Toimettomuus käy kalliiksi
Aamulehti
The Briefing Paper ‘Fighting climate change : a structural shift towards renewable energies requires concerted policy action’ by Institute researcher Patrick Matschoss was mentioned in an editorial of the newspaper Aamulehti, where it was compared to a new OECD report.
Talouskasvun apostoli, kehittyneitä teollisuusmaita edustava OECD saarnaa ympäristön puolesta ja vaatii entistä pontevampia toimia katastrofin estämiseksi
Kehittyneiden teollisuusmaiden järjestö OECD kannattaa normaalisti hyvin kasvuhakuista politiikkaa.
Sitä ei yleensä näe niissä joukoissa, jotka puhuvat negatiivisen kasvun puolesta kuten varsinkin niin sanottu degrowth-liike tekee. Se pitää jatkuvaa kasvua uhkana ympäristölle.
Viime viikolla OECD kuitenkin julkisti poikkeuksellisen hälyttävän tulevaisuudenkuvan vuoden 2050 ympäristötilanteesta. Sen perusresepti on yksinkertainen: jos nyt ei toimita, edessä on kalliita kustannuksia.
Järjestö myöntää raportissaan, että sen jäsenmaat ovat kyllä ryhtyneet joihinkin toimiin ympäristökatastrofin estämiseksi. Samalla se kuitenkin varoittaa, että nämä toimet ovat riittämättömiä ongelmien mittasuhteisiin verrattuna.
OECD luettele pitkän listan uhkatekijöitä, joista useimmat ovat sinänsä tuttuja ja yksittäisinä ilmiöinä ehkä jopa hallittavissa. Yhteen vedettynä niistä kasvaa kuitenkin valtava vuori.
Järjestö lähtee liikkeelle yhteiskunnallisista kehityskuluista. Maailman kokonaisväkiluku kasvaa nykyisestä seitsemästä miljardista yhdeksään vuoteen 2050 mennessä samalla kun väestö ikääntyy ja siirtyy yhä enemmän kaupunkeihin.
Samaan aikaan maailmantalous likimain nelinkertaistuu, mikä lisää energiantarvetta noin 80 prosenttia. Järjestön laskelmien mukaan valtaosa eli noin 85 prosenttia energiasta tuotettaisiin yhä fossiilisilla polttoaineilla.
OECD:n näkemys eroaa täysin Suomen Ulkopoliittisen instituutin uudesta ilmastonmuutosraportista, jonka mukaan vuonna 2050 uusiutuvien energiamuotojen osuus maailman energiatarjonnasta voisi olla jopa 80 prosenttia.
Looginen seuraus OECD:n pessimistisestä laskelmasta on, että maapallon lämpenemistä edistävät kasvihuonekaasupäästöt lisääntyvät tarkasteluaikana 50 prosenttia, jos uusiin rajoitustoimiin ei ryhdytä.
Se taas tietäisi maapallon keskilämpötilan nousua 3-6 astetta kuluvan vuosisadan loppuun mennessä, kun vertauskohteena on ennen teollistumisen alkua vallinnut tilanne. Se on tuntuvasti enemmän kuin tähän asti sallittuna pidetty kaksi astetta.
Muita OECD:n näkemiä uhkia ovat luonnon monimuotoisuuden jatkuva supistuminen, metsien katoaminen, koveneva kilpailu maatalousmaasta, paheneva pula juomavedestä ja ilmansaasteista johtuvien terveyshaittojen lisääntyminen.
Järjestö ei tyydy vain maalailemaan uhkakuvia vaan patistelee samalla tehostamaan käytännön vastatoimia. Se on oikeassa siinä, että mitä pahemmaksi ongelmat äityvät, sitä kalliimmaksi niiden ratkaiseminen tulee.
Ennusmerkit eivät ole kovin hyviä. Esimerkiksi suurimpiin saastuttajiin kuuluvassa Yhdysvalloissa meneillään oleva presidentinvaalitaistelu ei rohkaise odottamaan minkäänlaisia rajoituksia pahasti saastuttavien fossiilisten polttoaineiden käytössä.
Valtaosa ehdokkaista kiistää ihmisen osuuden ilmastonmuutoksessa kokonaan. Silmien sulkeminen ongelmilta on kuitenkin itsepetosta.
Sitä ei yleensä näe niissä joukoissa, jotka puhuvat negatiivisen kasvun puolesta kuten varsinkin niin sanottu degrowth-liike tekee. Se pitää jatkuvaa kasvua uhkana ympäristölle.
Viime viikolla OECD kuitenkin julkisti poikkeuksellisen hälyttävän tulevaisuudenkuvan vuoden 2050 ympäristötilanteesta. Sen perusresepti on yksinkertainen: jos nyt ei toimita, edessä on kalliita kustannuksia.
Järjestö myöntää raportissaan, että sen jäsenmaat ovat kyllä ryhtyneet joihinkin toimiin ympäristökatastrofin estämiseksi. Samalla se kuitenkin varoittaa, että nämä toimet ovat riittämättömiä ongelmien mittasuhteisiin verrattuna.
OECD luettele pitkän listan uhkatekijöitä, joista useimmat ovat sinänsä tuttuja ja yksittäisinä ilmiöinä ehkä jopa hallittavissa. Yhteen vedettynä niistä kasvaa kuitenkin valtava vuori.
Järjestö lähtee liikkeelle yhteiskunnallisista kehityskuluista. Maailman kokonaisväkiluku kasvaa nykyisestä seitsemästä miljardista yhdeksään vuoteen 2050 mennessä samalla kun väestö ikääntyy ja siirtyy yhä enemmän kaupunkeihin.
Samaan aikaan maailmantalous likimain nelinkertaistuu, mikä lisää energiantarvetta noin 80 prosenttia. Järjestön laskelmien mukaan valtaosa eli noin 85 prosenttia energiasta tuotettaisiin yhä fossiilisilla polttoaineilla.
OECD:n näkemys eroaa täysin Suomen Ulkopoliittisen instituutin uudesta ilmastonmuutosraportista, jonka mukaan vuonna 2050 uusiutuvien energiamuotojen osuus maailman energiatarjonnasta voisi olla jopa 80 prosenttia.
Looginen seuraus OECD:n pessimistisestä laskelmasta on, että maapallon lämpenemistä edistävät kasvihuonekaasupäästöt lisääntyvät tarkasteluaikana 50 prosenttia, jos uusiin rajoitustoimiin ei ryhdytä.
Se taas tietäisi maapallon keskilämpötilan nousua 3-6 astetta kuluvan vuosisadan loppuun mennessä, kun vertauskohteena on ennen teollistumisen alkua vallinnut tilanne. Se on tuntuvasti enemmän kuin tähän asti sallittuna pidetty kaksi astetta.
Muita OECD:n näkemiä uhkia ovat luonnon monimuotoisuuden jatkuva supistuminen, metsien katoaminen, koveneva kilpailu maatalousmaasta, paheneva pula juomavedestä ja ilmansaasteista johtuvien terveyshaittojen lisääntyminen.
Järjestö ei tyydy vain maalailemaan uhkakuvia vaan patistelee samalla tehostamaan käytännön vastatoimia. Se on oikeassa siinä, että mitä pahemmaksi ongelmat äityvät, sitä kalliimmaksi niiden ratkaiseminen tulee.
Ennusmerkit eivät ole kovin hyviä. Esimerkiksi suurimpiin saastuttajiin kuuluvassa Yhdysvalloissa meneillään oleva presidentinvaalitaistelu ei rohkaise odottamaan minkäänlaisia rajoituksia pahasti saastuttavien fossiilisten polttoaineiden käytössä.
Valtaosa ehdokkaista kiistää ihmisen osuuden ilmastonmuutoksessa kokonaan. Silmien sulkeminen ongelmilta on kuitenkin itsepetosta.