Euroopan unionin velkakriisikeskustelussa on viime viikkoina vilahdellut toistuvasti yksi sana: liittovaltio.
Kehitys kohti liittovaltiota on Euroopan unionin luonnollinen suunta, uskoo myös Suomen ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen, vaikka kertarysäyksellä siihen ei mennäkään.
Parinkymmenen vuoden kuluttua EU voi kuitenkin olla hyvin erinäköinen.
–Käytännössä Euroopan unionista tulisi yksi valtio, Tiilikainen tiivistää.
–Alueen sisärajojen merkitys pienenisi ja yhteisten ulkorajojen merkitys vahvistuisi. Samalla päätöksenteon painopiste siirtyisi Brysseliin.
Tiilikainen ottaa esimerkiksi maailman tunnetuimman ja samalla vanhimman liittovaltion, Yhdysvallat. Se koostuu 50 itsehallintoalueesta – osavaltiosta – joita johdetaan keskitetysti liittovaltiotasolta.
–Ajatus olisi sama, eli nykyisistä Euroopan valtioista tulisi osavaltioita. Perustuslailla määriteltäisiin, mikä valta kuuluisi osavaltiolle ja mikä liittovaltiolle, Tiilikainen avaa.
Hänen mukaansa liittovaltio erottuisi nykyisestä Euroopan unionista etenkin siinä, että kansainvälisillä kentillä suvereniteetti olisi liittovaltiolla, ei jäsenvaltioilla.
Suvereniteetilla Tiilikainen tarkoittaa muun muassa oikeutta tunnustaa valtioita, hakea jäsenyyttä järjestöissä ja solmia kansainvälisiä sopimuksia. Esimerkiksi YK:n jäsenenä olisi Euroopan liittovaltio ja ilmastosopimukset allekirjoittaisi liittovaltion edustaja.
–Monella saralla on kuitenkin vielä tekemistä ennen kuin olemme liittovaltio, Tiilikainen huomauttaa.
–Esimerkiksi demokraattinen järjestelmä pitäisi viimeistellä. Liittovaltio tarvitsisi eurooppatason puolue- sekä päätöksentekojärjestelmän, ja liittovaltio vaatisi myös oman perustuslain.
Samasta kassasta
Kun Yhdysvallat itsenäistyi 1700-luvulla, liitettiin siihen aluksi 13 osavaltiota joiden historia ulottui enimmillään muutaman sadan vuoden päähän. Euroopassa tilanne olisi toisenlainen.
–Täällä on hyvin erilaisia ja eri intressit omaavia itsenäisiä valtioita, joten vallanjaoltaan Euroopan liittovaltio olisi luultavasti erilainen kuin Yhdysvallat. Liittovaltion muodostamisesta ei tässä mielessä ole yhteistä mallia, Tallinnan yliopiston Jean Monnet professori Jyrki Käkönen tarkentaa.
Käkösen vastuualueena yliopistossa on kansainvälinen- ja Euroopan politiikka.
Hän vertaisi mahdollista liittovaltiota ennemmin Saksaan, jossa liittovaltio ei voi tehdä tiettyjä kansainvälisiä päätöksiä ilman osavaltioiden lupaa. Osavaltiot ”Euroopan yhdysvalloissa” saattaisivat olla hyvinkin autonomisia esimerkiksi koulutus- ja terveyspolitiikaltaan, Käkönen uskoo.
–Silti Eurooppaan tulisi todennäköisesti yhteinen puolustuspolitiikka, ulkopolitiikka ja talouspolitiikka. Budjetit tehtäisiin Brysselissä, ja jos jollakin osavaltiolla olisi alijäämää, siitä maksaisivat muut.
Sisärajojen poistaminen tarkoittaisi yhtenäistä maahanmuuttopolitiikkaa sekä EU:n omaa armeijaa, Käkönen uskoo.
Liittovaltion rahoitus perustuisi suoraan verotukseen. Todennäköistä olisi, että osa verosta menisi suoraan liittovaltiolle ja osa osavaltiolle. Tämä johtaisi Käkösen mukaan todennäköisesti verotuksen yhtenäistämiseen liittovaltion alueella.
–Voisin myös kuvitella, että liittovaltiolla olisi poliisilaitos, joka toimisi koko liittovaltion alueella ja sille kuuluisi osa poliisiasioista, mutta samalla olisi edelleen osavaltioiden tasolla oma poliisi. Nämä kaksi rahoitettaisiin eri kassoista, Käkönen sanoo.
”EU:n tavoitteena on aina ollut liittovaltio”
Euroopan unionin päämääränä on aina ollut liittovaltio, Tallinnan yliopiston Jean Monnet professori Jyrki Käkönen uskoo.
Hänen mukaansa Euroopan integraatiokehityksessä on jatkuvasti otettu pieniä askeleita liittovaltion suuntaan, ja on ollut ainoastaan ajan kysymys, koska kehitys nousee keskusteluissa ajankohtaiseksi.
Liittovaltiokehityksestä keskusteltiin jo 1990-luvun puolivälissä, kun Suomi liittyi EU:hun. Silloin vakuuteltiin, ettei EU ole askel kohti Euroopan liittovaltiota.
–Kyllä se jo silloin tiedettiin. Olenkin aina sanonut, että poliitikko, joka väittää toista on joko tyhmä tai valehtelee, Käkönen täräyttää.
–Jo unionin perustajajäsenten tavoitteena oli liittovaltio. EU:n historia on täynnä kriisejä, joiden ratkaisut ovat vieneet aina kohti tiiviimpää yhteistyötä ja samalla kohti liittovaltiota.
Samalla hän viittaa parhaillaan myllertävään velkakriisiin, jonka seurauksena unionin sisällä käydään nyt keskustelua yhteisestä talous- ja finanssipolitiikasta.
–Se vahvistaisi Brysselin otetta ja olisi iso askel kohti liittovaltiota. Taloustilanne on kuitenkin se, että jotain täytyy tehdä ja uskon, että liittovaltiona Eurooppa olisi selvinnyt ilman nykyistä kriisiä, Käkönen sanoo.
Hän myös näkee, että jossain vaiheessa perustuslaki liittovaltion perustamiseksi nousee puheenaiheeksi.
–Mutta ei siihen pamauksella mennä, vaan pienin askelin. Se voi helposti viedä kymmeniä vuosia ja toisaalta voi olla, ettei koko EU:ta kymmenen vuoden kuluttua ole, Käkönen pohtii.
Liittovaltiot : Ei lupaa erota yksipuolisella päätöksellä
Maailmassa on tällä hetkellä 25 liittovaltiota eli federaatiota.
Federaatio koostuu itsehallinnollisista alueista, joilla on keskitetty liittovaltion hallinto.
Itsehallinnollisilla alueilla ei ole oikeutta erota liittovaltiosta yksipuolisella päätöksellä.
Muun muassa Argentiina, Australia, Belgia, Intia, Saksa, Venäjä ja Yhdysvallat ovat liittovaltioita.
Liittovaltiot saattavat olla kulttuurisesti hyvin monimuotoisia.
Esimerkiksi Intiassa erot osavaltioiden kehityksessä, kielessä ja kulttuurissa ovat suuret.
Myös vallanjaon suhteen liittovaltioiden välillä on eroja.