Ukrainassa kamppaillaan eurooppalaisista arvoista
Kaleva

Senior Research Fellow at the Institute, Kristi Raik, has published an article in Kaleva -newspaper on 30th of January “Ukrainassa kamppaillaan eurooppalaisista arvoista”.

 

Alakerta

Ukrainassa kamppaillaan eurooppalaisista arvoista
Ukraina on viime viikkojen aikana syöksynyt sisällissodan partaalle. Mikäli maan sisäiseen kriisiin löydetään rauhanomainen ratkaisu, se tulee olemaan merkittävä voitto eurooppalaisille arvoille ja tappio Venäjän harjoittamalle voimapolitiikalle. Matka kriisistä ulos ei tule missään tapauksessa olemaan helppo.
Kriisi sai alkunsa viime marraskuun lopulla, kun Ukrainan presidentti Viktor Janukovytš ilmoitti, ettei hän allekirjoitakaan pitkään valmisteltua assosiaatiosopimusta EU:n kanssa. Venäjä tarjosi tästä päätöksestä huiman palkinnon: 15 miljardin dollarin lainapaketin ja kolmasosan vähennyksen kaasun hinnasta. Ukrainan talous oli romahduksen partaalla ja Janukovytšin oli saatava apua jostain. Käytännössä vaihtoehtoja oli kaksi: Venäjä tai Kansainvälinen valuuttarahasto IMF yhdessä EU:n kanssa. IMF:n apupaketteihin liittyy tunnetusti kovia ehtoja, joita kukaan poliitikko ei mielellään hyväksy. Venäjä väitti tarjoavansa apua ilman ehtoja, veljeyden hengessä.
Ukrainan kansa ei hyväksynyt Janukovytšin täyskäännöstä. Alkoivat massamielenosoitukset, joita hallinto yritti tukahduttaa kovin keinoin. Poliisin käyttämä väkivalta kuitenkin vain lisäsi öljyä tuleen. 22. tammikuuta kriisi syveni, kun neljä mielenosoittajaa kuoli mitä ilmeisimmin hallinnon toimesta. Poliisi on lisäksi pahoinpidellyt satoja mielenosoittajia eri puolilla maata, ja useita on kateissa. Myös osa mielenosoittajista on syyllistynyt väkivaltaan, vaikka oppositiojohtajat ovat yrittäneet sen estää.

Ukrainassa on purkautunut monitasoinen konflikti, joka vaarantaa koko Euroopan turvallisuuden. Kansainvälisellä tasolla kysymys on Venäjän ja lännen välisestä vastakkainasettelusta.
Venäjälle Ukrainan kriisi on sekä sisäpoliittinen että ulkopoliittinen uhka. Ukrainan protestit ovat esikuva Venäjän oppositiolle ja kansalaisyhteiskunnalle. Tyytymättömyys Putinin hallintoa kohtaan on jo aiemmin kanavoitunut massaprotesteihin Moskovassa ja Pietarissa. Kuten Venäjällä, myös Ukrainassa protestien kohteena on korruptoitunut ja valheellinen eliitti ja sen yritykset tukahduttaa kansalaisoikeuksia. Ulkopoliittisesti Ukrainalla on keskeinen sija Putinin suunnitelmissa luoda Euraasian unioni eli alueellinen valtakeskittymä, jonka turvin Venäjä voisi nousta vahvempaan asemaan moninapaistuvassa maailmanpolitiikassa. Ilman Ukrainaa Euraasian unioni on tynkä.
EU puolestaan tarjoaa itäisille naapureilleen uudenlaisia assosiaatiosopimuksia, jotka liittäisivät nämä maat osaksi Euroopan yhteismarkkinoita. EU vakuuttelee, että sopimuksista koituisi hyötyä myös Venäjälle, kun yhteisten naapureiden talous kehittyisi ja poliittinen vakaus lisääntyisi. Venäjä kuitenkin näkee tilanteen toisin: sen pyrkimyksenä on vahvistaa omaa valtapiiriään, eivätkä ‘yhteiset naapurit’ voi Moskovan näkökulmasta kuulua yhtaikaa sekä länteen että itään.

Kun Venäjä pelaa nollasummapeliä, EU joutuu tahtomattaan siihen mukaan. Venäjä on käyttänyt räikeää painostusta ja uhkailua estääkseen Ukrainaa, Armeniaa, Georgiaa ja Moldovaa syventämästä suhteitaan Euroopan unioniin. Se on asettanut perusteettomia esteitä kyseisten maiden tuotteiden viennille Venäjälle ja uhkaillut kaasuhanojen sulkemisella. Se on myös esimerkiksi uhannut karkottaa Venäjältä moldovalaiset vierastyöläiset, joita arvellaan olevan satoja tuhansia.
Ukrainan kriisi ilmentää myös idän ja lännen välistä vastakkainasettelua maan sisällä. Mielenosoituksilla on laaja kannatus maan länsi- ja keskiosissa. Itäisessä Ukrainassa puolestaan on aina pidetty tärkeämpinä suhteita Venäjään kuin länteen, ja demokratian sijasta siellä arvostetaan vahvaa johtajaa. Tämä jakolinja on kuitenkin viime viikkojen aikana hämärtynyt. Myös maan itäosissa ollaan tyytymättömiä siihen, että talous on kurjistunut ja korruptio syventynyt Janukovytšin valtakaudella.

EU:n uskottavuus vaatii, että unioni on tässä tilanteessa valmis puolustamaan omia arvojaan ja periaatteitaan, ennen kaikkea itäisen Euroopan maiden oikeutta päättää omasta kohtalostaan sekä Ukrainan kansalaisten oikeutta osoittaa mieltään. EU:n pitää myös ottaa vastuu Euroopan turvallisuudesta ja tehdä omasta puolestaan kaikkensa, jotta keskellä Eurooppaa ei syttyisi tuhoisa sisällissota.
Ratkaisun avaimet ovat kuitenkin ukrainalaisten omissa käsissä. Kriisissä on viime päivinä tapahtunut toivoa antava käänne, kun maan hallitus erosi ja parlamentti perui hiljattain säätämiään kansalaisoikeuksia rajoittavia lakeja. Ukrainan johto näyttää vihdoin ymmärtäneen, ettei se voi ratkaista tätä kriisiä voimankäytöllä. Rauhanomainen ratkaisu voi syntyä vain neuvotteluteitse. Ratkaisuun tulisi sisältyä ainakin kaikkien osapuolten sitoutuminen vapaiden presidentinvaalien järjestämiseen ja niiden tuloksen kunnioittamiseen.
EU:lla on sekä painavat syyt että kohtuulliset edellytykset edesauttaa sovun syntyä. EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Catherine Ashton on saavuttanut menestystä välittäjänä muissa vaikeissa kiistoissa, esimerkiksi Serbian ja Kosovon välisissä suhteissa ja Iranin ydinaseohjelmaa koskevissa kansainvälisissä neuvotteluissa.
EU:n ensisijaisena tavoitteena on Ukrainan vakaus. Assosiaatiosopimuksen kohtalo selviää vasta silloin, kun kriisi on ratkaistu ja Ukrainalla on taas uskottava johto.

Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Euroopan unioni -tutkimusohjelmassa.
”Ukrainassa on purkautunut monitasoinen konflikti, joka vaarantaa koko Euroopan turvallisuuden. Kansainvälisellä tasolla kysymys on Venäjän ja lännen välisestä vastakkainasettelusta.”