Syyria paljasti heikkoudet
Keskisuomalainen

The article was published in several Finnish newspapers.

Institute researcher Touko Piiparinen analysed, in an interview with the newspaper Keskisuomalainen (28.9.), the UN Security Council’s work in promoting world peace and international security.

 

YK:n turvallisuusneuvosto: Työ kohdistuu nykyisin aiempaa enemmän valtioiden sisäisiin kriiseihin.
Viidestätoista valtiosta koostuvan YK:n turvallisuusneuvoston harteita painaa ehkäpä järjestön massiivisin tehtävä: ylläpitää maailmanrauhaa ja kansainvälistä turvallisuutta.
Työkaluja kyllä löytyy. Neuvosto voi tarvittaessa käynnistää rauhanturvaoperaatioita – tällä hetkellä sillä on rauhanturvaajia maailmalla yli 100 000 – määrätä sanktioita, ja äärimmäisessä tapauksessa julistaa sodan.

Mutta riittääkö se?

Arabikevään synnyttämät sisällissodat ja Iranin ydinvarustelu ovat laittaneet neuvoston koetukselle ja paljastaneet sen, mihin kaikkeen neuvosto kykenee ja missä sen päätöksenteko pahiten takkuilee.

2000-luvulla turvallisuusneuvoston päätöslauselmien määrä ja sisältö ovat kasvaneet tasaisesti. Neuvosto on tarttunut yhä päättäväisemmin esimerkiksi ihmisoikeuskysymyksiin, jotka eivät vielä kylmän sodan aikana nousseet edes esityslistoille, ja karistanut mainettaan pelkkänä tyhjänpuhujana. Samalla työ kohdistuu entistä enemmän valtioiden sisäisiin kriiseihin valtioiden välisten selkkausten sijaan.

Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Touko Piiparisen mukaan viime vuosi osoitti, mihin turvallisuusneuvosto parhaimmillaan pystyy.

– Päätökset Libyan pakotteista ja lentokieltoalueesta olivat merkittävä suojeluvastuun ennakkotapaus, ja myös Norsunluurannikolla neuvosto toimi tehokkaasti siviiliväestön suojelemiseksi, Piiparinen sanoo.

Viime vuotta Piiparinen nimittää Afrikan siviiliensuojeluvuodeksi.

Turvallisuusneuvoston toimet tänä vuonna eivät saa Piipariselta yhtä mairittelevaa nimeä. Jos viime vuonna mentiin askel eteenpäin, tultiin tänä vuonna puoli askelta takaisin, hän summaa. Taka-askelilla Piiparinen viittaa pitkittyneeseen Syyrian sisällissotaan. Turvallisuusneuvosto onnistui loppukeväästä päättämään tarkkailijoiden lähettämisestä Syyriaan, mutta Libyan kaltaisia pakotteita se ei saanut aikaan.

– Neuvosto on yksinkertaisesti niin hajanainen. Jos rivit saataisiin kasaan olisi pakotetoiminta paljon tehokkaampaa, Piiparinen sanoo.

Syyria paljasti turvallisuusneuvoston suurimman heikkouden. Neuvostossa on ollut sen perustamisesta vuodesta 1945 lähtien viisi vakituista jäsenmaata: Kiina, Venäjä, Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Ranska. Näillä mailla on neuvostossa veto-oikeus, eli ne voivat halutessaan estää minkä tahansa päätöksen toteutumisen.

Harmillisen usein turvallisuusneuvoston päätöksiä ohjailee näiden jäsenmaiden kansalliset edut.

– Esimerkiksi Syyrian kohdalla ei ollut yllätys, ettei päätöksiä tullut. Venäjällä on Syyriassa paljon suuremmat geopoliittiset intressit kuin vaikkapa Afrikan maissa tai edes Libyassa, Piiparinen kertoo.

– Tosin Libyankin päätös olisi saattanut jäädä tekemättä, jos joku toinen olisi ollut Venäjän presidenttinä.

Yhdysvallat taas on käyttänyt veto-oikeuttaan toistuvasti etenkin Israelia ja Palestiinaa koskevissa esityksissä.

Toiveita turvallisuusneuvoston uudistamiseksi on esitetty julkisuudessa säännöllisesti. Veto-oikeuden poistaminen ei ole ajatuksena realistinen, mutta esimerkiksi Saksa, Japani ja Brasilia ovat toivoneet pysyvien jäsenmaiden määrän lisäämistä ja pääsyä tähän sakkiin.

– En usko, että tähän puututaan. Vaihtuvienkin jäsenmaiden määrää on muutettu kerran koko neuvoston historian aikana. Se, mikä saattaa muuttua, on päätöksenteon läpinäkyvyys, Piiparinen sanoo.

Turvallisuusneuvosto

Neuvoston pysyvillä jäsenmailla on suurin valta

Turvallisuusneuvosto koostuu viidestätoista jäsenmaasta, joista viisi on vakituisia: Kiina, Venäjä, Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Ranska.

Kymmenen vaihtuvaa jäsenmaata valitaan kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Nämä maat ovat tällä hetkellä Kolumbia, Saksa, Intia, Etelä-Afrikka, Pakistan, Portugali, Azerbaidzhan, Guatemala, Marokko, Pakistan ja Togo.

Uudet vaihtuvat jäsenet kaudelle 2013–2014 valitaan lokakuussa. Suomi kilpailee paikasta muun muassa Luxemburgin ja Australian kanssa.

Päätöksentekoon turvallisuusneuvostossa vaaditaan yhdeksän ääntä. Pysyvillä jäsenillä on veto-oikeus.

Rauhanturvaamisen, erilaisten sanktioiden ja aseellisen väliintulon lisäksi turvallisuusneuvosto voi ohjata tapauksia Kansainväliselle rikostuomioistuimelle, vaikka tuomioistuimen valta ei ulottuisi kyseiseen maahan.

Ennakkotapaus nähtiin vuonna 2005, kun neuvosto vei tuomioistuimelle Darfurin tilanteen. Sudan ei normaalisti kuulu rikostuomioistuimen valtapiiriin.