Uutispäivä Demari
Paavali Kukkonen
Suurimmat päästäjät valmistautuvat Kööpenhaminaan ristiriitaisin tavoittein
Vallitseva
ilmastokriisi on läsnä nykyisin kaikilla päätöksenteon ja poliittisen
keskustelun tasoilla. Niin myös parhaillaan käynnissä olevissa Euroopan
parlamentin vaalien vaalikampanjoinnissa. Pyrkimys toimia
ilmastopolitiikan suunnannäyttäjänä on EU-politiikan asialistan
kärjessä suurimmalla osalla puolueista ja ehdokkaista.
Kansainvälisessä
ilmastopolitiikassa katseet kohdistuvat tällä hetkellä joulukuussa
Kööpenhaminassa järjestettävään konferenssiin, jossa havitellaan uutta
kokonaisvaltaista ilmastosopimusjärjestelmää, jatkoa kiistellylle
Kioton pöytäkirjalle.
Konferenssissa esillä tulevat olemaan mm.
päästöjen vähentämisen taakanjako, kansainvälinen
päästökauppajärjestelmä, päästöjen hillitseminen ja kehittyvien maiden
ilmastonmuutokseen sopeutumisen rahoittaminen.
Mistä
lähtökohdista Kööpenhaminaan ollaan lähdössä Euroopan union
ulkopuolella? Kysymykseen pureudutaan Ulkopoliittisen instituutin viime
viikolla julkaisemassa Towards a new climate regime? -raportissa, jossa
esitellään viiden suurimman kasvihuonekaasujen päästäjämaan ja Euroopan
unionin lähtökohtia neuvotteluihin.
Vertailun tulosten
perusteella on selvää, ettei ilmastonmuutoksen vastaiselle taistelulle
elintärkeistä neuvotteluista kannata valitettavasti odottaa liikoja.
Neuvotteluista tulee hankalat, sillä näkemykset eroavat toisistaan
paljon.
Kiinalla ja Intialla talouskasvu etusijalla
Yhä
vallitsevasta taloustaantumasta huolimatta nopeasti talouttaan
kasvattavien kehittyvien suurvaltojen Kiinan ja Intian lähtökohdissa on
paljon samankaltaisuuksia. Molemmille maille tärkeintä on edelleen
kiivaan talouskasvun ylläpitäminen ja köyhyyden poistaminen, joka tulee
lisäämään energiankulutusta ja kasvihuonepäästöjen kasvua.
Sekä
Kiina että Intia haluavat kuitenkin esiintyä vastuullisina suurvaltoina
ja osoittaa suhtautuvansa vakavasti tavoitteisiin energiatehokkuuden
parantamiseksi ja puhtaan energian käyttöönottamiseen. Molemmat
korostavat politiikassaan “yhteinen, mutta eriytetty vastuu”
-periaatetta. Tämä tarkoittaa kehittyneiden maiden velvoitetta johtaa
päästövähennysten toimeenpanoa ja auttaa kehittyviä maita
taloudellisesti ja teknisesti ilmastonmuutoksen torjunnassa.
Intia
on kuitenkin asenteissaan tiukempi. Sen mukaan OECD:n alkuperäisten 24
jäsenmaan, sekä Venäjän että Ukrainan tulisi sitoutua huomattaviin
päästövähennyksiin, jotka johtaisivat maailman kokonaispäästöjen
jyrkkään laskuun (enemmän kuin 25-40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä).
Kehittyvien
maiden tulisi rahoittaa kehitysmaiden päästöjen hillitsemisestä
aiheutuvia lisäkustannuksia tarjoamalla uutta lisärahoitusta sekä
vihreää teknologiaa.
Raportin mukaan Kiina saattaisi olla
painostettavissa sektorikohtaisiin päästövähennystavoitteisiin, vaikka
se yleisesti suhtautuukin nuivasti velvoittaviin sopimuksiin. Ne
tulkitaankin maassa usein yrityksinä padota sen vahvistumista
kansakuntana.
Intiaa kannustaa liittymään uuteen
ilmastosopimukseen sen vakava tarve löytää vaihtoehtoja fossiilisille
polttoaineille. Se ajaa myös saman henkilökohtaisen päästökiintiön
käyttöönottoa kaikissa maissa, haluten näin välttää sitoutumisen
tulevaisuuden päästöjen rajoittamiseen kehitysmaissa.
Japani tahtoo uudistaa taakanjaon
Japani
tavoittelee Kööpenhaminassa epäoikeudenmukaisena pitämänsä Kioton
pöytäkirjan taakanjaon oikaisemista. Kiotossa ei huomioitu maan ennen
vuotta 1990 tekemiä energiatehokkuuden parantamistoimia.
Japanin
päästöt ovat ylittäneet Kioton tavoitteen huomattavasti. Se on
nojautunut kotimaisissa toimissaan osin toimimattomaan vapaaehtoiseen
lähestymistapaan. Viime vuosina kivihiilen osuus maan
energiantuotannossa on myös noussut. Näin ollen se haluaisi asettaa
hiilelle hinnan myös nousevissa talouksissa, parantaakseen
teollisuutensa kilpailukykyä suhteessa niihin.
Maa on ollut
aktiivinen teknologiansiirrossa kehittyviin maihin, ja se esittää myös
sektorikohtaisten rajoitusten asettamista eri toimialoille
maakohtaisten sijaan. Jos perustana on edelleen taakanjako
maaryhmittäin, tulisi sen perustua selkeisiin vertailulukuihin ja olla
nykyistä hienojakoisempi.
EU:n tavoin Japani tunnustaa
velvollisuutensa kehittyvien maiden päästövähennysten rahoittajana.
Vaikka uudelle ilmastosopimukselle löytyy kansalaisten tukea, on
päästövähennysten poliittinen hyväksyminen vaikeaa.
Venäjä haluaa olla nouseva talous
Päästövähennysten
hyväksyminen on vaikeaa myös Venäjälle, sillä maassa ei raportin mukaan
juuri tunneta ilmastomuutokseen liittyvää ympäristöhuolta. Venäjä tulee
myös todennäköisesti korostamaan talouskasvunsa turvaamista ja sen
tavoitteena on maan määritteleminen nousevaksi taloudeksi.
Venäjän
kasvihuonepäästöt romahtivat sen talouden vanavedessä 1990-luvulla,
mutta ovat sittemmin olleet nousussa. Venäjän arvioidaan voivan suostua
päästövähennystavoitteisiin, jos se saisi kattaa tulevia päästöjä
uudessa sopimusjärjestelmässä talouslaman ajalta jääneillä
ylimääräisillä päästöoikeuksille.
Venäjä on esittänyt myös suuremman maajoukon ottamista sitovien päästövähennystavoitteiden piiriin.
Yhdysvalloilta turhaa odottaa liikoja
Toiveet
kansainvälisessä ilmastopolitiikassa eteenpäin pääsemiseksi ovat jo
pitkään kohdistuneet Yhdysvaltojen kykyyn sitoutua siihen uudella
tavalla. Monet maat odottavat sen ratkaisuja, eivätkä ole valmiita
kunnianhimoisiin toimenpiteisiin, mikäli Yhdysvallat eivät ole niissä
mukana.
Maan kasvihuonepäästöt jatkavat hidasta kasvua, sen
väestönkasvun tasoittaessa energiatehokkuuden parantamisessa
saavutettuja tuloksia.
Ilmastopolitiikalla on nyt maassa entistä
laajempi yleisen mielipiteen ja päätöksentekijöiden tuki. Barack Obaman
uusi demokraattihallinto on myös korostanut yhteistyöhön perustuvaa
ulkopolitiikkaa.
Raportti korostaa kuitenkin, että Yhdysvaltojen
kotimainen poliittinen keskustelu aiheesta on vasta alkuvaiheessa.
Obamalle olisi annettava riittävästi aikaa sellaisten ratkaisujen
löytämiseksi, joiden taakse maan kongressi ja muut keskeiset toimijat
voitaisiin saada.
Valitettavasti aika ennen Kööpenhaminen
kokousta ei taida riittää, sillä Obama on jo saanut kokea ensimmäisiä
takaiskuja yrittäessään viedä läpi tarvittavia ilmastopoliittisia
toimia. Tähän suuntaan tehtävien ponnisteluiden menestymisen
mahdollisuuksia syövät myös akuutin talouskriisin jarruttavat
vaikutukset.
Jos edellä kuvatut eri maiden neuvotteluasetelmat
maalaavat synkeän kuvan mahdollisuuksista rakentaa Kööpenhaminassa
uuden ilmastosopimusjärjestelmän perustukset, eivät tuoreet uutiset
Australiastakaan nosta tunnelmia. Kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa
lupaamalla valtaan noussut demaripääministeri Kevin Rudd näet ilmoitti
vastikään maan lykkäävän odotettuja ilmastopoliittisia sitoumuksi