Kremlin kainaloon
Talouselämä
Matti Virtanen

Senior Research Fellow at the Institute Sinikukka Saari commented on the different shades of the favourable attitudes towards Russia in Europe in Talouselämä (6/2015) on February 12th.
Published in Talouselämä 6/2015 (12.2.2015)
 
Kremlin kainaloon
 
Kreikan vasemmiston vaalivoitto on Venäjän mieleen. Seuraavaksi valta vaihtunee Espanjassa, ja Moskova saa lisää ystäviä. Mutta voiko Nato-maan puolustusministeri veljeillä pakotelistalla olevien oligarkkien kanssa?
 
Venäläinen anonyymi hakkeriryhmä vuoti joulukuussa julkisuuteen suuren määrän kreikkalaisten ja venäläisten vaikuttajien välisiä sähköposteja.
Murrettu tili kuului Georgi Gavrishille, joka toimii Kremlin geopoliittisen pääideologin Alexander Duginin avustajana. Gavrish on läheisissä väleissä myös oligarkki Konstantin Malofejevin kanssa.
Venäjää tietovuoto ei hetkauttanut, mutta Kreikassa heräsi kysymyksiä. Viesteistä käy ilmi, että EU:n pakotelistalla oleva Malofejev oli isännöinyt Itsenäiset kreikkalaiset -puolueen puheenjohtajan Panos Kammenoksen seuruetta lokakuussa Moskovan lähellä pidetyissä hääjuhlissa.
Kammenoksen matka oli pidetty salassa julkisuudelta, ja monet olivat ihmetelleet hänen katoamistaan. Paluunsa jälkeen Kammenos ilmoitti, että hänen puolueensa pyrkii hallitukseen vasemmistoliitto Syrizan kanssa.
Vasemmistoliberaali Syrizan johtaja Alexis Tsipras ja Itsenäisten kreikkalaisten arvokonservatiivi Kammenos ovat outo parivaljakko. Poliittisesti heillä on hyvin vähän yhteistä, mutta he pääsivät sopuun hallituksen muodostamisesta jo 29. tammikuuta, vain vuorokausi Kreikan vaalien jälkeen.
Yksi yhteinen tekijä sentään löytyy: Venäjä on molemmille puolueille läheinen, ja puolustusministeriksi nousseen Kammenoksen tuella pääministeri Tsipras voi pelotella EU-kumppaneita Moskovan-kortilla.
Moskova-yhteyksiä on Syrizallakin. Ulkoministeri Nikos Kotzias on tunnetusti Venäjä-mielinen, ja hänellä on ollut myös henkilökohtaisia yhteyksiä Duginiin. Kreikan ulkoministeriö on tosin kiistänyt nämä tiedot, vaikka miehet ovat esiintyneet jopa yhteisissä valokuvissa.
Onko Ukrainan sotaan sotkeutunut Venäjä onnistunut saamaan Kreikan avulla viidennen kolonnan EU:n ytimeen?
 
Erävoitto Moskovalle
Evan johtaja Matti Apunen sanoo olevansa huolissaan. Hän viittaa Venäjän duuman kansanedustajan Mihail Emeljanovin lausuntoon, jonka mukaan ”Syrizan voitto on läpimurto, joka tuhoaa Euroopan liberaalin konsensuksen”.
Myös Kammenoksen veljeily venäläisten kassa ihmetyttää Apusta. ”Kun Kreikka on Naton jäsen, niin tämä on mielenkiintoista. Voiko Nato luottaa tällaiseen maahan?” Apunen arvelee, että Venäjä yrittää Kreikan avulla lyödä kiiloja EU-maiden keskelle, ja myös EU:n ja USA:n väliin.
Tsipras on avainasemassa, hänestä riippuu miten Moskova onnistuu.
”Emme ole vielä nähneet Tsipraksen omia kortteja”, Apunen sanoo. Hän muistuttaa, että Kreikka on toistaiseksi pysynyt EU:n pakotelinjalla, vaikka puheista voisi muuta päätellä.
Viron presidentin Toomas Hendrik Ilveksen neuvonantaja Iivi Anna Masso näkee Syrizan vaalivoiton myös Venäjän ulkopolitiikan voittona.
”Venäjä yrittää varmasti pelata Kreikka-kortilla ja ottaa tilanteesta kaiken irti. Syrizan voitto oli voitto myös Russkij Mir -politiikalle”, Masso arvioi. Russkij Mir eli Venäläinen maailma on nimitys Putinin aikana kehitetylle politiikalle, joka pyrkii vahvistamaan Venäjän valtion, venäjän kielen ja venäläisten vähemmistöjen asemaa kaikkialla maailmassa.
Masso on myös pannut merkille kreikkalaispoliitikkojen yhteydet Alexander Duginiin, joka levittää euraasialaisia teorioitaan Kremlin suojeluksessa. Dugin haaveilee jopa tsaarin Venäjän rajojen palauttamisesta.
Masson mukaan Kreikalle talous ja lainaneuvottelut ovat kuitenkin aivan keskeisiä, eivätkä hallituksen Venäjä-sympatiat välttämättä merkitse muutosta sen asemaan EU:n ja Naton jäsenenä.
 
Historiallinen ystävyys
Kreikan Venäjä-sympatiat juontavat juurensa jo keskiajalle, muistuttaa Kreikan kielen lehtori ja vuosikymmenien ajan tulkkina toiminut Jussi Korhonen.
”Kreikkalaisten ja venäläisten välinen solidaarisuus on tosi syvää”, Korhonen tietää. Ortodoksinen uskonto yhdistää, mutta historiallisesti tärkeä tekijä oli Venäjän tuki Kreikan itsenäisyystaistelulle Osmanien valtakuntaa vastaan 1800-luvun alussa.
Pakolaisia ja kauppiaita on lähtenyt Kreikasta Venäjälle satojen vuosien ajan, ja monet heistä menestyivät mainiosti. Ioannis Kapodistrias toimi 1810- ja 20-lukujen vaihteessa jopa Venäjän – siis myös Suomen – ulkoministerinä, ja nousi sittemmin itsenäisen Kreikan ensimmäiseksi valtionpäämieheksi.
Korhonen muistuttaa myös, että 200 000 Kreikan kommunistien puolella taistellutta pakeni hävityn sisällissodan jälkeen 1948 itäblokin maihin, suurin osa Neuvostoliittoon. Monet heistä ovat palanneet 80-luvulta lähtien ja vahvistaneet venäläistä vaikutusta Kreikassa.
Korhonen oli hiljattain Kreikassa ja näki sanomalehdissä juttuja Panos Kammenoksen Venäjän-matkasta. ”Hänen rikkaat venäläiskaverinsa olivat ilmeisesti häissä taustapiruna”, Korhonen kertoo.
Hän ei silti usko, että Venäjällä olisi suoraa valtaa Kreikan päätöksiin. ”Syriza pelaa Moskovan-kortilla, mutta se lentää pöydältä heti jos talousasioista päästään sopuun EU:n kanssa.”
Samoilla linjoilla on entinen europarlamentaarikko Mitro Repo, joka tuntee hyvin sekä kreikkalaiset että venäläiset uskonveljensä.
”En usko, että Venäjällä olisi taloudellisia mahdollisuuksia tai kiinnostusta auttaa Tsiprasia taloudellisesti. Ei pidä nähdä tuollaisia taustakuvia”, papin töihin palannut isä Mitro sanoo.
 
Liberalismin viholliset
Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Sinikukka Saaren erikoisalaa on Venäjän ulkopolitiikka ja sen vaikutus naapurimaihin. Hänen mukaansa eurooppalaisessa Venäjä-myönteisyydessä on monta sävyä.
”Ensin pitäisi erottaa monien äärioikeiston ryhmien avoin sympatia Putinin konservatiivisuutta kohtaan, ja vasemmistolaisten yleisempi Venäjä-myönteisyys”, Saari sanoo.
”Oikeistopopulistien agendat ovat samansuuntaisia kuin Putinilla: poliittinen aggressiivisuus länsimaista liberalismia vastaan, ja erityisesti seksuaalipoliittinen konservatiivisuus yhdistävät niitä.”
Unkarilainen Political Capital -tutkimuslaitos julkaisi viime keväänä raportin, jossa selvitettiin Euroopan äärioikeiston suhteita Venäjään: 13 maassa äärioikeisto on täysin sitoutunut Venäjään, kuudessa kanta on neutraali ja vain kolmessa oikeisto on Venäjä-vihamielinen. Perussuomalaiset luokiteltiin vihamielisten ryhmään.
Vasemmiston Venäjä-sympatia nojautuu enemmän talouteen kuin arvoihin. Syrizan tapaan myös Espanjassa vaalivoittoa odotteleva kansanliike Podemos on EU-kriittinen, vastustaa säästöpolitiikkaa ja Venäjä-pakotteiden kiristämistä.
Venäjällä on luotettavia tukijoita myös Baltian maissa asuvien venäjänkielisten joukossa. Nämä eivät kuitenkaan ole pystyneet horjuttamaan kotimaidensa politiikkaa, eivätkä ehkä haluakaan. Masso muistuttaa, että Viron venäläiset osaavat arvostaa elintasoaan.
Kreikan vaalitulos oli tässä tilanteessa kuin taivaan lahja Venäjälle. Heti sen jälkeen Venäjän mediassa alettiin Saaren mukaan puhua Kreikan ja Kyproksen muodostamasta ”rauhanrintamasta”.
Euroopan äärioikeiston Venäjä-mielisiä puolueita on joskus kutsuttu ”Putinin internationaaliksi”. Ehkä konkreettisin osoitus niiden putinismista oli laaja osallistuminen Krimin laittomaan kansanäänestykseen vaalitarkkailijoina.
Suomesta Krimin kansanäänestyksessä oli mukana dosentti Johan Bäckman, joka on tosin vaaleissa edustanut pientä vasemmistolaista Suomen Työväenpuoluetta eikä äärioikeistoa.
Teksti Matti Virtanen