EU haluaa edistää kaupalla kehitystä
Kauppapolitiikka 1/2011
Mia Hemming

Euroopan unioni on pyrkinyt määrittelemään pitkään keinoja, jotka edistäisivät kaupan liittämistä osaksi kehitysyhteistyöstrategioita. Kauppa osana kehitysyhteistyötä vähentäisi sen mukaan tehokkaasti köyhyyttä ja edesauttaisi kestävää kehitystä.


EU on toiminut kehitysmaiden kanssa käytävässä kaupassa olettamusten varassa ilman kattavaa tutkimustietoa. Se haluaa esimerkiksi edistää vastavuoroista ja laaja-alaista vapaakauppaa ilman tutkimustietoa sen vaikutuksista köyhyyteen. Näin sanoo tutkija Marikki Stocchetti Ulkopoliittisesta instituutista. Stocchetti valmistelee väitöskirjaa EU:n kehitys- ja kauppapolitiikkojen välisestä suhteesta.


Ulkomaankauppa ei siten vielä ole merkittävästi edistänyt kaikkien köyhimpien kehitysmaiden kehitystä. Tosin sen vaikutuksia kehitykseen ei täysin tunneta, sillä köyhimpien maiden osuus maailmankaupasta on marginaalinen.


– Edelleen maatalouteen liittyvä kauppa on surullisen kuuluisa esimerkki köyhimpien maiden kohtaamista ongelmista maailman markkinoilla.


Stocchetti viittaa ongelmilla erityisesti maataloustuotteiden kauppaamiseen tuotantokustannukset alittavilla hinnoilla kehitysmaihin, mikä ajaa kehitysmaiden viljelijät ulos omilta kotimarkkinoiltaan. Lisäksi vientiä varten tuottavien kehitysmaiden viljelijöiden tuotteet törmäävät maailmalla kilpailijoiden huomattavasti halvempiin tuotteisiin.


Hyvä tarkoitus ei riitä


Periaatteet hyviä, käytännöt joskus mutkaisia


Köyhimmät maat ovat syrjäytyneet maailmankaupasta myös muiden toi-mien johdosta, vaikka niiden tarkoitus on ollut hyvä.


– EU:n antamat alkuperäsäännöt ovat hankaloittaneet kehitysmaiden vientiä, sillä tuotteen alkuperä on usein vaikea osoittaa. Jos ei pysty sitä osoittamaan, tuotteen vienti maksaa enemmän, Stocchetti korostaa.


Alkuperäsääntöjen mukaan tuotteen tulee olla riittävässä määrin valmistettu etuusalkuperäkohtelun saavassa maassa saadakseen alemman tai nollatullin. Maiden joukossa on enimmäkseen vähiten kehittyneitä maita ja vapaakauppakumppaneita. Periaatteessa alkuperäsääntö voisi toimia vähiten kehittyneiden maiden hyväksi.


– Lisäksi myös kuluttajansuojaksi tarkoitetut terveys- ja laatustandardit mutkistavat pääsyä unionin markkinoille, Stocchetti sanoo.


Alkuperäsääntö tukee EU:n niin sanottua EBA-aloitetta (Everything But Arms Initiative). Aloitteella sallittiin 49 köyhimmän maan tuotteille EU:n markkinoille vapaa pääsy. Se ulottuu vähitellen kaikkiin tuotteisiin aseita ja ammuksia lukuun ottamatta.


– EBA on ollut aloitteena hyvin merkittävä, sillä se tehtiin kauppapolitiikan sisällä kehityspolitiikan näkökulmasta. Ei se toki aiheuta EU:lle minkäänlaisia taloudellisia riskejä, mutta on eleenä tärkeänä, Stocchetti toteaa.


EU:n toimia kritisoidaan


Euroopan unionilla on siten sekä hyviä että hyvää tarkoittavia toimia, joiden sivuvaikutukset ovat olleet kritiikin kohteina. Myös muut kehitysmaissa toimivat tahot ovat saaneet arvostelua osakseen. Esimerkiksi Stocchetti nostaa Maailmanpankin ja kansainvälisen valuuttarahaston rakennesopeutusohjelmat, joiden väitetään syventäneen köyhyyttä 1980–1990-luvuilla.


Stocchetti muistuttaa, että Euroopan yhteisö (EY) oli näiden ohjelmien tärkein rahoittaja Afrikassa.


– Harvoin mikään uudistus onnistuu, jos kohdemaassa enemmistö kansasta ja poliitikoista eivät sitä kannata.


– Vielä 1970-luvulla hahmoteltiin kokonaan uutta talousjärjestelmää, joka kaventaisi etelän ja pohjoisen välistä kuilua. Nyt en ole kuullut, että haluttaisiin muuttaa esimerkiksi WTO:ta kehitysmaille sopivammaksi foorumiksi. Kehitysmaiden pitää vain sopeutua ja oppia toimimaan nykyisessä talous- ja kauppajärjestelmässä, Stocchetti sanoo.


EU käy parhaillaan sopimuksiin tähtääviä kauppaneuvotteluja yli 100 maan kanssa. Maiden joukossa on muun muassa 75 Afrikan, Karibian sekä Tyynenmeren alueen kehitysmaata. Niiden kanssa EU on pyrkinyt niin sanottuihin EPA-sopimuksiin, jotka sisältävät kauppa- ja kehityspoliittisia tavoitteita.


– Karibian alue on ollut siinä mielessä poikkeuksellinen, että se on ollut asiassa aika aloitteellinen.


EU pyrkii sopimuksilla integroimaan kehitysmaat maailmantalouteen. Sopijapuolten tasavertaisuus herättää kuitenkin epäilyjä.


– Vähiten kehittyneillä mailla on vielä jonkin aikaa erityisasema, mutta kehittyneempiä pidetään kehittyneiden talouksien kilpakumppaneina. Tosin joskus myös köyhimpiin kuuluva joutuu hyväksymään kovemmat ehdot, jos se tekee sopimuksen osana jotakin aluetta, Stocchetti painottaa.


– Avaukset WTO-yhteensopiviin kauppasopimusneuvotteluihin ovat tulleet pitkälti EU:n puolelta. Sillä on siten ollut alusta alkaen aika selkeät näkemykset siitä, minkälaista sopimusta se haluaa.


Suomi sillanrakentajaksi


Euroopan unionin yhteinen kauppapolitiikka luo puitteet myös Suomen kauppapoliittisille toimille kehitysmaiden kanssa. Lisäksi Suomi kehittää ja vahvistaa talous- ja kauppasuhteitaan niiden kanssa kahdenvälisin sopimuksin.


– Meillähän yhdistyy ulkomaankauppa ja kehitys omissa rakenteissamme, jota ilmentää niiden yhteinen ministeri. Suomen sopisi mielestäni hyvin edistää kyseisten sektorien yhteistyötä myös EU:ssa, Stocchetti tähdentää.


– Näin se on vähän tehnytkin järjestämällä EU-puheenjohtajakaudellaan ensimmäisen kauppa- ja kehitysministerien yhteisistunnon. Muiden Pohjoismaiden ja samanmielisten maiden kehitysministerit olisi varmaan mahdollista saada tällaisiin pyrkimyksiin mukaan.


Suomi on kehityksen ja kaupan yhdistämiseksi tehnyt myös muita aloitteita. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen ehdotti kesällä EU:n kehitysministerien kokouksessa, että EU:lle tulisi laatia globaalistrategia.


Siinä linkitettäisiin kehityspolitiikkaan muun muassa kauppapolitiikka, ilmasto- ja ympäristöpolitiikka, finanssijärjestelmän kehittäminen sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Näin pystyttäisiin takaamaan kehityspolitiikan jatkuvuus nykyistä paremmin.


– Vähintäänkin yhtä tärkeää on, että kehityspolitiikan tavoitteet näkyisivät vastavuoroisesti kaikkien politiikka-alueiden kehittämisessä, Stocchetti huomauttaa.