Valtakunnanraja on fyysinen ja henkinen
Kouvolan Sanomat
Kimmo Puhakka

Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991 Ukrainan ja Venäjän välille
pystytettiin ensi kertaa valtakunnanraja. ”Pystyttäminen” saattaa tosin
olla liian mahtipontinen sana, sillä rajan merkkinä saattaa paikoitellen
olla multakasa, kuten Kouvolan pääkirjastossa parhaillaan esillä oleva
Rajatilassa-valokuvanäyttely todistaa.

Kuvat on ottanut
Ulkopoliittisen instituutin politiikantutkija Katri Pynnöniemi. Hän vieraili vuonna 2006 ukrainalaisen
sosiologin Arseniy Svynarenkon ja venäläisen politiikantutkijan Vadim
Kononenkon kanssa viidessä Ukrainan itärajan tuntumassa sijaitsevassa
kylässä tarkoituksenaan selvittää haastatteluilla, miten ihmiset ovat
sopeutuneet uusiin olosuhteisiin. Otteita haastatteluista on luettavissa
näyttelyn yhteydessä.

Kuvaajan roolin saanut Pynnöniemi pystyi
yhdistämään matkalla työnsä ja harrastuksensa.

— Ihmiset
suhtautuivat kuvaamiseen myötämielisesti, ja koska lupamme olivat
kunnossa, oli mahdollista toimia myös rajavartijoiden kanssa. Monin
paikoin ihmisten suhtautuminen rajan läheisyyteen oli hyvin luontevaa.
Kävimme suuren osan keskusteluista venäjäksi, vaikka maan virallinen
kieli on ukraina.

Rajaseudun kylissä on eroja. Jotkut niistä
elävät lähes luontaistaloudessa, mutta joidenkin väestö käy töissä
läheisissä suurkaupungeissa. Jälkimmäiset ovat vauraampia, minkä
näyttelyssä voi huomata esimerkiksi kuvasta, joka esittää 2000-luvulla
rakennettua näyttävää kirkkoa.

Näyttely jakautuu neljään teemaan.
”Ylittää” käsittelee konkreettista rajan ylittämistä, jonka monet
joutuvat tekemään päivittäin, koska käyvät Venäjän puolella töissä.
”Suojella” kuvaa rajavartijoiden työtä, ”kasvattaa” uuden sukupolven
suhtautumista rajankäyntiin ja ”muistella” vanhojen ihmisten suhdetta
nykyisyyteen ja menneisyyteen, josta muistuttavat muun muassa
neuvostoaikaiset toisen maailmansodan muistomerkit.

— Näyttely
tarjoaa myös mahdollisuuden vetää rinnastuksia Suomen ja Venäjän
väliseen rajankäyntiin ja pohtia sitä, Pynnöniemi sanoo.

Katri
Pynnöniemen varsinainen tutkimuskohde on Venäjä. Hän teki väitöskirjansa
Venäjän liikennepolitiikasta ja sen suhteesta kansainvälisiin
liikennekäytäviin, joten projektimatka Ukrainan maaseudulle oli perin
kaukana hänen tavallisesta työstään.

Pynnöniemi on harrastanut
valokuvausta 1990-luvun alusta lähtien. Hän on osallistunut
yhteisnäyttelyihin, mutta Rajatilassa on hänen ensimmäinen oma
näyttelynsä. Pynnöniemi mainitsee suosikkiaiheikseen ihmiset,
kaupunkitilat — ja Venäjän.

Rajatilassa — kuvia ja tarinoita
Ukrainasta Kouvolan pääkirjastossa 26.3. saakka.

Katri Pynnöniemi
ja muut tutkijat pääsivät erikoisluvalla tutustumaan rajavyöhykkeeseen
ja ukrainalaisten rajavartijoiden työhön. Laittomat rajanylittäjät ovat
suuri ongelma.