Mitä seuraavaksi, Venäjä?
Ilta-Sanomat
Johannes Kotkavirta

Programme Director at the Institute Mika Aaltola commented on the means in Russia’s disposal to put pressure on Finland in Ilta-Sanomat on July 24th. According to him, the most important tool Russia has is economic influencing.
Venäjä on toistuvasti osoittanut naapurilleen valtaansa eri keinoin. IS listasi asiantuntijan kanssa keinot, joihin Suomen kannattaa varautua tulevaisuudessa.
Suomen on arveltu kuuluvan EU-maiden suurimpiin kärsijöihin, jos länsimaiden Venäjälle Ukrainan tilanteesta johtuvat pakotteet aiheuttavat vastatoimia itärajan takana.
Pitkä yhteinen raja ja mittavat kauppasuhteet Venäjän kanssa ovat jo saaneet suomalaiset huolestumaan. Pelkoja ei helpota se, että Venäjä on viime vuosina toistuvasti näpäyttänyt suomalaisia eri keinoin osoittaakseen vaikutusvaltaansa pientä länsinaapuriaan kohtaan.
Käytössä ovat taloudellinen porkkanapolitiikka ja sotilaallinen keppipolitiikka. Lisäksi on tällainen informaatioon liittyvä propaganda ja “hunajapolitiikka”, jossa korostetaan Suomen ja Venäjän suhteita yya-hengessä, kuvailee suurvalta- ja turvallisuuspolitiikan tutkija Mika Aaltola Ulkopoliittisesta instituutista.
Aaltolan mukaan Venäjän työkalupakin tärkein keino on tällä hetkellä taloudellinen vaikuttaminen, jolla pyritään lisäämään venäläisten vaikutusvaltaa Suomen asioissa.
Sotilaallinen pelote tulee enemmän esiin vihjailuissa ja taustamuistutuksissa aina silloin tällöin sekä esimerkiksi ilmatilaloukkauksissa, hän sanoo.
Aaltolan mukaan on selvää, että Venäjällä on jatkossakin sanottavansa Suomen turvallisuuspolitiikasta. Esimerkkinä hän mainitsee kenraali
Nikolai Makarovin parin vuoden takaiset puheet Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden aiheuttamasta uhkasta Venäjälle.
Onko mahdollista, että samanlaisia lausuntoja kuullaan myös tulevaisuudessa?
Niitä kuullaan suurella todennäköisyydellä. Venäjän selkeässä intressissä on estää Suomen lipuminen kohti länttä, Aaltola vastaa.
IS listasi viimeaikaisia tapauksia, joissa Venäjä on osoittanut valtaansa Suomelle eri keinoin, ja joiden kaltaisten keinojen käyttäminen voisi yleistyä tulevaisuudessa.
1. Ilmatilaloukkaukset
Venäläiskoneet ovat toistuvasti loukanneet Suomen ilmatilaa, eikä aina ole ollut kyse vahingosta.
Viimeksi toukokuun lopussa kaksi venäläistä lentokonetta lensi Suomen ilmatilaan Helsingin edustalla. Tapauksesta nousi kohu, kun Suomen ilmavoimat kykeni reagoimaan rikkomukseen vasta tuntien viiveellä.
Aaltolan mukaan tahallisia ilmatilarikkomuksia voidaan nähdä jatkossa enemmänkin.
Usein ilmatilaloukkaukset tapahtuvat vahingossa, mutta silloin tällöin myös harkitummin. Siten muistutetaan Venäjän sotilaallisesta ulottuvuudesta, Aaltola sanoo.
2. Johtajien uhkailupuheet
Venäjä on pyrkinyt vaikuttamaan keskusteluun Suomen mahdollisesta sotilaallisesta liittoutumisesta. Kaksi vuotta sitten Venäjän asevoimien komentaja, kenraali Nikolai Makarov kohahdutti toteamalla Suomen-vierailullaan, että Suomen Nato-jäsenyys olisi uhka Venäjälle.
Aaltolan mukaan tavallisempaa kuitenkin on, että vastaavat lausunnot esitetään juhlapuheiden ulkopuolella vihjailevammin. Viimeksi Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov sanoi presidentti Sauli Niinistön kanssa käymänsä keskustelun jälkeen venäläismedialle, ettei Suomi haikaile Nato-jäsenyyttä.
Aaltolan mukaan vastaavat vihjailut todennäköisesti lisääntyvät tulevaisuudessa.
Kenraali Makarovin puheissa Suomi liitettiin Venäjän etupiiriin, ja Putinin Krimin liittämisen jälkeisessä puheessa korostui myös tämä etupiiriajattelu. Tätä tuodaan esiin keskusteltaessa Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä.
3. Sotaharjoitukset
Maaliskuussa Krimin niemimaan kriisin puhkeamisen jälkeen Venäjä aloitti mittavan sotaharjoituksen Suomen rajan tuntumassa Karjalankannaksella. Myös Putin saapui seuraamaan harjoitusta. Puolustusministeri Carl Haglund (r) oli aikaisemmin perunut tapaamisen venäläiskollegansa kanssa Krimin tilanteen vuoksi.
Putinin ilmaantuminen Karjalankannakselle ja siitä kuvien lähettäminen tietysti sävähdytti monia Suomessa. Venäjän varusteluohjelmista tiedottaminen ja uusien sotilastukikohtien perustaminen Suomen rajan läheisyyteen luvat tietysti lisää painetta, Aaltola pohtii.
4. Lapsikiistat
Suomen ja Venäjän välisistä lapsikiistoista ensimmäinen, niin sanottu Anton-tapaus, kärjistyi vuonna 2009 suomalaisdiplomaatin kuljetettua kaapatuksi luetun pojan Suomeen autonsa takakontissa. Venäjä antoi asiasta nootin Suomelle.
Vuonna 2012 Venäjän lapsiasiavaltuutettu Pavel Astahov vaati toisen lapsikiistan yhteydessä Suomelle kauppasaartoa, jos se ei suostu allekirjoittamaan kahdenvälistä lapsisopimusta Venäjän kanssa.
Vastaavanlaisia tapauksia voi tulla eteen jatkossakin, Aaltola toteaa.
5. Energiapolitiikka
Suomi ostaa noin 70 prosenttia tuontienergiastaan Venäjältä, ja maakaasusta lähes kaikki tuodaan itärajan takaa. Aiemmin Venäjä on painostanut naapurimaitaan katkaisemalla kaasutoimitukset tai uhkailemalla energian sääntelyllä.
Aaltolan mukaan ei ole kovin todennäköistä, että Venäjä lähtisi painostamaan Suomea energia-asialla.
On se mahdollista, mutta se ei olisi kovin järkevää Venäjän kannalta, sillä sen talous perustuu energiakuljetuksille Eurooppaan. Jos sellaiseen lähdettäisiin, niin tilanne olisi mennyt tosi huonoon jamaan.
6. Tullit ja kauppasanktiot
Venäjän harjoittamiin painostuskeinoihin ovat kuuluneet erilaiset kauppaan vaikeuttamiseen liittyvät toimet, esimerkiksi elintarvikkeiden tuontikiellot ja väliaikaiset tullimaksut.
Viimeksi tammikuussa Venäjä esti sianlihan tuonnin koko EU:n alueelta vedoten Liettuassa tavattuun sikaruttoon.
Suomen ulkomaankaupasta merkittävä osa käydään Venäjän kanssa. Aaltolan mukaan vastaavat toimet suomalaisyrityksiä kohtaan eivät ole poissuljettuja.
Venäjä on tehnyt valikoidusti tällaisia kauppasanktioita tiettyihin maihin ja lisännyt painostuskeinoja. Moldova on tästä hyvä esimerkki, Aaltola vertaa.
Niitä voidaan suunnata valikoidusti Suomelle tärkeisiin kohteisiin, hän sanoo.
7. Informaatiosota
Venäjällä presidentti Putinin hallinto kontrolloi valtaosaa maan valtamediasta, ja tietoa esimerkiksi Ukrainan kriisistä pyritään välittämään Venäjälle suotuisassa ja hyödyllisessä valossa.
Lisäksi informaatiosotaa ulotetaan myös naapurimaihin. Keväällä otsikoihin nousi Suomessa toimiva englanninkielinen Finnbay-uutissivusto, jonka Suomen Venäjän-suurlähettiläs väitti olevan propagandaa levittävä valesivusto.
Aaltola arvioi jo tuolloin sivustolla olevan informaatiosodankäynnin piirteitä.
Tämänkaltaisten tapausten ilmentyminen tulevaisuudessa on todennäköisempää, jos Venäjä jatkaa tuolla tiellä, hän toteaa.
8. Taloudellinen valta
Aaltolan mukaan tärkein Venäjän vaikutuskeino on tällä hetkellä pyrkimys taloudellisen vallan lisäämiseen Suomessa. Tässä vaiheessa Aaltola sanoo Venäjän pyrkivän lähinnä syventämään taloudellista yhteistyötä Suomen kanssa.
Suomi tarjoaa Venäjälle hyvän väylän läntisille rahoitusmarkkinoille, ja tietämättään tietyille finanssipiireille myös mahdollisuuden rahanpesuun, hän sanoo.
Aaltolan mukaan Venäjä on pyrkinyt käyttämään korruptoivaa vaikutusta myös suhteissaan muihin naapurimaihinsa, esimerkiksi Armeniaan ja Unkariin.
Venäjä pyrkii esittämään naapureilleen itsensä tulevaisuuden markkinana ja antamaan tuleviin kauppasuhteisiin liittyviä lupauksia. Aaltola mainitsee esimerkkinä Suomessa “uutena Nokiana” nähdyn arktisen yhteistyön.
Siinä yhteydessä Venäjä on tietysti keskeisessä asemassa.