Kansa nousee seuraavaksi Marokossa
Aamulehti
Jutta Mattsson

Kansannousut ovat levinneet Pohjois-Afrikassa Tunisian ja Egyptin kautta nyt Libyaan. Kauanko kuohunta jatkuu ja näkyvätkö sen vaikutukset Suomessa asti? Entä missä vaiheessa länsimaat puuttuvat tapahtumiin? Kysymyksiin vastaavat Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola (MA) ja Maanpuolustuskorkeakoulun pääopettaja Juha-Antero Puistola (JP).



Mihin maihin kansannousut tästä vielä laajenevat? Mitä se vaatii?

MA: Tämä menee läpi kaikissa arabimaisssa. Marokko voisi olla seuraava. Siellä on kaikki edellytykset, kuten paljon väkeä kaupungeissa ja teknologista valmiutta.

JP: Jemenissä ollaan nyt kovin huolestuneita. Kansannousu voi puhjeta siellä väkivaltaiseksi. Myös Marokko ja Algeria ovat mahdollisesti seuraavia. Leviäminen vaatii esimerkkejä onnistumisesta. Lisäksi huolestuneisuutta on ollut esimerkiksi Kiinassa ja Venäjällä.

Kauanko kuohunta voi jatkua? Entä mihin kansannousut päättyvät?

JP: Se voi kestää vuosia. Otan esimerkiksi Iranin vallankumouksen vuodelta 1979. Valtio ei ole vieläkään yhtenäinen ja rauhallinen. Vaikka valta vaihtuu, niin levottomuuden syyt eivät katoa. Samat ongelmat ovat odottamassa uusia vallanpitäjiä, joten kierre voi jatkua vaikka kuinka pitkään.

MA: Tilanne voi päättyä uuteen autoritääriseen järjestelmään tai vaaleihin, jonka tulokset eri osapuolet hyväksyvät.

Missä menee raja, että länsimaat puuttuisivat arabimaiden tapahtumiin?

JP: Esimerkiksi YK on jo vaatinut lopettamaan väkivallan siviilejä kohtaan Libyassa. Kaikki yrittävät vältellä sotilaallista puuttumista. Siihen on todella korkea kynnys.

MA: Ulkopuolinen puuttuminen saattaa tukea nykyistä hallintoa. Se voi viestiä kansalle, että sen sisäisiin asioihin yritetään vaikuttaa. Lentokiellon julistaminen Libyalle tulee ensimmäisenä mieleen, miten asiaan voisi vaikuttaa.

Seuraako kansannousuista ääri-islamilaisuuden vahvistuminen?

JP: Nyt ei näytä siltä. Toistaiseksi kuohunta ei ole saanut polttoainetta ääriajattelusta. Ihmisillä pitäisi olla muitakin kanavia vaikuttaa kuin ääritoiminta. Se heikentäisi al-Qaidan mahdollista suosiota.

MA: Se on iso pelko. Länsi on tahtomattaan ruokkinut ääri-islamismia niissä valtioissa, joissa se on tukenut vallanpitäjiä. Maallistumista pitäisi tukea kuten Turkissa. Islamilainen puolue nousi valtaan, mutta siitä tuli osa poliittista järjestelmää.

Miksi länsimaat ovat suhtautuneet tähän asti myötämielisesti vallanpitäjiin?

JP: Autoritääristä hallintoa on voitu ennakoida. Esimerkiksi Libyassa on tehty hyviä kauppoja. On myyty aseita ja sijoitettu energiantuotantoon. Olisi kuitenkin moraalisesti kestämätöntä jatkaa tukea, kun kansa vaatii oikeuksiaan.

MA: Lännen politiikka on ollut lyhytnäköistä. Viestit arabimaille ovat olleet skitsofreenisiä. Toisaalta korostetaan vapauksia, mutta käytännössä on tuettu totalitaristisia järjestelmiä.

Joutuuko öljyntuotanto kriisiin, jos levottomuudet leviävät Saudi-Arabiaan?

JP: Sillä on hirvittävän suuri vaikutus maailmantalouteen. Nyt kun Libyan öljyntuotanto on ongelmissa, niin Saudi-Arabia on ainoa valtio, joka pystyy kuittaamaan puuttuvan tuotannon. Öljyn hinta on nyt jo noussut, sillä pahinta pelätään. Siihen ei kuitenkaan uskota, että energiantuotanto Persianlahdelta katkeasi täysin.

Lisääntyykö laiton maahanmuutto kansannousujen takia?

JP: On täysin mahdollista, että laittomien siirtolaisten määrä kasvaa. Esimerkiksi Libya on toiminut tähän mennessä tulppana, joka on estänyt siirtolaisuutta. Valtarakenteiden murtuminen siellä voi murtaa myös tulpan. Muun muassa Libyan eteläpuolella on varmasti halua siirtyä Eurooppaan. Ja Tunisian osalta sellaista ilmiötä on jo nähty.

Mikä muuttaa kansannousun väkivaltaiseksi, kuten Libyassa on käynyt?

JP: Se riippuu siitä, kenen puolelle armeija asettuu. Lisäksi Libyassa kansalaisilla on käytössään paljon aseita.

JP: Väkivallan määrään vaikuttaa myös kostonhalu. Egyptissä armeija ja Mubarak olivat arvostettuja toisin kuin Libyassa, jossa armeijaa on käytetty kansaa vastaan.

MA: Maailman tarkkaileva silmä on saatu pois Libyasta. Se mahdollistaa väkivallan käytön. Toisaalta väkivalta lisää kansan raivoa.

Onko demokratia toimivin valtiomuoto arabimaissa?

MA: Jostain syystä elää käsitys, että arabit eivät ole valmiita demokratiaan. Länsi on yrittänyt siten varjella intressejään, kuten öljyä. Arabidemokratia on pidetty tästä syystä jäissä muiden tavoitteiden turvaamiseksi.

MA: Lähtökohta on, että demokratian pitäisi toimia missä tahansa. Arabimaat eivät voi olla tästä poikkeus. Esimerkiksi Turkki ja Indonesia ovat toimivia islamilaisia demokratioita.