt itsenäistä valtiota vastaan ensimmäisen kerran
toisen maailmansodan jälkeen. Sen joukot tunkeutuivat syvälle Georgian
alueelle ja pommittivat sekä sotilaskohteita että siviilejä. Satojen
ihmisten kerrotaan kuolleen ja jopa satatuhatta joutui pakenemaan
taisteluja. Silminnäkijöiden mukaan Tshinvalin kaupunki on tuhoutunut
pahoin.

Ulkopoliittisen instituutin Venäjän tutkimusohjelman vetäjä Arkadi
Mošes arvioi, että Saakašvili saa syyttää tapahtuneesta itseään ja
neuvonantajiaan, joihin on kuulunut muun muassa Viron entinen
pääministeri Mart Laar.

”Ymmärtääkseni Georgia ampui ensimmäiset laukaukset. Saakašvili
ajatteli varmaankin, ettei Venäjä puuttuisi tilanteeseen, koska länsi
tukisi Georgiaa. Hän laski väärin”, Mošes sanoo.

Saakašvilin uhkapeli saattaa nyt hajottaa Georgian lopullisesti.
Venäjän johto puhui kaiken aikaa rajoitetusta operaatiosta, mutta
laajat sotatoimet viittaavat siihen, että Kreml on valmistautunut
sijoittamaan joukkoja Georgian alueelle pitkäksi aikaa.

Venäjä haki hyökkäyksellään vahvaa neuvotteluasemaa – se haluaa päästä
määrittelemään tulevan rauhansopimuksen ehdot. Venäjän ulkoministeri
Sergei Lavrov antoi myös ymmärtää, että tilanne olisi paljon helpompi,
jos Saakašvili luopuisi vallasta. Hänen mukaansa Venäjä vaatii
Georgialta sitovaa lupausta siitä, että se pitäytyy väkivallasta.

Stubb sukkuloi

Kriisiä soviteltiin alusta alkaen laajalla kansainvälisellä rintamalla,
mutta sen taustalla oleviin ongelmiin ei ole näköpiirissä nopeaa
ratkaisua.

Suomen ja Ranskan ulkoministerit Alexander Stubb ja Bernard Kouchner
sekä Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy sukkuloivat Tbilisin ja
Moskovan väliä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön ja EU:n
puheenjohtajamaiden edustajina. Stubb ja Kouchner tuomitsivat
yksiselitteisesti kaikkien osapuolten väkivaltaisuudet ja esittelivät
tulitaukoehdotuksen sekä Saakašvilille että Lavroville.

Georgia julisti jo sunnuntaina yksipuolisen tulitauon. Tiistaina 12. elokuuta myös
presidentti Medvedev ilmoitti lopulta, että sotilasoperaatio on
päättymässä. Hänen mukaansa Venäjä oli päässyt tavoitteisiinsa ja
turvannut sekä rauhanturvajoukkojensa että siviiliväestön
turvallisuuden. Medvedevin mukaan Georgian joukkojen on vetäydyttävä
aiempiin asemiinsa ja maan on solmittava sopimus, jolla se luopuu
voiman käytöstä.

Ennen tulitaukoa taistelut ehtivät levitä eri puolille Georgiaa – myös
kapinalliseen Abhasiaan, jonka itsenäisyyttä havittelevat separatistit
saivat venäläisjoukoilta vahvaa sivustatukea.

Venäjä sanoi puolustavansa Etelä-Ossetiassa asuvia kansalaisiaan. On
mahdollista, että se tunnustaa tulevaisuudessa sekä Etelä-Ossetian että
Abhasian itsenäisyyden.

Saakašvili vertasi Venäjän hyökkäystä Suomen talvisotaan. Hän leimasi
sen taisteluksi koko läntistä arvomaailmaa vastaan ja pyysi
Yhdysvaltoja avukseen. Saakašvilin mukaan Venäjä yrittää syöstä
Georgian demokraattisesti valitun hallituksen ja presidentin vallasta.
Hän lienee arvioissaan oikeassa.

Avunpyyntö Yhdysvalloille oli luonnollinen, sillä Georgia on sen
tärkein liittolainen Kaukasiassa. Amerikkalaiset ovat kouluttaneet
Georgian armeijan ja tukeneet sitä vuosittain 30 miljoonalla dollarilla.

Taistelujen puhjettua Yhdysvallat lennätti Irakissa palvelleita
georgialaissotilaita Tbilisiin puolustamaan kotimaataan, mutta ei
suostunut antamaan suoranaista sotilaallista apua. Yhdysvaltain
asevoimat on sidottu Afganistaniin ja Irakiin, eivätkä amerikkalaiset
halua ajautua avoimeen konfliktiin Venäjän kanssa. Presidentti George
W. Bush tyytyi varoittamaan Venäjää toistuvasti maiden suhteille
aiheutuvasta vahingosta.

”On selvää, ettei Yhdysvallat halua vaarantaa suhteita. Se tarvitsee
Venäjän tukea painostaessaan Irania luopumaan ydinohjelmastaan”,
tutkija Mošes muistuttaa.

Todennäköisesti Georgian yllätyshyökkäyksellä ei ollut Yhdysvaltain
siunausta – Saakašviliä pidetään Washingtonissa kuumakallena ja
vastuuttomana riskinottajana. Amerikkalaiset ovat varoittaneet häntä
useaan otteeseen sotilaallisen selkkauksen vaaroista.

Georgialle ei ollut luvassa sotilaallista apua myöskään Euroopasta.
Eurooppalaisten Nato-maiden linja tuli täysin selväksi jo viime
huhtikuussa Bukarestin huippukokouksessa. Yhdysvallat olisi halunnut
esitellä tuolloin ”toimintasuunnitelman” Georgian liittämiseksi
sotilasliittoon, mutta Saksa, Ranska ja Italia harasivat vastaan. Ne
eivät huoli Georgiaa jäseneksi ennen kuin Etelä-Ossetian ja Abhasian
kiistat on ratkaistu.

Naton päätös oli karvas pettymys Georgialle. Samalla Nato tuli
tahtomattaan viestittäneeksi Venäjälle, ettei se aio puolustaa Georgiaa
mahdollisen sodan syttyessä. Mošes muistuttaa, että eurooppalaisten
Nato-maiden Venäjän-politiikkaan vaikuttavat myös taloudelliset edut.

”Eurooppa haluaa tehdä yhteistyötä Venäjän kanssa, oli tilanne mikä hyvänsä”, hän sanoo.

Pitkä konflikti

Etelä-Ossetian ja Abhasian asemaa koskeva kiista on hiertänyt Georgian ja Venäjän suhteita jo parikymmentä vuotta.

Etelä-Ossetialla on perinteisesti tiiviit suhteet Venäjään. Kaksi
kolmasosaa sen 70 000 asukkaasta on osseetteja. Suurimmalla osalla
heistä on Venäjän passi.

Etelä-Ossetia yhdistettiin neuvostovuosina väkisin Georgiaan ja se
julistautui yksipuolisesti itsenäiseksi Neuvostoliiton hajottua.
Georgia lähetti joukkonsa kukistamaan kapinaa – tuhannet osseetit
pakenivat sukulaistensa luokse Pohjois-Ossetiaan, joka kuuluu Venäjään.

Jännitys ei hellittänyt, vaikka taistelut taukosivat. Presidentti Boris
Jeltsinin ja Georgian silloisen johtajan, Neuvostoliiton entisen
ulkoministerin Eduard Ševardnadzen neuvottelema aselepo romuttui
lopullisesti vasta viime viikolla.
Myös Abhasia on ollut käytännössä itsenäinen siitä lähtien, kun se
irtosi Georgiasta 1990-luvun alussa käydyn sodan jälkeen. Lähestulkoon
kaikki georgialaiset pakenivat tuolloin alueelta. Abhasiassa on
nykyisin runsaat 200 000 asukasta, joista yli kymmenen prosenttia on
venäläisiä.

Tilanne Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa kiristyi uudelleen vuoden 2003
ruusujen vallankumouksen jälkeen, kun Georgia kääntyi länteen ja päätti
pyrkiä Naton ja EU:n jäseniksi uuden presidenttinsä Mihail Saakašvilin
johdolla.

Etelä-Ossetiassa järjestettiin 2006 kansanäänestys, jossa osseetit
kannattivat lähes yksimielisesti irtautumista Georgiasta. Alueen
georgialaiset halusivat
kuitenkin kuulua edelleen Georgiaan.

Abhasia julistautui muodollisesti itsenäiseksi 1999. Abhasian
parlamentti on vedonnut toistuvasti Venäjään, jotta se tunnustaisi
itsenäisyyden ja liittäisi alueen virallisestikin Venäjän
rahajärjestelmään. Venäjä ei suostunut, mutta se lisäsi jatkuvasti
joukkojaan alueella.

Venäjän ja Georgian suhteet ovat olleet viime vuosina muutenkin kireät.
Venäjä kielsi viinien, hedelmien ja mineraaliveden tuonnin Georgiasta
pari vuotta sitten puhjenneen vakoilujupakan jälkeen. Maat ovat
riidelleet ankarasti myös maakaasun hinnasta.

Laajamittainen sota olisi heijastunut myös kansainvälisille
öljymarkkinoille. Taistelut olisivat saattaneet katkaista Georgian
halki kulkevan öljyputken, jonka kautta Kaspianmeren öljyä tuodaan
länteen. Sen rinnalla kulkee Bakusta Koillis-Turkkiin ulottuva
kaasuputki, jota on tarkoitus jatkaa Balkanin kautta Keski-Eurooppaan.
Nyt näihin suunnitelmiin saattaa tulla pitkä viivästys.

Kosovo vauhditti kriisiä

Tutkija Mošes arvelee Georgian ryhtyneen epätoivoiseen hyökkäykseensä,
koska aluekiistoihin ei ollut näköpiirissä poliittista ratkaisua. Sitä
paitsi aika pelasi tässä asiassa Georgiaa vastaan – sen mahdollisuudet
saada kapinalliset alueet takaisin ovat heikentyneet olennaisesti
samalla kun Venäjä on vahvistunut taloudellisesti ja poliittisesti.

Mošes ei usko, että Venäjä olisi varsinaisesti suunnitellut sotaa,
vaikka se lisäsikin määrätietoisesti joukkojaan Kaukasuksella. Venäjä
reagoi tilanteeseen korostetun voimakkaasti, koska se halusi osoittaa
suojelevansa omia kansalaisiaan Georgian uhkaa vastaan.

Toinen syy liittyy lännen puolustusliittoon Natoon. Georgia pyrkii
Naton jäseneksi Venäjän vastustuksesta piittaamatta, ja Venäjä tietää,
ettei sitä hyväksytä mukaan nykyisessä tilanteessa.

Mošes muistuttaa, että Georgian kriisi sai uutta sytykettä viime
talvena, kun Kosovo julistautui länsimaiden tuella itsenäiseksi
Serbiasta. Abhasia ja Etelä-Ossetia käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja
vaativat entistä ponnekkaammin Venäjää tunnustamaan itsenäisyytensä.

Ulkoministeri Lavrov rinnasti tuolloin Kosovon tilanteen suoraan
Etelä-Ossetiaan ja Abhasiaan. Hän varoitti itsenäistymisen vaaroista ja
vaati YK:n turvallisuusneuvostoa koolle.

Mošeksen mukaan Venäjä vertaa Georgiaan tehtyjä iskuja Belgradiin ilmapommituksiin, joilla Nato lopetti aikoinaan Kosovon sodan.

”Venäjä pommitti nyt samalla tavalla Tbilisiä, jotta Georgia vetäytyisi lopullisesti Etelä-Ossetiasta ja Abhasiasta.”